Isokoisen lapsen synnyttäminen

Heissan!

Meille syntyi maaliskuussa (rv 40+3) isokokoinen vaavi 4720g keisarinleikkauksella. Nyt olen miettinyt jo mahdollista toista lasta joskus, mutta pelottaa josko sekin on iso ja eikä pystyisi taaskaan synnyttämään sitä normaalisti.

Onko kellään kokemusta miten on käynyt jos eka on ollut iso ja keisarinleikkauksella syntynyt, niin onko toinen syntynyt miten ja minkäkokoisena?

Leikkaus itsessään oli suunniteltu, kokoarvion (Painoarvio ultrassa oli 5 kg ) ja lantion (normaali) tutkimisen jälkeen ja meni erinomaisen hyvin. Eivät halunneet että lähdetään koittamaankaan alakautta tyttöä ulos.

 

Onko sulla häikkää verensokereissa, kun vauva kasvoi noin isoksi? Seuraavassa raskaudessa pyydä sokerirasituskokeeseen.. vauva ei sokerittomalla ruualla kasva liian isoksi: mulla kokemusta tuosta, isokokoisen jälkeen seuraava vauva oli toista kiloa pienempi!

 

Ei ollut mitään sokereissa häikkää. Mutta juu, lupailivat sen sokerirasituksen kyllä seuraavaksi ja useamman ultran, mikä ois ihan kiva =) Voi kun oiskin siitä sit kiinni, kun teillekin tuli sit pienempi seuraava vauveli.

 

Esikko oli 4565g ja leikattiin,ei suunitellusti vaan 22 tunnin jälkeen.
Kakkonen syntyi käynnistyksellä 3 vkoa ennen laskettua ja painoa oli 3810g..Sokereita seurattiin ja sain sen raskausajandiebetes-diagnosin heti puolen välin jälkeen..Ja ihan alateitse tuo kakkonen putkahti =)

 

Meidän Emilia oli syntyessään 4200 ja 52,5 cm ja alakautta tuli,1tunnin ja 15 minuutin ponnistamisen jälkeen.Episotomia tehtiin lopussa,mutta nyt haavat parantunut(2 kk.synnytyksestä)

Söin tosi paljon makeaa raskausaikana,voi olla osasyynä,koska itse en ole iso.....

 

Meillä tyttö oli syntyessään 4660g ja alakautta tuli komeesti! Ei mitään ongelmia ollut.

 

mäkin olen synnyttänyt kaksi isokokoista alakautta: esikko 4420g ja "pikkukakkonen =) " 4190g, eikä ongelmaa... patologisen sokerituloksen sain toisella kerralla ja neuvolatäti pelotteli jo 36viikolla koitellessaan vaan päältä, että hänestä tämä on jo ainakin yli viisi kiloinen ja kun nää sokerivauvat yleensä joutuu suoraan sinne teholle tippaan ja kuolleisuuskin on niin paljon suurempi... mutta eivät kyllä ole olleet mitään sokerivauvoja, vaan vain suurikokoisia ihan geeneiltään, itse kun olen 184senttiä pitkä... mutta eihän sitä nyt noissa laskelmissa voida ottaa huomioon, vaan mun vauvan pitäisi olla samankokoinen kuin 155cm pitkän =) No joo, eli siis kyllä se suurempi vauva sieltä voi ihan hyvin tulla, ainakin kannattaa kokeilla

 

Esikoinen oli syntyessään 4020g, silloin ei tehty sokerinrasitusta. Kakkonen 4570g ja noudatin koko raskauden diebetikon diettiä. Painoa tuli molemmissa raskauksissa yhtä paljon. Nyt odotan kolmaat rv 16+5 ja kyllä pelottaa, että painoa tulee taas lisää vauvalle. Molemmat tytöt syntyneet alakautta, kakkosen kohdalla repesin aika pahasti. Esikoisen kohdalla tehtiin episiotomia, joka parani tosi hyvin. Nyt sitten tehdään sokerirasitus kun lapsi oli yli 4500g. Sekä minun että miehen suvussa on isoja vauvoja. Minun veli on melkein viisi kilonen ja mies ja hänen sisarukset kaikki yli neljä kilosia vaikka anoppi 150 cm pitkä. Eli kai toi koko on perinnöllistäkin. En ainakaan pystynyt vaikuttamaan tyttäremme painoon vaikka laskin jokaisen suu palan. Onneksi lantio tilava ja sieltä mahtuu hyvin isompikin vauva syntymään.

