iso vauva

te jotka olette saaneet ison vauvan niin onko seuraavissa raskauksissa ollut millaisia seurontoja vauvan koosta ja miten synnytykset ollaan suunniteltu?
onko leikkauspäätöksiä tehty ja millä perusteella?

mulla poika oli 56 cm ja 4,5 kg syntyessään ja oli tosi hyvä tuuri et mahtui tulemaan kun jäi hartioista kiinni ja nyt mietin et jos uusi raskaus niin miten nyt käy..

 

Toinen lapsi oli 4850g ja 54cm, itse tiesin että iso tulossa, veikkasin itse 4500-4600g (esikoista melkein kilon isompi) mutta eihän sitä kukaan uskonut enkä saanut yhtäkään painoarviota enkä sokerirasitusta vaikka useasti pyysin... Synnytyksessä mulle tuli symfyysin diastaasi, vauvalle ei onneksi käynyt kuinkaan.
Nyt kolmas masussa, rv 19 ja vielä tässä vaiheessa lääkärin kanssa puhuttu aika vähän. Sen verran että alakautta haluan synnyttää ja lääkärin mielestä voin ihan hyvin alakautta synnyttää, ei kuulema mitään tarvetta sektiolle koska olen terve, nuori ja 2 reilun kokoista onnistuneesti synnyttänyt. Sokerirasitus on tiedossa reilu kk.den päästä (kun ed. yli 4,5kg) ja synnytystapa-arvio vasta kuulema rv 38. Siinä vaiheessa kyllä jo toivoisin vauvan syntyvän piakkoin... Mutta yliaikaiseksi on mennyt edelliset, toinen 2 viikkoa. Käynnistystä toisaalta ajattelin pyytää, mutta kun sekään ei aina tehoa ja saattaa mennä sektioksi jos vauva ei ole laskeutunut tms... Täytyy varmaan vaan toivoa että syntyy ajoissa ja mielellään ei paljoa yli 5kiloisena sitten viimeisinä kuukausina alan itsekin tuntemaan onko minkä kokoinen tulossa, nyt vielä mahdoton sanoa.

 

