Isosta omakotitalosta rivariin, niin mahdoton tehtävä...

["toivoton"]

Nyt se on sitten tosiasia; talo on myity ja minä muutan rivitaloon neljän lapsen kanssa. Mies muuttaa omaan yksiöönsä. Mun ja lasten lisäksi muuttaa iso koira kaks kissaa. Talossa oli neliöitä noin 180 ja todella iso ulkorakennus. Tavaraa on vuosien myötä kertynyt järjetön määrä. Rivarissa olis neliöitä 85 ja pieni ulkovarasto. Great.

Mies pakkasi omat kamansa ja muuttaa viikonloppuna. Mulle jää sitten talon tyhjäys veljen ja sen vaimon avustuksella.
Miten mä tästäkin selviän... Mihin saan mahtumaan kaikki vaatteet, lasten lelut ja polkupyörät jne. Kaappitilaa oli tosi vähän tossa rivarissa.

Ahdistus on suuri... Täytyis antaa pois paljon tavaraa, kirpparille en ehdi niitä viedä ja hinnoitella. Mistä mä luovun, omasta sähköpianosta vai perintökeinusta? itku tulee, vaikka ei tavaraan saisi kiintyä, mutta silti. Vuosien myötä olen hankkinut kaikenlaista ja nyt niistä pitää luopua, kun ei mihinkään mahdu. Olisko jollain jotain neuvoa?

Niin, ja asun pienessä kaupungissa, vuokravarastoja ei täällä ole.

 

["vieras"]

Veikkaan, että helpompaakin poisheitettävää on kuin se perintökeinu tai sähköpiano.

 

["vieras"]

Lapset voisivat alkaa karsimaan omiaan itse myös.

 

["nanna"]

kierrätyskeskus? tori.fi? huutonetti? Sun pitää nyt vaan käydä ahkerasti läpi lastenvaatteita ym joita ei enää tarvita. Säästä ne rakkaimmat esineet kumminkin että tuntuu sitten uusi koti kodilta. Olisko jollain tutulla säilytystilaa vaikka pariks kuukaudeks jos silloin jaksaisit ottaa kirppisprojektin?
Kannattaa yrittää vääntää omakin suhtautuminen silleen että edessä on uuden alku joka tuo tullessaan jotain hyvää ja joistain tavaroista luopuminen voi ihan raitistaa omaakin fiilistä. Tsemppiä! Kyllä sä selviit!

 

["vieras"]

Kyseleppä. Kyllä jollain löytyy tilaa mihin saisit väliaikaisesti tavaraa varastoon..

 

[..]

minä laitoin fb:hen ilmotuksen aina jos oli jotain isompaa pois annettavaa kun muutin pienempään ja hyvin sain kaiken pois ilman suurempaa vaivaa

 

["vieras"]

tavaratko ne vaan itkettää?

 

[Keittiönoita]

Aloita vaikka siitä, että annat jokaiselle lapselle pahvilaatikko, johon saavat pakata kaikista tärkeimmät tavaransa. Ja ota itsellesi yksi laatikko myös. Ajatelkaa vaikka niin, että teillä on se yksi laatikko, jonka kanssa lähdette viideksi vuodeksi kiertämään maailmaa....mitä siinä laatikossa teillä pitää olla? Kun ne tärkeimmät tavarat on selvillä, ala käydä kaappi kerrallaan läpi vaatteita, liinavaatteita, astioita jne. Onko sulla ketään tuttua, jolle saisit osan tavaroista tilapäisesti? Siis odottamaan kirppareille ehtimistä?

 

[ap.-.-.]

Ei tää tavaroista luopuminen ole se suurin juttu, koko entinen elämä vaan jää taakse. Kamalaa on muutta pois talosta, jota on itse vuosikaudet remontoinu ja vihdoin saanu oman puutarhan ja omenapuut. Tuntuu, että on tehnyt turhaa työtä ja taas on muutetava vuokralle ja alettava ihan nollasta. Mulla oli ihana talo, josta olin haaveillut. Koti, joka oli käytännöllinen ja niin mun/meidän näköinen. Vihdoin sai unelman omasta talosta valmiina toteutettua ja nyt siitä on luovuttava. Maistuu aika paskalta. No, koti on siellä, missä lapset ja omat tavarat.

