isien alkoholikulttuuri

[:'(]

mun mies on kans tommonen niinkui ap:n mies.
Ollaan oltu yhdessä 12vuotta ja juominen on tullut mukaan kuvioihin vasta lasten syntymän jälkeen. Onnellisia viinattomia vuosia on ollut puolet ja tää toinen puoli sitten tuota baariin menon kyttäystä ja yksin itkemistä.
Nyt ollaan siinä tilanteessa että sanoin pitää valita perhe tai kaverit ja baari. Hän valitsi kaverit ja baarin. Ei kuulema ole semmoinen mies kun olen luullut vaan haluaa mennä ja rentoutua silloin kun huvittaa ja niinpaljon kuin huvittaa.
En ole kertonut kuin parhaalle ystävälleni tästä meidän viinaongelmasta. Mies hoitaa työnsä ja on kunnon perheenisä ja rakastava mies, siihen asti kunnes kaveriporukka soittaa että olis vodkaa tarjolla. En tiiä onko sillä joku 30v villitys, että pelkää vanhenemista jne mutta en jaksa enää odottaa tuleeko niitä parempia päiviä vielä.
Oon kokeillut valittamista ja valittamattomuutta. Välillä oon ryyppy-yön jälkeen laittanut vimpan päälle aamupalan välillä taas jättänyt ilman.
En tiiä mitä tekisin, lapsetkin alkaa kohta oirehtia kun kyllähän kireä ilmapiiri on helppo vaistota...en tiiä muuta kuin laitan koko ukon pellolle.
ap:lle toivon kovasti voimia. Jos tuntuu ettet jaksa, niin ei ole pakko. Näin oon tän ite pähkäillyt päässäni.
Saat olla vihainen ja kiukkuinen ja vittumainen.

 

[:'(]

jatkan vielä ap:n kysymykseen...
olis kohtuullista että menis KORKEINTAAN kerran viikossa jos pitää mennä ryyppäämään(perheelliselle tääkin on jo tosi usein MUN mielestä). Jos olis kunnon harrastus kuten kuntosali/lenkkeily/sähly niin sais mennä vaikka joka ilta .
Ja MUN mielestä pitäis ilmoittaa alkuviikosta jos aikoo mennä viikonloppuna. mutta täähän on vaan MUN mielipide eikä mun mies välitä siitä pätkän vertaa :'(

 

[besserwi]

""Väsynyt äiti""

Minulla ainakin on lasten tulon myötä jäänyt juominen aika vähille. Olutta kuluu ehkä keskimäärin sikspäk - mäyräkoira vuodessa ja muutoin tulee juotua kotosalla pari, kolme pulloa viiniä vuodessa. Kodin ulkopuolella humaltumista harrastan sitäkin ehkä kerran pari vuodessa.
Ainakin minulla tämä muutos aiempaan nähden liittyy isyyteen, kotona juominen ei oikein mielestäni tunnu sopivan lapsiperheen arkeen ja vielä vähemmän tuntuu mahdolliselta käydä ryyppäämässä kodin ulkopuolella.

-.-

 

[Japjap]

Mutta paljonkos besserwisserillä meni alkoholiin juuri ennen lasten syntymää? Ei tainnut tulla kiskottua kaksin käsin silloinkaan, velvollisuuksia laiminlyöden, vai mitä?

 

[juu]

Olen samaa mieltä nimimerkin ""jkjk"" kanssa. Lisään vielä että malli soveltuu muuhunkin kuin alkoholinkäyttöön. Usein itsestänikin tuntuu että meillä jää kaikki ikävät velvollisuudet minun eli naisen harteille. Mies voi auttaa minua asioissa jos sitä huvittaa, mutta ei tunnu olevan mikään pakko, vaan hän voi valita vapaasti myös vapaa-ajan vieton.

Tästä syystä meille ei varmaankaan koskaan tule lapsiakaan, keskenämme ainakaan. Nyt voisin vielä itsekin hammasta purren yrittää sietää vaikka mitä asioiden hunningolla oloa ja vaihtaa itsekin vapaalle, mutta kun kuvaan astuvat pienet huollettavat niin joillekin meistä se ei ole enää mikään vaihtoehto. Olisiko joillain täällä vastanneilla miehillä yhtä paljon ymmärrystä naiselle joka ennalta ilmoittamatta päättääkin jäädä baariin työmatkalla, ihan vaan koska kotona on paljon tylsempää kuin viihteellä? Ja kun se ukkokin tuppaa natkuttamaan näistä yht'äkkisistä reissuista, ei viiti aina kuunnella....

 

[Vanha vaimo]

Älkää hyvät ihmiset odottako yhtä kauan ihmettä tapahtuvaksi, kuin minä tein, 21 vuotta. Viimeiset 10 vuotta vakavasti eroa miettien, sitä ennen uskoen ja toivoen puolison heräävän huomaamaan, että perhe kärsii. Viimeinen vuosi meni eroa toteuttaessa.

Mitään en niin kadu, kuin sitä, että en pelastanut itseäni ja lapsia aiemmin. Oma elämäni on hyvin, mutta lasten ei. He eivät koskaan saaneet elää luottavaisesti rauhallisten vanhempien kanssa, aina oli jännitteitä, vaikka yritin kaikin voimin pitää kiinni turvallisesta kodista. Minuun lapseni eddelleen luottavat, isäänsä eivät koskaan. Ja tuosta ajasta on kohta toiset 20 v, mutta arvet eivät parane, eikä muistot isän tunteettomuudesta häviä.