Kovasti tosiaan askarruttaa vauvan koko täälläkin. Paremmin en osaa neuvoa, mutta kerron oman kokemukseni näin tuoreeltaan. Eli toista vauvaa odotan (rv 37) ja ensimmäinen syntyi kesäkuussa -05, kokoa 4250g ja 54,5 cm. Ei siis varsinainen jätti, mutta kun itse olen 157 cm ja normaalitilassa alle 50kg, oli pötkäle ensisynnyttäjälle melkoinen. Lapsen isäkään kun ei ole juuri miesten s-kokoa suurempi. Mitään erityistä ei raskaudessa ollut, olin onnellisessa asemassa ja pääsin liikkumaan loppuun asti eikä painoa tullut juuri kymmentä kiloa enempää. Mutta Yli mentiin 17 vrk. Tällä ei kuitenkaan kuulemma ollut merkitystä vauvan koon kannnalta, sillä eiväthän ne enää kasva lasketun ajan jälkeen...("Niin se vaan lapsen kasvu stoppaa!"). Isäni suvun puolella ei yksikään nainen ole synnyttänyt alateitse, mukaanluettuna nuoremmat serkkuni (eletään siis tätä päivää), vaan kaikki on jouduttu leikkaamaan, kun synnytystä ei ole saatu käynnistymään.
Rv 42 kävin kontrollissa, jossa todettiin vauvan painavan n 3,6 kg. Sairaalassa lorahti myös tilkkanen lapsivettä ja m,inut otettiin osastolle ja tippaan - oksitosiinilla käynnitystä seuraavat lähes 3 vrk. Omista pitkään jatkuneista ja kipeistä supistuksistani huolimatta olin täysin epäkypsä ja ihan ummessa. vasta 2 vrk:n tiputuksen jälkeen aloin hiukkasen aueta ja kun vähän sormilla revittiin, saatiin synnytys epiduraalin myötävaikutuksella käyntiin. Itse olin jo tosi puhki ja pihalla kaikesta lääkityksestä ja valvomisesta, mutta vauva saatiin sydänäänten heikkenemisestä huolimatta harmaana möykkynä ulos ja teholle imukuppien ja kovan leikkelyn avulla pistein 2-5-10.
Kaikki päättyi siis ihan onnellisesti, ainoa vamma oli solisluun murtuminen, pojalla kun oli kovin suuri pää ja miehekkäät hartiat. Molemmat toivuimme kuitenkin mahtavasti enkä kokenut synnytystä erityisen karmivana - en ennen kuin tämän toisen raskauden aikana.
En pelkää omasta puolestani, mutten halua tietoisesti samoja riskejä tälle lapselle. Ystäväpiirissä kuntoutetaan Erbin pareesista kärsivää tyttöä, jonka vammat johtuvat juuri kuvatun kaltaisesta synnytyksestä. Itse opetusalalla työskentelevänä tiedän myös vaikeiden synnytysten ja oppimisvaikeuksien usein korreloivan keskenään. Eli tarpeeksi mietittävää joka tapauksessa 9 kuukaudeksi.
Sain ajan synnytyspelkokeskusteluun, joka yllätyksekseni osoittautui hyvin järkeväksi ja hyödylliseksi tilaisuudeksi. Teimme suunnitelman, jonka mukaan rv 38 kontrolli ja mahdollinen synnytyksen käynnistäminen, viimeistään kuitenkin raskausvkon 40 täyttyessä.
Tänään oli sitten hiukan ennakkoon tilannearvio ja tuo rv 38 kontrolli. Vauvan koko taas samalla käyrällä kuin edellinen - ei tästä isoa tule, korkeintaan 3,6 kg laskettuna- eikä kohdunsuu tarpeeksii valmis käynnistykseen. Koko s.pelkokeskustelussa tehtyä suunnitelmaa ei oltuedes luettu. Taas samat "kun ei sulle ole tullut painokaan kuin tää 10 kg ja olet noin pieni( edellinen synnytyskertomus kuitenkin siinä lääkärin edessä) eikä kyllä kannata käynnistää enää lasketun ajan jälkeen KUN EIHÄN SE SITTEN ENÄÄ KASVA.. Eli vedettiinpä pohja kaikelta päätetyltä, turhia keikkoja nämä kaksi kertaa. No olihan sentään saatu äidiltä pelko pois pariksi viikoksi. Seuraavaa kontrollia ehdotettiin rv 41. Itku tuli ja hirveä pettymys, muttei auttanut, vaikka kuinka pyysin käynnistystä. Kuulemma turhan rankkaa äidille, vaikken edes muusta tiedä. Ymmärrän ja uskon, että ammattilaiset varmasti tekevät parhaansa ja tietävät toki enemmän, mutta eikö minulla ja meillä ole oikeutta päättää minun ruumiistani ja meidän vauvasta - kyse kun ei ole siitä, että vaatisin synnytystä viikolla 30 ihan vaan siksi, että tuskastuttaa?!
Onneksi topakka neuvolan täti soitti sairaalaan pelkokeskustelun suunnitelman tehneille lääkärille ja kätilöille, jotka olivat kovasti tuohduksissaan olemattomasta tiedonkulusta ja päättivät ottaa minut taas uuteen kontrolliin ´rv38 eli nyt sitten perjantaina.. Josko jotain kypsytyskapselia kokeiltaisiin. Näin siis täällä Kanta-Hämeessä, muuta en osaa sanoa kuin että olkaa paljon tiukempia kuin minä ja pitäkää huoli siitä, että teitä kuunnellaan, aina!

 