 

Minulla on myös jonkinlainen kokemus aiheesta; esikoinen syntyi 14 vrk yliaikaisena (käynnistettiin vihdoin pyynnöstäni) 4960 g ja pituus peräti 58 cm. Ei niin kauhean mukava imukuppisynntys.
Toista odottaessani lupailtiin, ettei päästetä yliaikaiseksi. Kävin sokerirasituksen ja sairaalassa vuorokausiseurannan tuloksena itsestään lähtenyt synnytys viikkoa ennen laskettua. Vauvan koko oli 4200 g ja 52 cm eli minusta pieni. Kolmannen lapsen kohdalla raskaudenaikainen seuranta oli tiukkaa, mutta tuloksena jälleen aivan normaalit sokeriarvot. Kuopuksen synnytys käynnistettiin sopimuksen mukaan viikkoa ennen laskettua. Tuloksena oli 4600 g ja 54 cm. Kaikki synnytykset menneet mielestäni ihan hyvin, eikä ikäviä muistoja eikä pelkoja ole jäänyt.
Ilmeisemmin minulla on vain geeneissä se vika, että teen suurikokoisia lapsia. Kaikki lapset olleet helppoja vauvoja, mistään koliikista puhumattakaan.

 

Meidän esikoinen oli 4290g/53cm eli ei nyt mikään kauhian iso, mutta 22h jälkeen leikattiin (olisi kyllä kuulemma pitänyt mahtua - tiedä häntä). Raskausviikkoja oli 41+3. Kuopus sen sijaan päätti syntyä jo viikolla 37+1, suht näppärästi syntyi alakautta (11h synnytyksen kesto, ei kivutonta mutta ei lainkaan niin paha kuin esikoisesta) ja kokoa hällä oli 3660g/49cm. En muuten ehtinyt edes synnytystapa-arvioon kun neitillä oli niin kiire! Synnytyksessä en sitten uskonut että vauva oikeasti voisi tulla alateitse ennen kuin kätilö sanoi että isä voi soittaa kelloa niin saadaan lastenhoitaja paikalle. :-D Mutta jos valita saa niin kyllä tuo alatiesynnytys oli positiivisempi kokemus, ehkä suunniteltu sektio olisi myös mutta tuo niiden yhdistelmä oli kyllä aika kauhea.

 

Minun kohdallani kaikki ovat olleet melko isoja ja kaikki ovat syntyneet alateitse.

Eka 4300, toka 4240, kolmas 3990 ja neljäs 3900.

Luultavasti meillä ainakin jonkun verran periytyvää tämä, koska äitini kaikki lapset ovat olleet yli nelikiloisia ja mummuni on synnyttänyt enoni alateitse jopa 5,7 kiloisena. Tosin siinä oli tosi lähellä jo henki lähteä. Onneksi nykyään tehdään sektioita tarvittaessa.

Omalla kohdallani ensimmäiset kolme ovat syntyneet luomusti, mutta neljännen kanssa jouduin kamppailemaan kivun kanssa. Ja hän oli lapsistani pienin.

Jos joskus vielä niin toivon kyllä sitten sektiota...

 

Eka lapsi oli 4620g.Käynnistettiin ja alakautta yritettiin mutta pään virheasennon takia tehtiin sectio. Toinen lapsi oli 5120g ja urheasti taas käynnistettiin ja alakautta yritettiin mutta meni sectioon, kun tuli kovat kivut ja yllätys yllätys kohtu oli revennyt entisestä sectio arvesta.
Samassa repesi myös virtsarakko.
Mutta lapset voi hyvin ja itsekkin paranin ajan kanssa.
Kysessä ei ole sokerivauvat.
Lasten ikäero 1v10kk.
Mutta kai tällänen on harvinaista. Omat paikkani vaan ei isoja lapsia kestäneet.