Kaikki konstit käytettiin, yritin hyvällä ja välinpitämättömyydellä. Hain kotiin ja tein hyvää ruokaa. Koti oli siisti ja viihtyisä. Oman ja lasten turvallisuuden vuoksi en uskaltanut edes ajatella kostoa tai samalla mitalla antamista. - Ei kuningas alkoholin kanssa voi kilpailla. Ei edes maailman kiltein ja tyttö. Eivätkä lapset.

 

[Jones]

2 aivan eriasiaa on juopottelu ja baariin karkumatkat! Juoppo on juoppo, mutta kotoa lähdetään pakoon vaikeaa vaimoa. Kerrotte kuinka mies muuttui juopoksi. Miettikääs oletteko itse muuttuneet huutaviksi ämmiksi. Alkoholistille ette mitään voi, mutta puolison voi säilyttää...

 

[:'(]

mun mies on sanonut ettei syy baarireissuihin ole minussa. En ole muuttunut miksikään siitä kun tavattiin ja olen kaikinpuolin kunnon vaimo. Kavereitten kanssa baarissa/biljardisalilla on vaan kivempaa ottaa drinksuja kuin istua kotona katsomassa telkkua ja kuunnella lasten nahistelua .
Hän tietää myös että PITÄIS olla kotona ja PITÄIS juoda vähemmän ja PITÄIS ilmoittaa kun lähtee, mutta kun tekee vaan niin mieli mennä silloin kun huvittaa. Hän sanoo väliin että lapset tehtiin liian nuorena, hän ei saanut tarpeeksi mennä. Jos oltais alettu lapsia hankkimaan silloin kun hän halusi, niin ne olis tulleet pari vuotta AIEMMIN. Minä olin se joka jarrutteli kun tosiaan oltiin niin nuoria ja opiskelut piti hoitaa loppuun. Joskus tuntuu että mulla on semmonen 15v teini joka karkailee bilettämään kavereitten kanssa ""hihihii onpas jännää huomaako ""äiti""

 

[Jones]

Kuule , jollain tasolla sinussa on vika. Suhde ei anna jotain, vaatii vain...

 

[juu]

Mitähän kivaa ja hyvää tällainen hymiön kuvailema suhde naiselle sitten antaa?

 

[Fart ua:lle]

""Naisilla on hyvin usein tapana alkaa käskyttämään, komentamaan, määräilemään, huutamaan, rähjäämään, kiukuttelemaan jne.""

Saattaa pitää paikkansa. Yllä olevaa käytetään myös usein oikeuttamaan liika alkoholin käyttö. Tämä on erittäin tyypillistä juopoille.

Olenpa tavannut myös miehiä, joille käskyttäminen, komentaminen, määräileminen, huutaminen ja kiukutteleminen on tyypillistä. Hämmästyttävää on se, etteivät naiset kuitenkaan karkaa baariin ryyppäämään....

 

[Miina]

Älkääs miehet syytelkö vaimoa, jos mies alkaa juoda. Kuten:'( kertoi, kavereitten kanssa basarissa ja biljardissa ym. menoissa on vain niin kivaa, eikä lapset häiritse. Siellä menee kaljaa vähitellen enemmän ja enemmän, kirkasta ja tupakkia, aikaa aamuyöhön ja kaverit kehuu toisiaan kännissä. Ja akka perkele kehtaa natkuttaa, eihän sitä mies kestä ja taas on keppihevosta matkaan...

Vaimo voi olla kuin enkeli, mutta menemästä se ei estä. Lapsetkin normaaleja ja kilttejä, mutta kun niille pitäisi antaa huomiota ja aikaansa. Se on noille henkiseltä kasvultaa vajavaisille miehille liikaa.

On mokomasta paskiaisesta kokemusta ja paskanmaku suussa, vaikka aikaa on vierähtänyt, kun sonnan selkäni taakse jätin.

 

[leksa]

Rakentavaa keskustelua:

Ihanko totta on niin, että naisen nalkutinalkuti on miehen OIKEUTUS juopotteluun, alhoholismiin ja perheen terrorisointiin? Minusta ryyppäävä henkilö voi hakea syitä juopotteluunsa vain itsestään, muut asiat ovat järjestelykysymyksiä. Minusta on todella kaukaa haettu ja suorastaan huutava vääryys, että naista syyllistetään miehen törkeistä tavoista. Olen itse alkoholisti-isän jälkeläinen, mutta enpä todellakaan ole koskaan tullut ajatelleeksi syyttää absolutistiäitiäni isän juopottelusta. Mikä olikaan seuraus ja mikä syy?

Alkuperäistä kirjoittajaa neuvoisin kaksi kertaa miettimään, haluatko todella pilata oman ja lastesi elämän juopolla miehellä/isällä. Sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia saada miestäsi raittiiksi, ellei hän sitä itse halua ja marttyyriksi ei kannata ryhtyä. Siispä ota elämäsi haltuusi ja jätä juoppo ukkosi heti!

 

[nimetön]

jones taitaa olla itte alkkis kun niin löytää naisista vikaa juomiselle.