Toggle sidebar

ISOVANHEMMAT#¤*#

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lauraliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

lauraliina

Vieras
Hei!

Pakko avautua, edes täällä, muuallla en oikein voi täsätä asiasta puhua..
Nimittäin mieheni vanhemmista.
He ovat ""lämpimiä""ja ystävällisiä ja hokevat suu vaahdossa aina, miten olen heille kuin ""oma tytär"" ja ovat niin hel*etin ""ymmärtäväisiä""...ja ovat MUKA niin järjettömän kiinnostuneita meidän vauvasta, valokuvaavat häntä rulla kaupalla...
Me tapaamme siis noin 2 kertaa kuussa, muutaman tunnin kerrallaan.

Lapsemme, nyt 1.2v, on ollut heillä hoidossa YHDEN kerran
( oli vuorokauden ) , muina kertoina, kun olemme pyytäneet lastenhoitoapua, he eivät ole voineet auttaa, kun on aina ollut jotain jo sovittua menoa tai mitä nyt milloinkin.

He eivät koskaan tule meille kylään, eivät koskaan ole pyytäneet lasta hoitoon heille tai tehneet yhtään mitään, mikä olisi helpottanut meidän arkeamme. No, ehkä mieheni isä on korjaillut meidän mökillä jotain, mutta hänen äitinsä vaan PUHUU, mutta ei tee yhtään mitään.

Mä INHOON NIITÄ. INHOAN.
On tiettekö niin ÄRSYTTÄVÄÄ, kun niiden kotona meidän lapsi ei saa koskea MIHINKÄÄN, eikä mennä minnekään, 1.2vuotiaan pitäis osata ja haluta olla jossain tietyssä paikassa, sylissä vaan tai jonkun pikku peiton päällä leikkimässä pehmoeläimillä..

Sitten se nainen on olevinaan niin kertakaikkiaan avulias ja haaveissaan varmaan onkin. Eivät he ole ilkeitä tai mitään, mutta mä nyt en vaan ole tottunut siihen, että ollan niin ylipursuavan ystävällisiä - puheissa -, mutta ei koskaan varsinaisesti tehdä mitään.

Omat vanhempani asuvat kaukana, mutta tuntevat silti paljon paremmin lapsemme, kuin mieheni vanhemmat, jotka asuvat vajaan 10km päässä meistä. Minusta se on sääli, enkä voi käsittää, miksi he viitsivät teeskennellä niin järjettömän innostunutta ja kiinnostunutta, kun eivät sitä
missään määrin oikeasti ole, tai missään se ei näy.
Univelka ei katoa lässyttämällä.

Ja mä en nyt tarkoita tällä sitä, että lapsen pitäis olla kaiken aikaa jossain hoidossa, ei todellakaan, mutta tää nyt on taas vaan jäävuoren huippu, jos ymmärrätte.

Ps. Vielä yksi asia, kun kerran arvostelemaan aloin; mua inhottaa, kun nämä ko. isovanhemmat ( ovat siis kohta eläke-ikäisiä ja oikein hyvässä (rapa)kunnossa )
eivät ikinä TUULETA peittoja, tyynyjä jne tai vie mattoja ulos!!!Siis mä en oo KOSKAAN nähnyt, että niillä siivottais ylipäätään. Niillä on aina kaikki järjestyksessä ja päälisin puolin oikein siistiä, mutta siellä ei PESTÄ sitä asuntoa kai juuri ikinä!
Mä en voi käsittää!?!?Lapselle en viitsi laittaa sinne esim. valkoisia tai vaaleita vaatteita, kun ne tulee heti likaiseksi ja sitten mä joudun häpeemään niiden puolesta, kun lapsi on polvista ja kyynerpäistä ihan harmaana.

Joo-o...että semmosta...tai sit mä vaan oon niin kertakaikkiaan pimahtanut...

