Isovanhemmista,mitta alkaa olla täysi, milloin saa räjähtää?

Lyhyesti: meillä monta lasta ja isovanhemmat suosii yhtä lapsista yli muiden, niin että se tosiaan näkyy ja kuuluu kaikessa.

Meille kaikki lapset on yhtä rakkaita ja tärkeitä ja kun tuota isovanhempien touhua on katsellut vierestä vuosia, sanonut ystävällisesti ja vähemmän ystävällisesti ilman tulosta, niin nyt alkaa olla mitta täynnä.
Muuten välit on olleet ihan hyvät ja isovanhemmat ihan kivoja mutta ilmeisesti he ei kykene rakastamaan tai kohtelemaan lapsenlapsiaan tasapuolisesti.
Serkkujen kohtelu on oma lukunsa, mut se ei mua häiritse, vaan häiritsee se että meidän lapset on aivan eri asemassa keskenään.

Musta tuntuu että en jaksa enää katsella tilannetta mutta en tiedä mitä tehdä.. Mies myöntää ongelman mutta ei osaa tehdä asialle mitään. Ja meidät molemmat on kasvatettu sen verran kilteiksi et välien katkaiseminenkin tuntuu mahdottomalta.=/

Mutta kun alkaa tuntua ettei oma pää enää kestä katsoa lasten ihmetystä tilanteen edessä..

 

Voisitteko vaikka istua keittiönpöydän ääreen juttelemaan isovanhempien asioista?

 

Osaatko tarkemmin sanoa syytä suosimiseen? Ikä, sukupuoli? Vai mikä.

 

Asiasta täytyy varmaan jutella. Ihan nostaa kissa pöydälle ja kertoa mikä mättää. Väärinhän tuo on muita lapsenlapsia kohtaan.

 

Joo, kaikki lapsista ei oo biologisia lapsia meille ja toisen puolen isovanhemmat suosii ei-bioa ja toisen puolen sitä ainoaa bio-lasta.
Tällä taustalla olisi musta vieläkin tärkeämpää et kaikki lapset voisi kokea olevansa yhtä tärkeitä.

Asiasta on puhuttu, vastaukset isovanhempien puolelta ovat joko asian kieltämistä tai sellainen hetkellinen näennäinen ymmärtäminen jonka jälkeen keksitään uusioa keinoja suosia omaa suosikkia.
Mikään ei auta ja minua äitinä raastaa tilanne niin paljon että alan piakkoin todella vihata isovanhempia.
Tosin toinen vaari on tasapuolinen mutta se ei paljon auta kun mummo siltäkin puolelta on jotain aivan muuta ja pyörittää sen huushollin menoa.

 

Jaa-a..kuulostaa kyllä aikas tyhmältä touhulta isovanhempien puolelta...varsinkin nämä jotka vaan sitä biologista lastenlastaan suosivat :/ onko teillä siis adoptoituja osa lapsista?! yhtälaillahan he ovat teidän lapsianne kuin se "oikeakin". ja jos ei mene selvä sanominen perillekään, niin minä en varmaan paljoakaan tapaisi tälläisiä isovanhempia jos ollenkaan. Meillä toisen puolen pappa ei ole nähnytkään poikia moneen vuoteen, kolmatta kertaakaan. Mutta emme ole väleissä/tekemisissä muutenkaan. Siskoni pojalle kyllä ostaa lahjoja ja antaa rahaa.. Toista pappaa ei sitten olekaan ja sieltä suunnalta mummokin juo ennemmin kun tapaa lapsenlapsiaan joten ei ole kehumista täälläkään suunnalla..

koittaisin varmaan vielä kerran puhua asiasta oikeen kunnolla ja jos ei senkään jälkeen asiat muutu niin peli poikki jne..

 

Joo, siis kaikki on juridisesti ihan omia, ja toki meille vanhemmille kaikin tavoin, geeneistä ja perheeseen tulotavasta riippumatta.
Isovanhemmille se vaan tuntuu olevan mahdotonta edes esittää tasapuolista.