\

Sain ajan synnytyspelkokeskusteluun, joka yllätyksekseni osoittautui hyvin järkeväksi ja hyödylliseksi tilaisuudeksi. Teimme suunnitelman, jonka mukaan rv 38 kontrolli ja mahdollinen synnytyksen käynnistäminen, viimeistään kuitenkin raskausvkon 40 täyttyessä.
Tänään oli sitten hiukan ennakkoon tilannearvio ja tuo rv 38 kontrolli. Vauvan koko taas samalla käyrällä kuin edellinen - ei tästä isoa tule, korkeintaan 3,6 kg laskettuna- eikä kohdunsuu tarpeeksii valmis käynnistykseen. Koko s.pelkokeskustelussa tehtyä suunnitelmaa ei oltuedes luettu. Taas samat "kun ei sulle ole tullut painokaan kuin tää 10 kg ja olet noin pieni( edellinen synnytyskertomus kuitenkin siinä lääkärin edessä) eikä kyllä kannata käynnistää enää lasketun ajan jälkeen KUN EIHÄN SE SITTEN ENÄÄ KASVA.. Eli vedettiinpä pohja kaikelta päätetyltä, turhia keikkoja nämä kaksi kertaa. No olihan sentään saatu äidiltä pelko pois pariksi viikoksi. Seuraavaa kontrollia ehdotettiin rv 41. Itku tuli ja hirveä pettymys, muttei auttanut, vaikka kuinka pyysin käynnistystä. Kuulemma turhan rankkaa äidille, vaikken edes muusta tiedä. Ymmärrän ja uskon, että ammattilaiset varmasti tekevät parhaansa ja tietävät toki enemmän, mutta eikö minulla ja meillä ole oikeutta päättää minun ruumiistani ja meidän vauvasta - kyse kun ei ole siitä, että vaatisin synnytystä viikolla 30 ihan vaan siksi, että tuskastuttaa?!
Onneksi topakka neuvolan täti soitti sairaalaan pelkokeskustelun suunnitelman tehneille lääkärille ja kätilöille, jotka olivat kovasti tuohduksissaan olemattomasta tiedonkulusta ja päättivät ottaa minut taas uuteen kontrolliin ´rv38 eli nyt sitten perjantaina.. Josko jotain kypsytyskapselia kokeiltaisiin. Näin siis täällä Kanta-Hämeessä, muuta en osaa sanoa kuin että olkaa paljon tiukempia kuin minä ja pitäkää huoli siitä, että teitä kuunnellaan, aina!

Voi ei, just tuota mäkin olen jo etukäteen "pelännyt", pelkopolille olen menossa, aikalailla samoista syistä. Eli että saadaan kaikki paperille jne. Mutta ois just niin tyypillistä että noin kävisi täälläkin :/ ovathan he tosiaan ammattilaisia, mutta jo viime raskaudessa tuli huomattua, että asioita vain vilkaistaan päällisin puolin, äitiä ei kuunnella pätkääkään, mitäs se mistään voisi tietää :xmas:
Minäkin olen vain 152cm ja aiemmin paino reilu 50kg, tässä vaiheessa yli 60kg. Onko siinä mitään järkeä että annetaan lapsen kasvaa yli 5kg, lasketun ajan yli 2vkoa ja joudutaan hätäsektioon tai revitään ulos... :headwall: sanoin jo tämän raskauden ekalla neuvolakäynnillä terkalle että köytän itseni äitipolille kiinni lukkojen kanssa, jos ei tällä kertaa tapahdu mitään. Eivät voineet edes painoarviota tehdä ja kun sanoin että entäs jos ponnistusvaiheessa huomataan että vauva ei mahdu ulos ja joudutaan hätäsektioon, lääkäri sanoi että ei edes mietitä sellaista ja iski neuvolakortin käteen :xmas: miksi ei voida valmistautua paremmin, ultrata vauvan koko, ehkä käynnistää ajoissa jne... Mutta kun ei, hötkyillään sitten hätätilanteessa :headwall:

 

Voi , pelästytin tietenkin sinut tässä omassa pyhässä vihassa ja pettymyksessäni. Yön nukuttuani ovat tunteet hiukka viilenneet ja luotan taas siihen perjantaihin. Sinun kannattaa ehdottomasti mennä pelkokeskusteluun ja luottaa siihen, että sinua kohdellaan ihan fiksuna aikuisena, sinua kuunnellaan ja että pystyt vaikuttamaan synnytykseesi. Kun suunnitelma tehdään, voisit pyytää siitä vaikka oman kopion ja pitää sitä ä-kortin mukana. Siinä on kirjallinen sopimus ja lääkärin ja kätilön nimet alla. Itse en onneton edes muistanut tekijöiden nimiä.
Nyt ajattelisin, että huono tiedonkulku on suurin ongelma omalla kohdallani - omalääkäri-systeemi synnytyssairaaloihinkin!
mutta pysy vaan tiukkana ja heittäydy vaikka hysteeriseksi!