Onko muilla kokemuksia ÄRsytTäviStä isovanhemmista???

 
täällä!!!!
Eli ""ongelma"" on et miehen porukat juoksee täällä kokoajan!Siis ei viikkoakaan ettei ne änkee tänne,soittamatta edes et ovat tulossa! Kerrankin kun oltiin itse lenkillä,ja he olivat käyneet oven takana ja kun kukaan ei tietenkään avannut ovea,he lähtivät etsiin meitä autolla! KYLLÄ! USKOMATTOMIA...Muuten he ovat ihan mukavia ollu aina, mut kun he ovat päättäneet etteivät vaan menetä mitään kasvuvaihetta meidän tytön elämästä (juu,nyt siis 3kk ja nukkuu vielä suurimman osan ajasta,mitä anoppi aina just hermookin :""mitäh,sehän vaan nukkuu!"") Nii-in,vauvat yleensä vaan syö ja nukkuu...*huoh*
Arvasin kyllä tämän shown,heillä kun on 2 poikaa,ja nyt kun meille tuli tyttö niin auta armias...
Mun vanhemmat asuu vielä lähempänä,mut ei tod. tuppaa kylään ellei pyydetä..Tässä se siis nähdään et tytöt kun muuttaa pois kotoa,he ihan oikeasti lähtevät..pojat...niin...jätän sanomatta..mies kun ei meinaan tajuu sanoa äiti rakkaalleen et oma-aika olisi mulle/meille tärkeetä..edes joskus...
huh huh,sainpas kans purkautua...;)
 
Minua kans ottaa pattiin miehen vanhemmissa se,että ne pölähtää kylään ilmoittamatta. Nykyään tosin vähemmän kun muutettiin 30 km päähän.Anoppi ja appi asuu erillään ja onneksi anopilla ei ole ajokorttia. Kyllä ne paljon auttaakin meitä.mutta jos ovat meillä enemmän,niin v###ttaa kun ovat sitten kurkkimassa joka kaappiin ja postilaatikkoon ja jopa pyykkikoriin. Kerran anoppi penkoi eteisen komeroa niin menin viereen ja kysyin hyytävällä äänellä: Mitäs etsit?Niin ja kun miehelle valitin asiasta,niin se sanoi että HÄNTÄ EI HAITTAA, TÄÄLLÄ EI OLE MITÄÄN SALAISTA ÄIDILTÄ!!!Prkle,arvaa ottiko päähän. Ja mies kertoo kaikki äidilleen ja väittää siis valehtelee ettei kerro. Anoppi oikein pitää poikakultaansa pihtiotteissa. HUh,huh.
 
Ootteko ikinä huomanneet et täällä ei koskaan haukuta omia vanhempia, vaan ainoastaan miehen! Mikä siinä on ettei voi kestää miehensä vanhempia?
olkaa onnellisia et teillä on isovanhemmat lapsillenne. Olisin todella onnellinen jos lapseni isovanhemmat olis kiinnostuneet hänestä.
Täällä joka kerta jaksetaan valittaa tästä asiasta. Menisittekö välillä itteenne?
 
""Siis apua"", olen huomannut saman. Tyttäret sallivat vapauksia omalle äidilleen enemmän kuin anopilleen. Tai sitten käydään kiistaa miehestä, joka on liian kiintynyt äitiinsä. Yllättävän monet tyttäret kertovat ""kaiken"" omalle äidillleen, mutta kun mies tekee saman niin hermot menee.
 
Omalle äidilleni voin ja sanonkin kaikki suoraan,eli tyyliin painuu h....tiin jos on vaivaks (älkää nyt ottako tätä pilkulleen,eli oli vaan esimerkki)
Ehkä juttuni ""juoni"" olikin et mies ei ikinä pysty sanoon äidilleen et nyt ei käy yms,se kun on niin loukkaantuvaa sorttia että!
Joten minä ainakin omasta puolesta voin sanoa et omat´kin vanhemmat ärsyttää,mut ne ei tuppaa kylään joka hetki ja uskovat kun niille sanoo! He ovat antaneet mun kasvaa jo ""aikuiseksi"" eli ei tuppaa joka väliin omine neuvoineen yms..opinpa sit ainakin kantapään kautta!
Et silleen...näin meillä...tulkaas vaik joskus kärpäseks kattoon niin näette kuinka ""ihania"" ne isovanhemmat osaa olla joskus...;)
 
Veljeni perheeseen tuli kolmas lapsi - vanhemmat ovat molemmat yrittäjiä eli tekevät kotoa käsin töitä.

Milloin miniä soittaa isoäitiä siivoamaan tai laittamaan ruoka, kun vauva itkeskelee ja on niin hankala, ettei saa mitään tehtyä. Tai isoäidin täytyy tulla auttamaan vauvan kylvetyksessä, kun mies on illan pois - eihän se mitenkään onnistu yksin! Milloin pitäisi päästä miehen kanssa shoppailemaan kahdestaan. Lapsia pitäisi viedä vuosivalokuvaan, mutta voivoi, kun maksaa niin paljon.