Itse olen halunnut katkaista välit jo kun tilanne on niin kurja ollut pitkään, mutta mies haluaa uskoa isovanhemmista, molemmilta puolilta, vielä hyvää ja on muutenkin tosi läheinen vanhempiensa kanssa.
Minä olen omiini jo välimatkaa ottanut, eli tapaamme harvemmin jne. Mutta en minäkään ole osannut välejä katkaista.
Olen niin neuvoton ja tilanne kiristää jo meidän perheen sisäisiä välejä, lapset alkaa olla jo sen verran isoja et huomaavat suosimisen, osavat käyttää sitä hyväkseenkin osin siis toisiaan vastaan, ja toisaalta vanhempien stressitaso on pilvissä ennen sukulaisvierailuja.

 

tuo on kyllä ärsyttävää. meillä on ollut vähän samankaltainen tilanne. mun äiti suosii esikoista (lapsia4). tuo lahjoja, vei reissulle yms. puhui aina muille lapsille että seuraavaks on teiän vuoro. mulla palo päreet ihan totaalisesti siinä vaiheessa kun taas soitti että on lähdössä omien vanhempiensa luo viikoksi ja on tulossa hakemaan "lissun" mukaansa. sanoin että ei onnistu, nyt on muiden vuoro päästä mukaan. no, sehän ei passannu, reissuun ei sitten päässy kukaan. samaten on ollu yökyläilyn kanssa. lupas ottaa jokaisen vuorollansa yksin kylään viettämään laatuaikaa mummon kans, olis heti ottanu esikoisen. pistin aloittamaan nuorimmasta(eivät ole vieläkään päässeet). viimeviikolla soitti lähtevänsä siskoni luo kylään ja esikoinen haluttiin mukaan, en päästänyt, oon joutunu kuuntelemaan ihan liian paljon itkuja kun vanhempi aina pääsee mutta muut ei. selitin kyllä äidilleni mutta en tiedä mahtoiko ymmärtää vaikka tästä on vääännetty kättä jo vuosia.

 

Tuo kuullostaa niin meidän tilanteelta mitä epäreilua kirjoitti. Yhtä lapsista otetaan mummolaan leipomaan, mukaan vaikka mihin oltais ottamassa, kaikki tekemiset kiinnostaa jne.
Muista lapsista kommentit on sen tyylisiä et "kun se ja se on niin hankala lapsi" jne. Vaikka todellisuudessa asia on suorastaan päinvastoin.
Ja ne muut lapset ei kelpaa mihinkään mukaan.

Meillä kun sanoo niin yhdesti saatetaan hieman väkinäisen tuntuisesti tehdä jotain muidenkin kanssa, sitten taas palataan vanhaan systeemiin ja useimmiten vielä sillä verukkeella et sille suosikille halutaan korvata ja hyvittää sitä kertaa kun muiden kanssa jotain tehtiin eli jutut on "kun se *** ei silloin päässyt viimeksi niin tehdään nyt jotain erityisen hienoa yhdessä".

Mulle on aivan sama kuka tykkää kenestäkin mutta aikuisten pitäsi kyetä olemaan tasapuolisia. Mut kun ei.

 

Mä voin kuvitella ymmärtäväni isovanhempia. Ihmisiä hekin ovat.

Teille vanhemmille tottakai lapset ovat rakkaita, mutta näin ei kaikille ihmisille valitettavasti
ole, eikä tule koskaan olemaan.
Kaikki ihmiset vain eivät kykene ottamaan avosylin ns. perheen ulkopuolisia lapsia mukaan
joukkoon jos perheestä löytyy ns. omiakin. Tämä on julmaa, mutta totta.

Tämä on tunneasia joka ei muuksi muutu vaikka siitä kuinka keskustelisi. Ja vaikka se kuinka
myös ääneen myönnettäisiin.

