Meillä suurin riidan aiheuttaja on isovanhemmat. Mies kiukuttelee aina minun vanhempieni luokse lähtemisestä ja siitä, että vanhempani eivät noudata meidän sääntöjä. Itseäni taas ärsyttää suunnattomasti anoppi joka luulee tietävänsä kaiken lapsenkasvatuksesta (näin ei todellakaan ole). Kaiken pitäisi mennä hänen mielestään niin kuin hän on omilla lapsillaan tehnyt ja kaikki hankinnat pitäisi olla sellaisia kun hän olisi hankkinut ja hänen olisi pitänyt kaikki saada valita sillä hän tietää kaiken. Esim. meillä on käytössä kantoliina niin hän tuputtaa kokoajan kantoreppua, sillä se on niin hyvä ja hänkin on sellaista käyttänyt. Vaunut ovat väärän väriset joten ne keräävät ätäkäitä joten niiden pitäisi olla punaiset kuten hänelläkin on olut, lasta ei saisi kesäkuumallakaan pitää kotona ilman vaatteita (ts pelkässä vaipassa) ja ulkona ei voi olla kun aurinko paistaa. Vaunulenkillä ei meidän lähellä voi käydä missään kun autot ajelevat niin tulee saasteita. Sormiruokailu on mahdotonta koska lapsi voi tukehtua. Lapsi täytyy kokoajan ottaa syliin niin ettei se vaan vahingossakaan loukkaa itseään (ja sehän voi loukata jos sen antaa leikkiä lattialla). Vain hänen luonaan olevat lelut on hyviä sillä hän on ne hankkinut ja minun tekemät ruoat ovat vääränlaisia jne...
Tuntuu kun kaikki mitä hän ei ole etukäteen hyväksynyt on väärää ja hänen pitäisi saada kaikki päättää. Mieheni ei hänen mielestä kuulukkaan mitään tietää saati joutua kotona tekemään sillä hän on mies. Minä taas en hänen mielestään osaa lastamme hoitaa. Asioita pahentaa vielä se että anoppi on täysin sekaisin allergioista ja hänen mielestään kaikki on merkkejä allergioista ja kaikkea pitää välttää ettei vaan tule allergiaa ja hänen mielestään kaikki mahdollinen pitää tehdä lapselle valmiiksi.
Olen menossa takaisin töihin kuukauden kuluttua ja anopin on tarkoitus tulla hoitamaan lastamme sillä hän ei ole missään töissä (ollut kahteenkymmeneen vuoteen, sillä hän ei löydä kivaa työtä ymmärtämättä sitä ettei hänellä ole koulutusta). Nyt itseäni kiukuttaa ja masentaa tilanne. Mieheni ei tunnu näkevän äitinsä vikoja ja minusta mieheni korostaa ja keksii omista vanhemmistani kokoajan jotain huonoa. Nyt riitelemme ja kiukuttelemme jatkuvasti isovanhempien tekemisist ja sanomisista.
Muilla kokemuksia/neuvoja?
Tuntuu kun kaikki mitä hän ei ole etukäteen hyväksynyt on väärää ja hänen pitäisi saada kaikki päättää. Mieheni ei hänen mielestä kuulukkaan mitään tietää saati joutua kotona tekemään sillä hän on mies. Minä taas en hänen mielestään osaa lastamme hoitaa. Asioita pahentaa vielä se että anoppi on täysin sekaisin allergioista ja hänen mielestään kaikki on merkkejä allergioista ja kaikkea pitää välttää ettei vaan tule allergiaa ja hänen mielestään kaikki mahdollinen pitää tehdä lapselle valmiiksi.
Olen menossa takaisin töihin kuukauden kuluttua ja anopin on tarkoitus tulla hoitamaan lastamme sillä hän ei ole missään töissä (ollut kahteenkymmeneen vuoteen, sillä hän ei löydä kivaa työtä ymmärtämättä sitä ettei hänellä ole koulutusta). Nyt itseäni kiukuttaa ja masentaa tilanne. Mieheni ei tunnu näkevän äitinsä vikoja ja minusta mieheni korostaa ja keksii omista vanhemmistani kokoajan jotain huonoa. Nyt riitelemme ja kiukuttelemme jatkuvasti isovanhempien tekemisist ja sanomisista.
Muilla kokemuksia/neuvoja?
En varmasti vieläkään osaa lastani pukea riittävän lämpimästi,haarukka on liian terävä lapsen käteen (silmä puhkeaa), maissinaksuja syövä lapsi on lähellä kuolemaa... yms.