Isoäiti rakastaa lapsenlapsiaan, haluaa olla heidän kanssaan ja onneksi asuu suht'koht' lähellä. Miniän vanhemmat asuvat myös lähellä, mutta ilmeisesti ovat tehneet selväksi, että se joka lapsia hankkii, myös hoitaa lapset pääsääntöisesti itse ja vastaa syntyvistä kustannuksista tai tinkii tarpeistaan.

Kun tätä toimintaa olen sivusta seurannut, on itseäni alkanut harmittaa, koska miniä
- on/teeskentelee uusavutonta
- ottaa yhteyttä miehen puolen isovanhempiin ainoastaan ja vain, kun on vailla jotakin (apua, rahaa, vapaapäiviä)
Veljeni saattaa sentään (yksin) poiketa pyyteettömästi kahville ja rupattelemaan vanhempiemme luokse.

Ei ole minun asiani sekaantua yllä mainittuun toimintaan (enkä ole sitä tehnytkään). Itsestäni ei vain olisi käyttäytymään yllä kerrotulla tavalla. Onneksi isoäiti on tajunnut ""lypsämisen"" ja laittanut rahahanan kiinni.
 
Moi!

Kyllähän niitä ärsyttäviä piirteitä löytyy niin miehen vanhemmista kuin varmaan minusta itsestänikin. Olin yhdessä vaiheessa aivan kypsä anoppini asenteeseen lapsiani kohtaan, että ärsyynnyin aina, kun kyläkeikka oli tiedossa. Kukaan ei ole niin hyvä asiantuntija lasten ja kodinhoidon suhteen kuin hän. Jos joku tekee jotakin eritavoin kuin hän, se on väärin tehty.

Anoppi puuttui (ja puuttuu edelleenkin) sellaisiin asioihin, jotka ei sille todellakaan kuulu ja arvosteli minun toimiani sekä äitinä että kodinhoitajana. Kerran meillä vieraillessaan hän todellakin joka lauseessaan arvosteli jollakin tavoin joko kukkiani, astianpesukonetta, lasten ruokailua, minun leipomuksiani, ruoan laittoani, vaipanvaihtoa, vaatetusta, ajankäyttöä tms. Se oli mulle liikaa.

Multa löytyy ymmärtämystä häntä kohtaan tiettyyn rajaan asti, mutta mä en ole hänelle kuin suvun jatkaja. Ja se on täysi tosi.

Nyt mä olen huomannut, kuinka anopin arvostelu on alkanut ärsyttää myös miestäni.

Mun molemmat vanhemmat ovat jo kuolleet ja se tuntuu pahalta. Uskoisin saavani enemmän tukea omilta vanhemmiltani, koska minun ja vanhempieni suhde olisi tietenkin ihan erilainen kuin suhde anoppiin.
 
No meillä aika sama tilanne. Tosin itse suhtaudun siihen hieman eri lailla.

Esikoinen oli joskus aikoinaan välillä miehen vanhemmilla yökylässä, muutaman kerran. Enemmän oli omilla vanhemmillani. Silloin tuppasi ajoittain vielä menojalkaa vipattamaan. Koskaan eivät kummatkaan ole pyytäneet yökylään.

Keskimmäinen (2,5v) ei ole ollut koskaan yökylässä missään, eikä siten kuopuskaan. Esikoinen ollut viimeksi yli 3 vuotta sitten. Jos nykyään jompikumpi meistä haluaa johonkin lähteä, niin toinen on kotona.

Kummankin vanhemmat silloin aikoinaan kyllä sanoivat, jos oli jotain menoa tai ei muuten sopinut. Heillä on siihen oikeus ja oikeus omaan elämään. Mitään muuta apua ei olla saatu, mutta miksi pitäisikään. Heillä on ja on ollut oma perheensä hoidettavana ja kaikki vielä työelämässäkin.

Kun olemme kyläilemässä, minä kyllä itse kiellän koskemasta mihinkään, mihin voin kuvitella ettei saisi koskea. En itsekään pidä siitä, että tuttujen lapset tulevat meille ja koskevat esim. tavaroihin, joihin ei saisi koskea.

Meillä eivät kyläile kummankaan vanhemmat, mutta eipä tarvi kyläilläkään, näemme muutenkin ihan riittävästi. Enkä yllätysvieraista välitä muutenkaan.

Tohon siivoamisasiaan en ota kantaa, sama mulle kuinka usein kukin peittonsa tai mattonsa pesee.