Koska isovanhemmat eivät tasapuolisuuteen kykene, ei ole muuta keinoa kuin pitää ne
välit etäisenä. He yksinkertaisesti eivät koe ei-bioja omakseen joten se siitä.
Aikuisten pitäisi joo, mutta se ei ole niin yksinkertaista.

 

Harmittavaa.

Eipä tuohon taida pystyä pakottamaan, mutta käytäntöön voitte vaikuttaa sitäkin enemmän. Eli ei suosikkia yksin isovanhemmille hoitoon, jos mahdollista esim. ikien puolesta, niin voitte tehdä toisinpäin. Nämä muut lapset useammin kyläilemään, vaikkapa keksityllä tekosyyllä
Mutta tosiaan, valitettavaahan tämä on, ja jos suosiminen selkeästi jatkuu ja toiset lapset alkavat huomaamaan, ei auta kuin kovat puheet ja pienen pesäeron ottaminen pikkuhiljaa.

 

Suosiiko ex-miehen vanhemmat myös nykyisen uuden perheenne uusia lapsia? Vai häiritseekö sinua vain se, ettei nykyisen miehesi vanhemmat suosi edellisen liiton lapsiasi? Entä omat vanhemapsi, jotka ovat biologiset isovanhemmat koko poppoolle ketä he suosivat?

 

[QUOTE="vieras";21912470]Suosiiko ex-miehen vanhemmat myös nykyisen uuden perheenne uusia lapsia? Vai häiritseekö sinua vain se, ettei nykyisen miehesi vanhemmat suosi edellisen liiton lapsiasi? Entä omat vanhemapsi, jotka ovat biologiset isovanhemmat koko poppoolle ketä he suosivat?[/QUOTE]

Meniks multa jotain ohi kun en huomannut et ap olisi puhunut mistään ex-miehestä?

 

[QUOTE="viuh";21912506]Meniks multa jotain ohi kun en huomannut et ap olisi puhunut mistään ex-miehestä?[/QUOTE]

Joo, kaikki lapsista ei oo biologisia lapsia meille ja toisen puolen isovanhemmat suosii ei-bioa ja toisen puolen sitä ainoaa bio-lasta.

Eli kyseessä onkin adoptiolapsi?

 

Meillä se meni ainakin niin että isovanhemmat suosivat ensin minua, sitten kun kasvoin vähän, he alkoivat suosia siskoani ja sen jälkeen pikkuveljeäni. Kaikkia on suosittu

 

Minäkin kyllä ymmärrän sen, että jotkut ihmiset eivät osaa pitää adoptoituja lapsia lapsenlapsinaan. Toisaalta ymmärrän myös sen, että joku voi suosia nimenomaan sitä adoptoitua lasta...ehkä ajatuksena, että "kun sen raukan on oma äitikin hylännyt" tai vastaavaa.

Kun kerran olette jo aikuisten kesken usein asiasta puhuneet eikä mikään ole muuttunut, sitten voi ruveta miettimään lasten kanssa keskustelemista. Ikävä tosiasiahan on, että maailma ei ole oikeudenmukainen paikka. Ovatko lapset jo niin isoja, että heidän kanssaan voisi ikävästä tilanteestanne keskustella ja miettiä, mitä te voisitte tehdä, jotta lapset eivät kokisi tilannetta tarpeettoman ikäväksi?

 

Kyllä yksi lapsista voi olla muita rakkaampi silloinkin kun kaikki ovat ihan biologisia lapsia. Itsellä lähipiirissä hiukan samantyyppinen tilanne, isovanhemmat suosivat selvästi yhtä perheen lapsista mutta tähän on toisaalta ihan hyvä syykin eli yksi lapsista on selvästi muita "helpompi", viihtyy rauhallisissa leikeissä eikä tarvitse erityisempää silmälläpitoa kun taas kaksi muuta ovat melkoisia menijöitä ja kolttostelevat ihan tahallaankin välillä. Isovanhemmilla on itsellään terveysongelmia sun muuta eivätkä yksinkertaisesti jaksa yhtä usein näitä kahta muuta lasta (eivätkä lapsetkaan toisaalta viihdy isovanhemmilla pitkää aikaa kun siellä ei saa juosta ja remuta koko aikaa) mutta lasten äiti ei sitten anna kolmattakaan kylään kun se olisi epätasapuolista ja se on aika kurjaa kun tämä lapsi itse kovin hyvin isovanhemmillaan viihtyisi mutta aina sanotaan että ei saa mennä ennen kuin X ja Y ovat olleet vuorollaan kylässä