 

Mulla eka synnytys "iso vauva & äiti tajuton & pitkä synnytys-kombinaatio". Toinen pelkosektio, pelkopolit kävin. Pelkosektion sain päätetyksi rv 34 kun olin siis juuri HYSTEERINEN pelosta kun olin muuten äitiyspolilla ja mieheni ilmoitti lääkärille, että täältä ei lähdetä ennen kuin sektiopäätös on tehty. Eli ottakaa nyt ainakin miehenne mukaan, että on edes yksi täyspäinen matkassa mukana & selvittäkää miehelle mikä hänen roolinsa siellä on. Itse olin jo siinä vaiheessa niin hermoraunio, että en pystynyt aiheesta edes keskustelemaan.

 

Minulla vaikea eka synnytys, toisessa pelkäsin vauvan kasvavan yhtä suureksi tai suuremmaksi, neuvolassa vähäteltiin ("toinen synnytys on aina helpompi", "toinen lapsi on yleensä pienempi", "ei tässä mitään painoarvioita tarvita"), mutta pääsin lopulta pelkopolille keskustelemaan ja sovimme käynnistyksestä rv38, lupasivat ettei minun tarvitse synnyttää yli 4kg lasta (toivoin itse kuitenkin alatiesynnytystä). Lopulta vauva kuitenkin oli perätilassa ja jouduin sektioon.

Jännitin pelkopolille menoa, ja sain hyvän neuvon: älä itke hysteerisenä. Se ei auta mitään ja pelot laitetaan raskaushormonien piikkiin. Eli ole jämäkkä ja pysy päätöksessäsi, mikä se sitten onkaan (käynnistys, sektio, painoarvioiden teko), äläkä lähde ennenkuin olet saanut haluamasi. Tarkoitan kun/jos lääkäri sanoo että katsotaan myöhemmin, kiitos ja hei, niin jää siihen tuoliin istumaan äläkä suostu epämääräisiin lupauksiin mitkä eivät toteudu. Ja ole rauhallinen. Näillä eväillä minä sain tahtoni läpi (tosin siitä ei sitten loppujenlopuksi ollut mitään hyötyä perätilan takia, mutta jokatapauksessa..)

 

\

Jännitin pelkopolille menoa, ja sain hyvän neuvon: älä itke hysteerisenä. Se ei auta mitään ja pelot laitetaan raskaushormonien piikkiin. Eli ole jämäkkä ja pysy päätöksessäsi, mikä se sitten onkaan (käynnistys, sektio, painoarvioiden teko), äläkä lähde ennenkuin olet saanut haluamasi. Tarkoitan kun/jos lääkäri sanoo että katsotaan myöhemmin, kiitos ja hei, niin jää siihen tuoliin istumaan äläkä suostu epämääräisiin lupauksiin mitkä eivät toteudu. Ja ole rauhallinen. Näillä eväillä minä sain tahtoni läpi (tosin siitä ei sitten loppujenlopuksi ollut mitään hyötyä perätilan takia, mutta jokatapauksessa..)

Tää kuulostaa hyvältä neuvolta, kiitos sitten vielä kun oikeasti unohtaisin sen kiltteyden ja kumartelun kotiin ja kerrankin en tyytyisi siihen "kiitos hei" ja kotona huomaisin että ihan turha käynti, mitään ei tehty ja edelleen kaikki asiat auki ja kysymyksiin ei tullut vastauksia :/
Pitäisköhän ottaa anoppi mukaan, sen kanssa ei ihan helpolla lääkäritkään pääse

 

Mulla esikoinen syntyi rv 37+4 ja painoi 4335g, syntyi imukupin avulla.
Nyt odotan toista lasta rv 38+4 ja viime viikolla kävin koko arviossa, jonka mukaan vauva olisi nyt 3,3 kg, eli ei ollenkaan niin iso vauva tulossa.Silti vähän jännittää, mikä vauvan lopullinen paino on. Mulla on uusi koko arvio käynti rv 39+5 jos vauva ei ole siihen mennessä syntynyt.

