Yleisesti ottaen faktahan on se, että makuja on monenlaisia: Osa pitää isoista, osa pienistä, osa keskiväliltä ja osalle kelpaavat kaikki. Väitän että jaottelu menee loppujen lopuksi aika tasan.
Asiaa ei ole kovin tutkittu (harmi sikäli koska aihe on kiinnostava ja koskettaa varmasti monen tuntoja), mutta omien empiiristen havaintojeni pohjalta sanoisin, että 1/3 pitää niistä isoista, ja toinen kolmasosa sitten taasen pienistä. Loput tästä joukosta varmasti menevät sille välille tai eivät juuri välitä koosta.
Itse kuulun tuohon ensiksi mainitsemaani joukkoon, ja tällä tarkoitan nyt todellakin isojen takamusten omaavia naisia: Jennifer Lopezista eteenpäin. Syy miksi tänne kirjoitan ajatuksiani on se, että jostain syystä koen tietynlaista häpeää mieltymyksiäni kohtaan.
Isoihin takamuksiin liittyy jonkinlainen yhteiskunnallinen ja sosiaalinen stigma ja miehet/naiset, jotka julkisesti puhuvat mieltymyksistään, saavat tietynlaista huvittuneisuutta ja hilpeyttä osakseen - yleensä naureskellaan ja pidetään hupsuna. Jotkut, kuten tälläkin palstalla, alkavat jopa moralisoimaan ja haukkumaan. Tämä onkin aivan normaalia, sillä isoja takamuksia ja niistä pitämisestä ei enää pidetä normaalina!
Syy tähän on selvääkin selvempi, nimittäin kauneusihanteet. Se, että tietty joukko pystyy pitämään niin suurta ääntä pikkupeppuisten naisten puolesta johtuu ainoastaan siitä, että nykypäivän kauneusihanteet antavat tälle oikeutuksensa. Ne ns. normittavat ihmisvartalon hyväksi koettuja, mutta suurimmaksi osaksi täysin kuvitteellisia ominaisuuksia.
Julkinen mielipide ja näkyvyys kuitenkin tuovat ilmiöön varjopuolia siinä vaiheessa, kun kauneusihanteet alkavat määrittää oikeata ja väärää, alkavat dominoida sitä mikä on hyväskyttyä. Negatiiviseksi kauneusihanne muuttuu silloin, kun se jähmettyy ja alkaa hallita ihmisen elämää.
Kauneusihanne ei saisi koskaan olla kiveen hakattu totuus. Siitä tulisi aina olla mahdollisuus keskustella ja kiistellä, ilman turhia leimoja. Kauneusihannetta täytyy voida, ja itse asiassa täytyy muuttaa - syömishäiriöiden ja itsetunto-ongelmien tilastot puhuvat karua kieltä.
Ja niinhän itseasiassa läpi ihmiskunnan historian on tapahtunut. Uskallan väittää, että hoikkien ja pienipyllyisten naisten ihanne on hyvin nuori ilmiö. Moderni eurooppalainen, hoikka, naisihanne on vasta 1900-luvun ilmiö, ja pikkupyllyilmiö sitäkin nuorempi.
Historiallisessa katsannossa, jossa lähdemateriaalina käytetään taidetta (kuvataide, runous, kirjallisuus), ja taidehan on kauneusihanteiden merkittävin ilmentäjä, voidaan havaita, että reheviä ja muodokkaita naisia on pidetty esteettisesti ja eroottisesti erittäin hyvinä aina näihin päiviin saakka. Langanlaihat sitä vastoin on yhdistetty, jos nyt ei rumuuteen, niin ainakin heikkouteen ja keskenkasvuisuuteen. Rehevien naisten kauneusihanne voidaan helposti johtaa aivan ihmiskunnan alkuhämärään. ks. esim. Venus-patsaat
Venus of Willendorf - Wikipedia, the free encyclopedia
Mainittakoon vielä biologisesti ja evolutiivisesti se tosiasia, että naisen kurvikkaille ja reheville muodoille on syynsä, nimittäin hedelmällisyys ja lisääntyminen. Naisen lantio on miestä leveämpi ja kerää rasvaa enemmän siitä syystä, että se on lisääntymisen kannalta elintärkeää. Tästä syystä voidaan väittää, että biologisesti miehet tuntevat vetoa naisiin, joilla nämä asiat ovat kondiksessa. Ihmislajin alkukoti on afrikassa, ja geneettisesti tämä ilmenee hyvin afrikkalaisissa naisissa, joilla tyypillisenä rodullisena ominaisuutena on leveä lantio ja iso peppu.
Summa summarum: Nainen, omasit sitten pienen tai ison takamuksen, ole ylpeä siitä, sillä aina löytyy joku, joka sitä ihannoi ja jumaloi. Eivät ihmiset biologialleen mitään voi, ainoastaan kauneusihanteille.