 

["vieras"]

:hug:

 

["mama"]

Onko siellä saunaa? Saunaakin voi käyttää varastona ainakin alkuun...

 

[ap.,.,]

[QUOTE="vieras";27409467]:hug:[/QUOTE]

kiitos

 

["sasa"]

Ei tää tavaroista luopuminen ole se suurin juttu, koko entinen elämä vaan jää taakse. Kamalaa on muutta pois talosta, jota on itse vuosikaudet remontoinu ja vihdoin saanu oman puutarhan ja omenapuut. Tuntuu, että on tehnyt turhaa työtä ja taas on muutetava vuokralle ja alettava ihan nollasta. Mulla oli ihana talo, josta olin haaveillut. Koti, joka oli käytännöllinen ja niin mun/meidän näköinen. Vihdoin sai unelman omasta talosta valmiina toteutettua ja nyt siitä on luovuttava. Maistuu aika paskalta. No, koti on siellä, missä lapset ja omat tavarat.

Oletkos miettinyt miltä miehestä tuntuu muuttaa johonkin hikiseen yksiöön? Ilman lapsiaan.

 

[ihme mies]

[QUOTE="vieras";27409346]tavaratko ne vaan itkettää?[/QUOTE]Moni ns. toimiva avioliitto/parisuhde perustuu suureen määrään neliöitä ja tavaroita.

 

[ap taas]

[QUOTE="sasa";27409932]Oletkos miettinyt miltä miehestä tuntuu muuttaa johonkin hikiseen yksiöön? Ilman lapsiaan.[/QUOTE]

No en ole. Se itte sinne halus, sen päätös tää oli.

 

[ihme mies]

No en ole. Se itte sinne halus, sen päätös tää oli.

Onkohan täällä palstalla kukaan nainen ikinä myöntänyt että ero olisi ollut millään tapaa oma "vika" tai edes yrittänyt katsoa peiliin ja miettiä missä meni pieleen?

 

["piipi"]

Ihan varmasti maistuu paskalta, mutta tehtävä mikä tehtävä. Hetken voi elää kaaoksenkin keskellä, jos siis on sellaista tavaraa, jota ei mielellään lahjottaisi minnekään vaan voisi myydä.

Perintökalusteet yms kannattaa varmasti säilyttää, ettei myöhemmin harmita niistä luopuminen. Ahda kämppä täyteen ja mieti sitten mitä teet. Hetken voi oikeasti elää ahtaastikin ja punnita asioita.

Omenapuunkin vielä varmasti joskus saat. Rankkaa, mutta koeta nähdä ne hopeareunukset siinä synkässä pilvessä.

 

["vieras"]

Onkohan täällä palstalla kukaan nainen ikinä myöntänyt että ero olisi ollut millään tapaa oma "vika" tai edes yrittänyt katsoa peiliin ja miettiä missä meni pieleen?

Ei vittu.

On se hianoo tulla syyllistämään toista kun taustoista ei tiedä yhtään mitään.

Jos vaikka olisikin käynyt niin että aviomies on vihdoin tullut kaapista ja myöntänyt vaimolleen olevansa homo, sitten sinä tuut siinä toitottamaan miten muijan kannattaisi katsoa peiliin.

Noloa ja typerää, jopa sinulta.

 

[ärsyyntyvä ap...]

Onkohan täällä palstalla kukaan nainen ikinä myöntänyt että ero olisi ollut millään tapaa oma "vika" tai edes yrittänyt katsoa peiliin ja miettiä missä meni pieleen?

No kyllä mussa varmaan vikaa on ollut, ja paljonkin. Mies sanoi, että ei jaksa enää murheita talosta ja sen kuluista, isosta lainasta jne. Miehelle meidän kaaosmainen arki oli liikaa. Erotaan kuulemma ystävinä jne.
Jos toinen lähtee niin minkä minä sille voin?
Käyn töissä ja hoidan kodin parhaani mukaan. Jos minä en riittänyt niin voi voi, en ala miehen mieliksi muuttumaankaan joksikin muuksi, kuin olen.