 

Keskustelun aiheena iso vauva ja sektion kannattajat tietysti heti tähänkin toitottamassa että "vaadivaadivaadi sektio vaikka väkisin"

 

Toinen lapsi painoi kaikkien yllätykseksi 4620g, muta ei ongelmia synnytyksessä, ponnistusvaihekin kesti vaan 2min.

Sokeriarvoja seurattu sen jälkeen muissa raskauksissa ja niissä ollut häikkää.
Seuraavat vauvat painaneet 3960g, 4360g ja 4100g.
Vauvan painoa on seurattu, mutta ei mitään varsinaista paniikkia, kun kerran hyvin mahtui tuo isoin tulemaan. Mutta kuitenkin on luvattu aina ettei yli rv41 päästetä.
Tuo isoin syntyi rv 39. 4360g painava rv 41+0 ja 4100g rv 40+1.
Kaikki synnytykset ihania ja helppoja ja viimeinen lähes kivuton kestäen kaikkineen 1h 9min =)

Ei vauvan iso koko välttämättä takaa vaikeaa synnytystä :hug:

 

Heipä hei!

Olen itse yhden lapsen äiti. Kokoa pojalla oli syntyessä 4240g, käsiposkella ja päänympäryskin 38cm.

Meilläpäin ultrataan joka neuvolakäynnillä ja ultran mukaan lapsi kasvoi aika isoksi. Sain lääkärineuvola ajan 38+5 muistaakseni ja siellä lääkäri ultrasi ja kone antoi arvioksi 4200-4300g. Lantion mitat olivat synnytystapa arviossa erinomaiset, mutta sanoin silti pelkääväni synnyttää kovin isoa lasta ja pyysin aikaa käynnistykseen. Paikatkin olivat jo aika kypsät. Lääkäri otti todesta ja laittoi käynnistys ajan muutaman päivän päähän.
Synnytys meni hyvin ja terve poika syntyi. 2. asteen repemät tuli ja mielestäni selvisin pojan mittoihin nähden vähin repeämin. Käynnistys ja käynnistetty synnytys (tiheät supistukset) oli kokemuksena melko rankka, mutta olen silti tyytyväinen että näin.

 

\

Keskustelun aiheena iso vauva ja sektion kannattajat tietysti heti tähänkin toitottamassa että "vaadivaadivaadi sektio vaikka väkisin"

Kukas niin on sanonut tässä ketjussa?

 

Meillä poika syntyi raskausviikolla 42+2 eli kalvot puhkaistiin.
Olin ensi synnyttäjä..

Eli pojan mitat oli 54cm 4430g poika tuli maailmaan eturaivotarjonnassa.
Synnytys oli nopea 6.5h supistuksia tuli lakkaamatta kun toinen loppu niin toinen alkoi..
Pojan sykkeet nousi lopussa ja autettiin imukupilla maailmaan..

 

eli, siis tuo meidän vauva syntyi tasan kaksi viikkoa yli lasketun ajan ja viel synnytyssalissa kätilö sanoi et ei ole yli 3,5 kiloa. ja sit ihmettelivät et miten näin iso vauva näin pienestä tytöstä voi tulla pihalle. meil oli tuuria et ei sattunut mitään vauvalle. en halua leikkausta ellei ole pakko mut pelottaa vaan et mitäs jos arvioivat lapsen painon väärin ja ei mahdu tulemaan ja sit vauva vammautuu loppuiäksi.

 

[/quote]
Tää kuulostaa hyvältä neuvolta, kiitos sitten vielä kun oikeasti unohtaisin sen kiltteyden ja kumartelun kotiin ja kerrankin en tyytyisi siihen "kiitos hei" ja kotona huomaisin että ihan turha käynti, mitään ei tehty ja edelleen kaikki asiat auki ja kysymyksiin ei tullut vastauksia :/
Pitäisköhän ottaa anoppi mukaan, sen kanssa ei ihan helpolla lääkäritkään pääse
[/quote]

Tämä on ihan kuin mun neuvolakäynnit aina. Varmaan pitäisi pillastua joskus ihan kokonaan, mutta jos yrittää olla urhea ja reipas niin mitään ei tapahdu, vaikka on jo kuukausi sitten arvioitu vauva 3.5-kiloiseksi, ja sanottu ettei anneta mennä yliaikaiseksi. Huomenna neuvola jälleen, rv. 39+3. Katsotaan miten käy...

