Terveyssisar
Lueskelin aiempia ketjuja enkä löytänyt puhetta kauppalaskuista, mutta lueskelinkin niitä vanhempia tuosta keväältä enkä juuri edellisintä keskustelua. Ehkäpä se kauppalasku asia olikin edeltävässä ketjussa. tai sitten olen niin latvasta laho...
Huomasin yhdessä ketjussa teidän autokeksustelut. Oli mielenkiinoista lukea. Ja kiitokset nytkin galluppiin vastaamisesta. Jos olisi sellainen elämäntilanne että pystyisi ostamaan oman asunnon, oli se sitten kt, rivari tai talo, niin haluaisin suosiolla hiukan isomman koska perhettä on tarkoitus kasvattaa. Enää en haaveile mistään jättisuurista taloista jossa tyyliin 7 makuuhuonetta, koska vatsinin lyhyin aikavälein syntyneet lapset tahtoisin kuitenkin pitää samassa huoneessa. Luulisin lapsillekin olevan mukavaa että on kaveri jakamassa huonetta. Murkuille tietysti olisi oma huone bueno. Murkkuikäisiä ei tosin ole vielä vuosikausiin tiedossa. jos ostaisi kt-asunnon, ostaisin varmaan suosiolla neliön. Nyt asumme vuokrakolmiossa. Neliössä lapset edelleen jakaisivat yhden huoneen, ja sinne mahtuisi yhteen ylimääräiseen makkariin kaksi lasta lisää ;o) tjaah... en tosin enään lähtisi ihan näin lyhyellä ikäerolla lapsia saamaan. Mieluummin vaikka kaksi kerralla. Tai sitten pidempi ikäero. Olen molemmissa raskauksissani pelännyt kolmosia, koska mun mummu on synnyttänyt kahdet kolmoset ja yhdet kaksoset. Hänellä oli myös toinen kaksosraskaus mutta toinen vauvoista syntyi kuolleena ja toinen siis vaan selviytyi. Varmaan joku sukuharvinaisuus tämä, olen saanut perinnöksi kaikki aiheesen liittyvät lehtileikkeleet ja kunnan historiikkikirjassakin on siitä ollut juttua. samanlaista en kyllä itselleni toivoisi. ollut kuulemma rankkaa sanoi hän monesti. Mutta nyt taas mennään sivuraiteille...
te joilla on jo kolme tai enemmän lapsia, millaista hulinaa se on? saako hengähtää koskaan vai tarvitseeko olla terähermo ja supermamma joka aamusta pyöräyttää sämpylät, tekee kaksi lämmintä ateriaa erikseen, kokkaa ja leipoo, tiskaa ja imuroi, pesee välissä pyykkiä, ripustaa ne kuivaan ja silittää... Luina meinaan vuosia sitten lehdestä yhden lestadiolaisäidin haastattelun, jolla 18 lasta, joista siis kotona asui enään oliko se vain 11 vai 13kpl muksuja. Hän kertoi aamuisin heräävänsä aikaisin pyöräyttämään sämpylöitä. Joka tapauksessa, hänen päivänsä tuntui olevan ruuanlaiuttoa, siivoamista yms. Sain sen käsityksen että piti siittä. Tosin, lestadiolaiset taitaa jo lapsuudenkodissaan kasvaa siihen, että naisilla on erilainen tavoite elämässä, tunnen muutaman lesta-perheen hiekkikselta ja he ainakin on sanoneet suoraan, että haluavat olla kotona. Mitä olen kyläillyt heidän luonaan tuntuvat tykkäävän kaikista kotihommista. tai ainakin antavat sen kuva.. Mistäs sitä kukaan tietää mitä toisten seinien takana tapoahtuu.
Itse ainakin henkilökohtaisesti tykkään käydä töissä. Enkä nyt puhu rahasta, vaan siitä että saa tehdä jotain muutakin kuin pyöriä kotiympyröissä.
Huomasin yhdessä ketjussa teidän autokeksustelut. Oli mielenkiinoista lukea. Ja kiitokset nytkin galluppiin vastaamisesta. Jos olisi sellainen elämäntilanne että pystyisi ostamaan oman asunnon, oli se sitten kt, rivari tai talo, niin haluaisin suosiolla hiukan isomman koska perhettä on tarkoitus kasvattaa. Enää en haaveile mistään jättisuurista taloista jossa tyyliin 7 makuuhuonetta, koska vatsinin lyhyin aikavälein syntyneet lapset tahtoisin kuitenkin pitää samassa huoneessa. Luulisin lapsillekin olevan mukavaa että on kaveri jakamassa huonetta. Murkuille tietysti olisi oma huone bueno. Murkkuikäisiä ei tosin ole vielä vuosikausiin tiedossa. jos ostaisi kt-asunnon, ostaisin varmaan suosiolla neliön. Nyt asumme vuokrakolmiossa. Neliössä lapset edelleen jakaisivat yhden huoneen, ja sinne mahtuisi yhteen ylimääräiseen makkariin kaksi lasta lisää ;o) tjaah... en tosin enään lähtisi ihan näin lyhyellä ikäerolla lapsia saamaan. Mieluummin vaikka kaksi kerralla. Tai sitten pidempi ikäero. Olen molemmissa raskauksissani pelännyt kolmosia, koska mun mummu on synnyttänyt kahdet kolmoset ja yhdet kaksoset. Hänellä oli myös toinen kaksosraskaus mutta toinen vauvoista syntyi kuolleena ja toinen siis vaan selviytyi. Varmaan joku sukuharvinaisuus tämä, olen saanut perinnöksi kaikki aiheesen liittyvät lehtileikkeleet ja kunnan historiikkikirjassakin on siitä ollut juttua. samanlaista en kyllä itselleni toivoisi. ollut kuulemma rankkaa sanoi hän monesti. Mutta nyt taas mennään sivuraiteille...
te joilla on jo kolme tai enemmän lapsia, millaista hulinaa se on? saako hengähtää koskaan vai tarvitseeko olla terähermo ja supermamma joka aamusta pyöräyttää sämpylät, tekee kaksi lämmintä ateriaa erikseen, kokkaa ja leipoo, tiskaa ja imuroi, pesee välissä pyykkiä, ripustaa ne kuivaan ja silittää... Luina meinaan vuosia sitten lehdestä yhden lestadiolaisäidin haastattelun, jolla 18 lasta, joista siis kotona asui enään oliko se vain 11 vai 13kpl muksuja. Hän kertoi aamuisin heräävänsä aikaisin pyöräyttämään sämpylöitä. Joka tapauksessa, hänen päivänsä tuntui olevan ruuanlaiuttoa, siivoamista yms. Sain sen käsityksen että piti siittä. Tosin, lestadiolaiset taitaa jo lapsuudenkodissaan kasvaa siihen, että naisilla on erilainen tavoite elämässä, tunnen muutaman lesta-perheen hiekkikselta ja he ainakin on sanoneet suoraan, että haluavat olla kotona. Mitä olen kyläillyt heidän luonaan tuntuvat tykkäävän kaikista kotihommista. tai ainakin antavat sen kuva.. Mistäs sitä kukaan tietää mitä toisten seinien takana tapoahtuu.
Itse ainakin henkilökohtaisesti tykkään käydä töissä. Enkä nyt puhu rahasta, vaan siitä että saa tehdä jotain muutakin kuin pyöriä kotiympyröissä.