Ja en ole lihonut liiton aikana, antanut olen lähes aina, pidän huolen ulkonäöstäni siten kuin ehdin, mies harrastaa, minä en jne.

Mutta varmuudella katson peiliin ja tulen vielä syyttämään itseänikin tästä kaikesta.

 

[ihme mies]

[QUOTE="vieras";27410038]Ei vittu.

On se hianoo tulla syyllistämään toista kun taustoista ei tiedä yhtään mitään.

Jos vaikka olisikin käynyt niin että aviomies on vihdoin tullut kaapista ja myöntänyt vaimolleen olevansa homo, sitten sinä tuut siinä toitottamaan miten muijan kannattaisi katsoa peiliin.

Noloa ja typerää, jopa sinulta.[/QUOTE]Osuiko noin pahasti? Lue uudelleen. Mistä hitosta mä tietäisin mitkä ap:n eron taustat ovat mutta en kyllä muista yhtään tapausta missä täällä olisi nainen myöntänyt että ero tuli omasta syystä. Poikkeuksetta näissä tarinoissa nainen on aina sankari ja mies itsekäs sika, tavalla tai toisella.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Minäkin ehdottaisin sitä että jos saisit vietyä osan tavaroista vaikka veljelle tai jollekin toiselle läheiselle säilöön ja myyt/teet muun ratkaisun sitten vähän myöhemmin niin ei tarvitse kiireessä kaikkea päättää.

Varmasti iso homma, mutta onneksi saat apua.. Ja toivottavasti rivarissa on pyörävarasto, johon saatte pyörät mahtumaan ja muutakin varastotilaa asunnon lisäksi

 

["Vieras"]

Voisiko esim sängyn alle säilyttää väliaikaisesti. Tai voisiko sun veli tai vanhemmat säilyttää osaa?

Halauksia! Kyllä elämä vielä paremmaksi muuttuu!

 

["vieras"]

No kyllä mussa varmaan vikaa on ollut, ja paljonkin. Mies sanoi, että ei jaksa enää murheita talosta ja sen kuluista, isosta lainasta jne. Miehelle meidän kaaosmainen arki oli liikaa. Erotaan kuulemma ystävinä jne.
Jos toinen lähtee niin minkä minä sille voin?
Käyn töissä ja hoidan kodin parhaani mukaan. Jos minä en riittänyt niin voi voi, en ala miehen mieliksi muuttumaankaan joksikin muuksi, kuin olen.

Ja en ole lihonut liiton aikana, antanut olen lähes aina, pidän huolen ulkonäöstäni siten kuin ehdin, mies harrastaa, minä en jne.

Mutta varmuudella katson peiliin ja tulen vielä syyttämään itseänikin tästä kaikesta.

Olisitte muuttaneet yhdessä pienempään asuntoon.
Väsyikö mies (lapsi)arkeen?

 

["vieras"]

Osuiko noin pahasti? Lue uudelleen. Mistä hitosta mä tietäisin mitkä ap:n eron taustat ovat mutta en kyllä muista yhtään tapausta missä täällä olisi nainen myöntänyt että ero tuli omasta syystä. Poikkeuksetta näissä tarinoissa nainen on aina sankari ja mies itsekäs sika, tavalla tai toisella.

Jaa, mä luen kyllä hyvinkin usein tältä palstalta naisten pohdintoja miten voisi parisuhteen korjata, mitä tehdä jne.

Ehkä sä luet jotain muuta palstaa, tai sitten suodatat tekstin joidenkin pallihikisten lasien läpi.

 

[ihme mies]

[QUOTE="vieras";27410095]Jaa, mä luen kyllä hyvinkin usein tältä palstalta naisten pohdintoja miten voisi parisuhteen korjata, mitä tehdä jne.

Ehkä sä luet jotain muuta palstaa, tai sitten suodatat tekstin joidenkin pallihikisten lasien läpi.[/QUOTE]Mä katson kaikkea pallihikisten lasien läpi. En ees halua tietää mikä sun rillit on tänään hiostuttanut.