Vanilja

 

Olen synnyttänyt kolme kertaa alateitse. Oman kokemukseni mukaan lapsen koolla ei ole synnytyksen vaikeuden /helppouden kanssa mitään tekemistä. Minulla ainkain suurin (4500g, 55cm) oli helpoin kolmesta.

 

Eli neljä synnytystä ja kaikki lapset yli nelikiloisia.
Ja peesaan edellistä, pienin oli hankalin synnyttää =)

 

Olen kans kuullut, ettei vauvan koko aina kerro kaikkea synnytyksen kulusta. Se riippuu kuitenkin niin monesta tekijästä..

Itse olen ensi synnyttäjä ja mulle sanottiin jo viisi viikkoa sitten, että vauva on sen verran iso, ettei haittais vaikka syntyis heti. Mitä pikemmin, sitä parempi. Yli ei ainakaan sais mennä. Nyt alkaa lähestyä rv 42, eikä vieläkään oo tapahtunut mitään. Vauvan kooks on arvioitu 5 kg. Ei sille voi mitään, että kohta alkaa hirvittään tuleva koitos. Viimeks kun kävin äitipolilla, niin sanottiin vaan, että paikat on vielä niin epäkypsät, että odotellaan pari viikkoa, ettei käynnistys tule kysymykseen vielä. Olin tosi pettynyt ja maassa sen jälkeen. Olin valmistautunut siihen, että asialle tehtäis jotain.. Nyt edelleenkään ei ole ollut mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, joten oletan paikkojen olevan yhtä epäkypsät ku viimeks. Jos viimeks synnytyksen käynnistämistä ei voitu edes harkita paikkojen epäkypsyyden takia, niin mikä nyt olis muuttunut? Paitsi, että vauva alkaa oleen niin iso, ettei se oikeesti enään kohta mahdu syntymään normaalisti. Sektiota ei olla vielä edes ehdotettu. Neuvolassa ollaan oltu ihan toisella kannalla koko ajan. Ihmettelevät kovasti, että mitä tässä vielä odotellaan ja ovat oikeasti huolissaan. Vauva ei sais enään yhtään kasvaa mahassa. Ovat yrittäneet varata aikaa äitipolille, mutta siellä on kuulema ihan täyttä. Itse alan olemaan tilanteeseen ihan kypsynyt ja puhki. Kovan turvotuksen takia en ole pystynyt hirveesti liikkumaan, kun mitkään kengät ei mahdu jalkaan ja muutenkin jalat meinaavat olla kipeät. Kaikki mieleen tulleet koti konstit on kokeiltu, muttei supistuksia eikä polttoja näy eikä kuulu.

Onko oikeesti niin, että jos paikat on epäkypsät (kanavaa vielä 3cm jäljellä, sormelle auki, pehmeä), niin synnytystä ei voida käynnistää? Hirvittää, että mitä jos vauvalle sattuu jotain ainoastaan sen takia, ettei ajoissa puututtu asiaan eikä mua otettu vakavissaan. Jos vauva olis normaali kokoinen tai pieni, niin ymmärtäisin täysin sen, että annetaan mennä vähän yli ajalle ja seurataan tilannetta, mutta en tässä tapauksessa.

Kiitos, että sain purkaa pahaa mieltäni :'(

 

\

Keskustelun aiheena iso vauva ja sektion kannattajat tietysti heti tähänkin toitottamassa että "vaadivaadivaadi sektio vaikka väkisin"

Onko sektio niin paha peikko, että lapsen elämä kannattaa tuhota syntymässä??

 

Niinpä, eiköhän tälle viisikoiloisen odottajalle sektio olisi ihan hyvä kun synnytys ei kerran käynnisty luonnollisesti. Itse synnytin 4,5 kiloisen 2 viikkoa yliaikaisena ilman synnytyksen kunnollista käynnistymistä. Seuraava olikin sitten pelkosektio.

 

Meidän kolmas lapsi oli syntyessään 4550g ja 54cm. Synnytys meni hyvin ja nopeasti. Seuraavassa raskaudessa ei tarvittu mitään erityistoimenpiteitä. =)