 

Olikin tää noussu näköjään. Eli siis ei ole mitään ex-miestä, vaan tosiaan kyse adolapsista ja biolapsista samassa perheessä, ihan ydinperhe ollaan.

Ja kyllä mä hieman pelkään et kyse on tuosta et jotkut ei vaan kykene rakastamaan kuin omia geenejään tjsp. Mutta ei multa silti oikein ymmärrystä irtoa isovanhemmille tässä tilanteessa.

 

Olikin tää noussu näköjään. Eli siis ei ole mitään ex-miestä, vaan tosiaan kyse adolapsista ja biolapsista samassa perheessä, ihan ydinperhe ollaan.

Ja kyllä mä hieman pelkään et kyse on tuosta et jotkut ei vaan kykene rakastamaan kuin omia geenejään tjsp. Mutta ei multa silti oikein ymmärrystä irtoa isovanhemmille tässä tilanteessa.

Mun mielestä sulta ei tarvitse ymmärrystä irrotakaan. Riittää, kun hyväksyt tosiasiat. Yksi vaihtoehto tietysti on, että riistätte niiltä isovanhempien rakastamilta lapsiltakin isovanhemmat. Mutta haluavatko lapsesikaan sitä?

 

Tuo suosiminenkin on vähän tulkinnanvarainen kysymys. Onko esimerkiksi suosimista jos vanhin lapsi saa kalliin lahjan joita nuorimmat eivät kuitenkaan osaisi vielä käyttää tai kauniisti säilyttää? Tai että kouluikäinen saa lahjaksi isomman summan rahaa kuin taapero joka ei edes rahaa vielä mihinkään käytä? Tai jos yksi lapsi pääsee mukaan reissuun josta sisarus ei kumminkaan olisi edes kiinnostunut? Tai jos tosiaan yksi lapsista otetaan useammin kylään siksi että hän itse sinne haluaa ja osaa käyttäytyä niin kuin kyläpaikassa kuuluu?

 

Keittiönoita: isoin alkaa olla sen ikäinen että luulen et hänen kanssaan asiasta voisi alkaa puhua lähivuosina.
Jotenkin koen kuitenkin et jos kuittaan asian sillä et elämä ei ole aina oikeudenmukaista tai vastaavaa ja silti ollaan tekemisissä isovanhempien kanssa ja lapset joutuu eriarvoista kohtelua sietämään se olisi multa asian hiljaista hyväksymistä.
Mutta välien katkaiseminenkin on edelleen kamalan vaikeaa jos ei mahdotonta..?

Jollain tapaa "lohduttaa" se, et samanlaista on perheissä joissa vain biolapsia, toisaalta en tiedä olisiko se tilanne jossa asia ei tuntuisi niin pahalta.
Nyt tuntuu et lapset kärsii asioista joille he ei itse mahda mitään, aikuiset mahtais mut eivät halua tai osaa toimia toisin.
Kun edelleen, saa toki sitä suosikkiaan rakastaa eniten, mutta ei sitä tarvitsisi suosimisella tuoda jatkuvasti esille.
Tunteita ei voi välttämättä hallita mutta tekoja aikuisen mun melestä pitäis voida.