 

Ison lapsen synnyttäminen alakautta riippuu siitä millainen lantio äidillä on. Jos lantio kanssa ei ongelmia niin ei ison lapsen synnyttäminen varmastikaan ole mikään ongelma. Omat lapseni ovat olleet 3200g, 4090g, 4050g ja 4400g. Esikoisen, joka oli siis pienin, synnytyksessä ponnistusvaihe oli pitkä, tehtiin epparia ja repesinkin. Nuorempien lapsien synnytyksessä ei ole tarvinnut epparia, ei ole tullut repeämiä ja ponnistusvaihe oli jokaisessa todella lyhyt, kolmannen kohdalla minuutin. Isona pitäisi vauvaa, joka painaa yli 5 kiloa ja vasta sitten miettisin muita vaihtoehtoja kuin alatiesynnytys.

 

Tyttö syntyi rv 40+2 ja koko oli 4170g ja 51cm. Ultrassa näytti 4,4kg.. Terkka sano mulle tuossa keväällä, etten saa synnyttää isompaa lasta kuin tämä, koska oli aika tiukka synnytys ja oli pahasti jumissa neiti hartioistaan. Eli seuraavassa raskaudessa käyn useammin ultrassa ja synnytystapa-arviossa, ja luulisin, että käynnistävät synnytyksen hyvissä ajoin ennen kuin lapsi on sen 4kg. Varmuutta ei tietysti niillä saa, mutta jos jotain suuntaa..

Eli kannattaa pyytää lähete synnytystapa-arvioon.. En ainakaan keksi mitään muuta syytä kuin lapsen koko mikset saisi synnyttä alateitse..

 

Minulla kävi niin, että kolmas lapsi oli syntyessään 4490. Syntyi kyllä alakautta, mutta tuli olkapunokseen lievä vamma ja kävimme fysioterapiassa 9kk.Seuraavakin syntyi omia aikojaan ja oli 4200 ja sen solisluu murtui.Viidettä odottaesssani kävin useammin (omasta vaatimuksestani) ultrassa ja koska koko arvioitiin viikolla 38 niin suureksi, että ei uskallettu ottaa enää riskiä liiasta kasvusta, synnytys käynnistettiin ja vauva syntyi 3740 grammaisena alateitse kuten kaikki muutkin.Suosittelen olemaan sitkeä ja vaatimaan synnytyksen käynnistystä jos on vaarana liian iso vauva.

 

hei.
ensimmäinen poika sektiolla 4848g ja tämä toinen poika syntyi myös sektiolla 4900g. minulla oli raskausajan diabetes, jälkimmäisen raskausajan pistin insuliinia iltaisin. jos takana on yksi sektio ja isokokoinen lapsi herkästi toinenkin on sektio. minulle sanottiin että kolmas on suora sektio eli ei edes mietitä synnyttämistä, vaikka olen iso ihminen 177cm /82kg. Minäkin olisin halunnut synnyttää, mutta lapsen etu on tärkein.

 

Minulla oli esikoinen 4770g ja 56,5 cm ja syntyi ihan normaalisti alakautta, toinen 4040g, kolmas 4440g ja neljäs 3575g. Ja tämä pienin oli kaikkein kivulian ja vaikein synnytys..siinä tuli myös repeämä, mitä muilla ei tullut. Ja sokerirasitustesteissä ei ole ikinä ollut mitään häikkää.

 

Kaksi vanhempaa lastani ovat painaneet noin 3800 gr. Muistan kun olin toista lastani synnyttämässä, niin kätilö totesi, että väljyyttä on, että mahtuu isompikin vauva tulemaan. Kolmas lapsi meni pari viikkoa yli lasketun ajan ja juoksentelin siinä loppupuolella ultrassa useamman kerran ja aina oli eri lääkäri ja jokainen sanoi, että tämä vauva on pienempi kuin aikaisemmat noin 3,5 kg. Itselläni oli sellainen olo, että maha oli täyteläisempi kuin aikaisemmissa raskauksissa. Esitin epäilyni neuvolassa terveydenhoitajalle, joka totesi, että hyvin se vauva sitten itseään piilottelee, jos se on yli nelikiloine. Kuopukseni painoi 4,6 kg ja syntyi vauhdikkaasti eikä edes tehnyt tiukkaa. Repeämiä ei tullut ja välilihaa ei tarvinnut leikata toisin kuin kahdella aikaisemmalla kerralla. Paranin nopesti enkä ollut alapäästä yhtään kipeä. Kohtu supistui ennätysvauhtia entisiin mittoihinsa. Ikää mulla oli tuolloin 35. Etukäteen ei voi tietää kuin käy. Ikäeroa tokan ja kolmosen välissä 9 vuotta.