Kun itse joskus toivottavasti suht kunnialla saan kolme lastani maailmalle, niin todella toivon, ettei minulta olla joka viikonloppuna pyytämässä lapsenhoitoapua tai muuta. Toki haluan olla lastenlasteni kanssa, mutta haluan elää sitten myös ihan omaa elämääni vapaampana velvoitteista, jotka sitovat minut tällä hetkellä totaalisesti. Lähteä mihin huvittaa, milloin huvittaa.

Toki meillekin pieni yökyläily tekisi terää joskus, mutta tällä hetkellä ei oikein sovi. En millään voisi viedä yökylään kolmea lasta, joista 2 heräilee öisin. Ja johan noiden hulivilien kanssa tottumattomalta palaisi päreet, kun ovat jatkuvasti tappelemassa ja muuta mukavaa.
 
Noniin...

Meillä tilanne tämmönen...
Mieheni isä asuu samassa kaupungissa.Ei pidä juurikaan yhteyttä lapsiimme eikä omaan poikaansakkaan,kun puhelinsoitto kerran kaks kuussa.Muutama vuosi sitten kun esikoinen oli pari vuotta,niin yhteydenpito oli mahtavaa.Luotin siihen ihmiseen ku vuoreen :),mutta yhteydenpito loppui ku seinään kun tämä äijä otti hoitaakseen sukulaispojan.Poika nyt 2.5v.Tämä poika vie hänen ajan.Siis touhuaa sen kans jotain joka päivä.Ostaa lahjoja ja käyttää jäätelöllä.Viikosta yöpyy hänen kanssaan 4-7 kertaa.Elikkä on kuin isä hänelle.Lapsi on onnekas,mutta mua suututtaa ihan kamalasti,ettei meidän lapset ole mitään tuon pojan rinnalla.
Meidän kuopus on nyt 10kk ja tämä äijä on käynyt meillä kaks kertaa.Ristiäisissä ja vanhemman pojan synttäreillä.Ei kertaakaan ole tullut tarkoitusta varten lapsia katsomaan...vaan noin niinku pakkotilanteissa.

Pari vuotta sitten käytti vanhempaa poikaa reissussa...huomasin kuinka sillä oli paha mieli ollut tästä ei-yhteydenpidosta.Ja koitti näin korjata tilannetta.Reissu oli pojalle mieleen ja äijälle kans.
Se vaan,ettei hampaita pesty koko reissun aikana kertaakaan,vaikka karkkia mussuttivat ja harja oli mukana.Kole yötä olivat pois.Suihkussa oli käynyt kerran ja pidetyt vaatteet puhtaalle iholle! Huh! Vaikka varmasti oli varavaatteita mukana.
Äijä kyllä muuten on siisti,mutta ett'ä lapsella pidetään likaisia vaatteita.Mua ainaki ällöttää tommonen.
Ja tykkään kyllä,että hampaat edes pestään joka ilta,ennen nukkumaanmenoa.Eri asia,jos ollaan telttailemassa,eikä vesipisteitä ole,niin sen jokailtaisen suihkun voi jättää.

Omia vanhempia en viitsi lähtä haukkumaan.Isäni on kuollut jo aika päiviä sitten ja äitini asuu 600km päässä,joteei pääse lapsia kovinkaan usein katsomaan.Mutta soittaa joka viikko kerran kaks ja AINA ensimmäisenä kysyy lasten kuulumiset ja minunkin.Terveisiä lähettää miehelleni...AINA.On kiinnostunut siis koko perheestä.Lahjoja en vaadi...hienoa on,että kiinnostusta riittää.
Tekipä terää...kivaa,jos joku pääsi tekstin loppuun asti... :)
 
Roosalle: meillä vähän sama tilanne. Koen olevani vain suvun jatkaja. Ennen lapsia kaikkea minuun liittyvää haukuttiin ja kritisoitiin. Mikään ei kelvannut ja kaiken tein väärin. Yhtäkkiä, kun saimme esikoisen kaikki olikin niin hyvin. Ja ihmettelivät miksi emme koskaan käy. Mies kyllä käy yksinään. On ihmeellisen ymmärtäväinen. Ovat he varmaan hänelle olleet ihanat vanhemmat, mutta minä en vain sopinut kuvioon, koska en ollut sellainen kuin he halusivat. Ja nyt täytyy korjata, että anoppi on ihan ok. On kuitenkin jo niin huonokuntoinen, että on aikalailla ulkona tästä maailmasta. Ei käy missään jne. Appiukko toimittaa ""anopin virkaa"". On juuri tälläinen kauhukertomusten anoppi.
Minä olen ratkaissut tilanteen niin, että en vain ole heidän kanssaan tekemisissä eikä ole lapsetkaan. Ehkä julmaa, mutta miksi he kelpaisivat, ovat kuitenkin minun lapsia (henkilön jossa ei nähty mitään hyvää). Ärsyttää, kun nyt haluttaisiin niin olla yhtä suurta onnellista perhettä.