 

[QUOTE="Kifa";21912617]Tuo suosiminenkin on vähän tulkinnanvarainen kysymys. Onko esimerkiksi suosimista jos vanhin lapsi saa kalliin lahjan joita nuorimmat eivät kuitenkaan osaisi vielä käyttää tai kauniisti säilyttää? Tai että kouluikäinen saa lahjaksi isomman summan rahaa kuin taapero joka ei edes rahaa vielä mihinkään käytä? Tai jos yksi lapsi pääsee mukaan reissuun josta sisarus ei kumminkaan olisi edes kiinnostunut? Tai jos tosiaan yksi lapsista otetaan useammin kylään siksi että hän itse sinne haluaa ja osaa käyttäytyä niin kuin kyläpaikassa kuuluu?[/QUOTE]
Hyviä kysymyksiä.

 

[QUOTE="Kifa";21912617]Tuo suosiminenkin on vähän tulkinnanvarainen kysymys. Onko esimerkiksi suosimista jos vanhin lapsi saa kalliin lahjan joita nuorimmat eivät kuitenkaan osaisi vielä käyttää tai kauniisti säilyttää? Tai että kouluikäinen saa lahjaksi isomman summan rahaa kuin taapero joka ei edes rahaa vielä mihinkään käytä? Tai jos yksi lapsi pääsee mukaan reissuun josta sisarus ei kumminkaan olisi edes kiinnostunut? Tai jos tosiaan yksi lapsista otetaan useammin kylään siksi että hän itse sinne haluaa ja osaa käyttäytyä niin kuin kyläpaikassa kuuluu?[/QUOTE]

Ei. Meillä se suosiminen tarkoittaa sitä, et yhdelle ostetaan merkkipäivänä lahja, toiselle ei. Toiselle tuodaan lahjaksi vaate tai tavara joka on toiselle sopiva tyyliin tytölle auto jota poika on toivonut tai liian pieni vaate joka mahtuu sopivasti pienemmälle. Kysellään kuulumiset ja jutellaan vaan yhdelle. Ja kaikki tämä hyvin hienovaraisesti, tyyliin voi voi kun ei ollu sulle sopiva, harmi juttu, tai sattuipas unohtumaan sun merkkipäivä(tämä suunnilleen kyynel silmään tiristettynä, ei oikeasti tokikaan mitään muistiongelmia näillä). Eli silleen hienovaraisesti et asiaan on vaikea kuitenkaan puuttua itse tilanteessa.

 

Keittiönoita: isoin alkaa olla sen ikäinen että luulen et hänen kanssaan asiasta voisi alkaa puhua lähivuosina.
Jotenkin koen kuitenkin et jos kuittaan asian sillä et elämä ei ole aina oikeudenmukaista tai vastaavaa ja silti ollaan tekemisissä isovanhempien kanssa ja lapset joutuu eriarvoista kohtelua sietämään se olisi multa asian hiljaista hyväksymistä.
Mutta välien katkaiseminenkin on edelleen kamalan vaikeaa jos ei mahdotonta..?

Ajattele asiaa niin, että sä et hyväksy isovanhempien käytöstä, mutta hyväksyt sen tosiasian, että et voi heitä muuttaa. Olet yrittänyt ja sen suhteen parhaasi tehnyt, enempää sulta ei voi vaatia. Sun lapsesi tulevat elämänsä aikana kokemaan vielä useita kertoja epäoikeudenmukaisuutta ja niistäkin tilanteista heidän on selviydyttävä. Ymmärrän hyvin, että äitinä toivoisit asioiden olevan toisin. Tuulimyllyjä vastaan voi taistella aikansa, mutta joskus on järkevää lopettaa se taistelu. Älä mustamaalaa isovanhempia lapsillesi, mutta älä myöskään kiedo heidän käytöstään valheisiin. Kun lapsesi alkaa huomata tämän eriarvoisen kohtelun ja kysyy siihen syytä, voit aina kehoittaa häntä kysymään asiaa isovanhemmilta itseltään. Isovanhemmat eivät ehkä koe itse tekevänsä mitään väärin ja vasta lapsen itse esittämä kysymys saa heidät havahtumaan asiaan.

 

en ehtiny lukea vielä kaikkia läpi mutta olipa "ihana" huomata että muillakin on samanlainen tilanne kuin meillä....