 

Lapset voivat todellakin olla hyvin erikokoisia. Mulla eka 2740 ja toinen 4030. Synnytyksissä ei eroa juurikaan ollut, ihme kyllä.

 

Hurjan kokoisia vauvoja työ olette osanneet tehdä :flower:
miulla eka oli 3885 ja 53cm, eikä syntnyt alateitse vaikka kolme vuorokautta yritetiin. Leikattiin siis sydänäänten mentyä.

Painoarvio heitti puolikiloa alakanttiin. Itse olen 158cm ja mies 195cm! Lihoin ekassa raskaudessa 22kg, joten kai mie sitten näytin niin isolta, että lääkärien mielestä ihme, jos ei tuosta ahterista mahdu.

Toista odotellessa kävin synnäritapa-arviossa ja lääkärin mielestä pieni mahtuu tulemaan, mutta ei nelikiloinen enää. Ja pieneksi epäilu vauvaa siis, koska olen ollut dietillä raskausdiabeteksen takia tässä toisessa raskaudessa ja paino on sama, kuin ekassa neuvolassa (nyt 38+2). Itse en vaan jaksa uskoa, että tulokas olisi niin pieni. Ekanakin tuo isän koko ja toisaalta se, että kohdunkorkeus on ollut koko ajan yläkäyrällä. Uusi tapa-arvio on viikon sisällä eli 5.9, kun viikkoja on 38+6. Toivon, että silloin käynnistettäisiin, mutta jotenkin on usko siihen, että lääkärit todella minua kuuntelisivat, mennyt niiden kolmen vuorokauden aikana, kun sitä esikoista yritettiin tulostaa. :'(

Pitää nyt yrittää olla topakkana. Pitäkää peukkuja, että tää lähtisi nyt itsekseen käyntiin, niin ei tarvitsisi käynnistystäkään vaatia ja kenties olisi pikku tyyppi mahdollista synnyttää tästä miunkin ihme lantiosta.

 

Meidän neiti syntyi rv 42+2. Painoa 4485 ja pituutta 52 cm. Alakautta tuli, kylläkin imukupin avustamana.

 

Meillä esikoinen painoi 3330g. ja 49 cm. kakkonen 4200g. ja 54 cm. kolmonen 4620g. ja 55cm. Kaikki tulleet alakautta. Kakkosen synnyttäminen oli hankalinta ja kamalinta, ei puudutuksia ja jäi hartioista kiinni. Kolmonen oli helpoin, sain ihanan minispinaalipuudutuksen joka vei kivut ja tuntui vain iso kakkahätä kun pusasin. Itse olen 172cm. ja kuulemma ihannelantioinen nainen. Jos neljäs tulee toivottavasti ei oo 5000g!!

 

Morjesta, lisäisin vielä tuohon eiliseen viestiini, että tämänpäiväisen neuvolan vk 38 mukaan kohdunkorkeus oli 36 cm. Eli ykäkäyrää vedellään ja masussa on varmasti tulossa taas koripalloilija.

 

\

Morjesta, lisäisin vielä tuohon eiliseen viestiini, että tämänpäiväisen neuvolan vk 38 mukaan kohdunkorkeus oli 36 cm. Eli ykäkäyrää vedellään ja masussa on varmasti tulossa taas koripalloilija.

Hei, kerro sit sen synnytystapa-arvion jälkeen miten käy, että kuinka isoa veikkaavat ja miten käy synnytyksen, onnea matkaan :hug:
mäkin olen muutes 158 cm pitkä (pätkä)

 

Mulla ensimmäinen oli 4580g. Sokerirasitusta ei tällöin tehty (v.93). Toisen kohdalla se tehtiin ja todettiin diabetes, sain insuliinit. Synnytys käynnistettiin rv38. Vauva painoi 3735g. En suostuisi synnyttämään enää yli nelikiloista lasta, niin oli karmea kokemus. Vauvallekkaan ei ole terveellistä kasvaa liian isoksi kohdussa..