Anteeksipyyntöä en ole koskaan kuullut. Vaikka minut on haukuttu todella pahasti. Meidät molemmat on haukuttu. Mutta mies on vain jollain tavalla unohtanut. Mitä en voi käsittää.
 
Kristiina kirjoitti todella hyvin!
Itselläni on kyllä hyvä välit anoppiin, enemmänkin aikoinaan ärsytti oman äitini puuttuminen joka asiaan.

Minulle ei tulisi mieleenikään mennä arvostelemaan anopin siistiyttä ja jokaisesta pienestäkin hoitokerrasta olen kiitollinen. (he kyllä hoitavat aina kun tarvitsemme kuopukselle hoitoapua). Isovanhemmillakin on oma elämä ja ymmärrän jos eivät jaksa lapsen lapsiaan hoitaa ja ymmärrän myös heidän suuren innokkuuden seurata lasten lastensa tekemisiään. Miksi isovanhemmat eivät saisi kieltää jos lapset koskevat tavararoihin joihin he eivät halua lasten koskea? Ei heidän tarvitse joka kyläreissua varten siirtää tavaroita pois.

Muistakaa VARSINKIN poikien äidit, että olemme joskus, toivottavasti, myös isovanhempia..

Lisäisin tähän vielä, että muistan lapsuudestani kuinka äitini mollasi isäni äitiä samalla tavoin mitä täältä on saanut lukea. Muistan, miten pienenä ajattelin, että kuinka hän voi omaa rakasta mummiani noin inhota. Suorastaan äitini ärsytti minua silloin. Ja lapsetkin vaistoavat tilanteen, vaikka heidän kuullen ei siitä puhuttaisikaan.


 
Itse tulen toimeen todella hyvin anopin ja appiukkoni kanssa. Lapseni 2,4v palvoo mummua ja pappaa, eikä ole ollut mitään ongelmaa tytön syntymän jälkeen. Ennen sitä kylläkin.. Omien vanhempieni kanssa olen kyllä tekemisissä, mutta isäni ei paljoa halua paijata lastamme ja omalle äidilleni en uskalla viedä tyttöä hoitoon, kun ei voi ikinä tietää onko mummu selvinpäin vai kaatokännissä..
 
Kun tässä lukee näitä kuvauksia, tulee mieleen, että voisimmepa adoptoida jonkun isovanhemmat... Oma äitini kuoli syöpään ennen esikoisen syntymää ja miehen vanhemmat olivat kuolleet tapaturmaisesti jo aiemmin. Eli mummoja ja pappoja nähdään vain hautuumaalla. Surullista, erityisesti lapsillemme.

En kiistä, etteikö monilla varmasti olekin sietämätön tilanne ja pinna kovilla. Mutta sitten kun vanhempia ei enää ole, saattaa tulla mieleen, että olisimpa jaksanut olla vähän joustavampi. Ainakin itseä kaduttaa jotkut turhanpäiväiset riidat, joita ei ehtinyt sitten edes pyytää anteeksi.
 
Hei Kristiina!
Vaikutat masentuneelta? Ehkä olisit sinäkin vähän paremmalla mielellä, mikäli saisit hetken hengähtää ilman perhettäsi.
On niin kovin katkeran ihmisen puhetta tuo "" lähteä minne huvittaa, milloin huvittaa..""
Ihan selvästi tekisi mielesi jo nyt ""lähteä"".

Mutta etpä ""lähde"", kärvistelet hampaat irvessä ja laitat sen sijaan vaan vahingon kiertämään; osoitat maailmalle -ja ennenkaikkea lapsillesi-olevasi taas yksi ku*ipäinen mummo lisää siihen katkeraan peruskatraaseen, jossa ei toista auteta, kun ei aikoinaan saatu itsekään apua.

Näinhän se maailma makaa; sinä olet hyvin pelottava roolimalli.

