?
:'(
Vieras
mun mies on kans tommonen niinkui ap:n mies.
Ollaan oltu yhdessä 12vuotta ja juominen on tullut mukaan kuvioihin vasta lasten syntymän jälkeen. Onnellisia viinattomia vuosia on ollut puolet ja tää toinen puoli sitten tuota baariin menon kyttäystä ja yksin itkemistä.
Nyt ollaan siinä tilanteessa että sanoin pitää valita perhe tai kaverit ja baari. Hän valitsi kaverit ja baarin. Ei kuulema ole semmoinen mies kun olen luullut vaan haluaa mennä ja rentoutua silloin kun huvittaa ja niinpaljon kuin huvittaa.
En ole kertonut kuin parhaalle ystävälleni tästä meidän viinaongelmasta. Mies hoitaa työnsä ja on kunnon perheenisä ja rakastava mies, siihen asti kunnes kaveriporukka soittaa että olis vodkaa tarjolla. En tiiä onko sillä joku 30v villitys, että pelkää vanhenemista jne mutta en jaksa enää odottaa tuleeko niitä parempia päiviä vielä.
Oon kokeillut valittamista ja valittamattomuutta. Välillä oon ryyppy-yön jälkeen laittanut vimpan päälle aamupalan välillä taas jättänyt ilman.
En tiiä mitä tekisin, lapsetkin alkaa kohta oirehtia kun kyllähän kireä ilmapiiri on helppo vaistota...en tiiä muuta kuin laitan koko ukon pellolle.
ap:lle toivon kovasti voimia. Jos tuntuu ettet jaksa, niin ei ole pakko. Näin oon tän ite pähkäillyt päässäni.
Saat olla vihainen ja kiukkuinen ja vittumainen.
Ollaan oltu yhdessä 12vuotta ja juominen on tullut mukaan kuvioihin vasta lasten syntymän jälkeen. Onnellisia viinattomia vuosia on ollut puolet ja tää toinen puoli sitten tuota baariin menon kyttäystä ja yksin itkemistä.
Nyt ollaan siinä tilanteessa että sanoin pitää valita perhe tai kaverit ja baari. Hän valitsi kaverit ja baarin. Ei kuulema ole semmoinen mies kun olen luullut vaan haluaa mennä ja rentoutua silloin kun huvittaa ja niinpaljon kuin huvittaa.
En ole kertonut kuin parhaalle ystävälleni tästä meidän viinaongelmasta. Mies hoitaa työnsä ja on kunnon perheenisä ja rakastava mies, siihen asti kunnes kaveriporukka soittaa että olis vodkaa tarjolla. En tiiä onko sillä joku 30v villitys, että pelkää vanhenemista jne mutta en jaksa enää odottaa tuleeko niitä parempia päiviä vielä.
Oon kokeillut valittamista ja valittamattomuutta. Välillä oon ryyppy-yön jälkeen laittanut vimpan päälle aamupalan välillä taas jättänyt ilman.
En tiiä mitä tekisin, lapsetkin alkaa kohta oirehtia kun kyllähän kireä ilmapiiri on helppo vaistota...en tiiä muuta kuin laitan koko ukon pellolle.
ap:lle toivon kovasti voimia. Jos tuntuu ettet jaksa, niin ei ole pakko. Näin oon tän ite pähkäillyt päässäni.
Saat olla vihainen ja kiukkuinen ja vittumainen.