 
Sanoit Heidi, että ""Kristiina kirjoitti hyvin""; ja toisaalta sanot, että saat hoitoapua anoppilasta milloin vaan tarvitset!?
Onneksi olkoon!

Kristiinaa ei kiinnosta muiden lattioiden pesemiset ja sen voi kyllä uskoa, koska häntä ei tunnu kiinnostavan juuri mikään muukaan.

 
Totta. Olen ilmeisesti ollut niin hyvä onninen, että sain hyvät appivanhemmat. Suureksi suruksemme ihana anoppini kuoli kuukausi sitten :( Hän ei ehtinyt kuin kerran nähdä poikamme. Olisin mielelläni pitänyt hänet pitempään. Olisi ollut mukava jos poika olisi saanut tutustua mummoonsa.

Olkaa onnellisia, että teillä on isovanhemmat.
 
Justiinsa juu.
Ihan kuinka vaan, mutta mä yhä inhoan tapaa, miten mieheni vanhemmat suhtautu meidän perheeseemme.
Myös miestäni ottaa se pannuun aika tavalla, jopa enemmän kuin minua.
Enkä halveksinnastanne huolimatta muuta mieleipidettäni siitä, että likainen ihmisasunto on järkyttävä ja kertoo asukkaistaan yhtä paljon kuin saasta pitkin kapisia lattioita.
 
No mä oon kyllä ihan samoilla linjoilla Kristiinan kanssa.

Tuntuu aika hassulta lukea näitä juttuja... Osa valittaa kun isovanhemmat ei ikinä käy, osa vaas sitä että isovanhemmat on aina riesana. Joku ei siedä että anoppi arvostelee taloudenpitoa, joku taas kyttää itse anoppinsa siivoustottumuksia :-)

Onko tämä joku ikäkysymys? Ei mua haittaa yhtään anopin tekemiset tai tekemättömyydet tai natinat, vauva on mun ja tää on meidän koti. Meidän asiat ei kuulu anopille eikä mulla siksi ole mitään syytä ottaa nokkiini arvosteluista tai neuvomisista. Onko nuoret äidit jotenkin ""riippuvaisempia"" (iso)vanhemmista, odotetaan enemmän apua mutta toisaalta ei kestetä yhtään puuttumista? ;-)

 
""kun olemme pyytäneet lastenhoitoapua, he eivät ole voineet auttaa, kun on aina ollut jotain jo sovittua menoa tai mitä nyt milloinkin.""

Heidän pitäisi perua sovitut menonsa heti kun te haluatte lastenhoitoapua? Miten voisit edes jättää kullannupun sellaiseen sikolättiin hoidettavaksi?? Miten he kehtaavat elää omaa elämäänsä, vaikka heillä on LAPSENLAPSI?

Kuulostat tosi lapselliselta ja itsekkäältä. Jos isovanhemmat hoitavat lapsenlasta, se on toki ihan kivaa, mutta ei mikään oletus eikä velvoite. He ovat jo oman osansa lastenhoidosta aikoinaan tehneet. Jos haluatte päästä vapaalle, PALKATKAA lapsenvahti.
 
Ymmärrän alkuperäistä ooikein hyvin.

Jos puhuu toista ja tekee toista niin kyllä siinä pää jo voikin räjähtää.
Eihän sitä lapset kuitenkaan voi istua kuin kirkonpenkillä oman mummonsa luona ainakaan. No, lapset osaavat kyllä tehdä omat johtopäätöksensä aikanaan, usko pois vaan alkuperäinen.

Minun oma äiti tai nainen joka minut synnytti ja lasteni isän äiti ovat molemmat vittumaisempia ihmisiä mitä maa päällään kantaa!

Olisi liian pitkä tarina kerrottavaksi, mutta jos tässä joku päivä intoudun kirjoittelemaan niin perustelen väitteeni.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Similar threads

E
poika ja isovanhemmat
Viestiä
0
Luettu
330
Aihe vapaa
"emma"
E
N
hoitopaikka ongelma =/
Viestiä
6
Luettu
757
Vauvat ja taaperot
nasu29
N
V
pahansuovat isovanhemmat
Viestiä
33
Luettu
4K
Vauvat ja taaperot
anoppi from hell
A
O
Epäreilut isovanhemmat?
Viestiä
11
Luettu
4K
Vauvat ja taaperot
ärsyttää katsoa vierestä
Ä
H
määräilevät isovanhemmat
Viestiä
5
Luettu
2K
Vauvat ja taaperot
huolestunut isä
H

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa