Isäpuoleksi tuleminen ja epävarmuus

[Huuhkajarocks]

Moi, minusta tulee isäpuoli kun menen kesällä naimisiin kihlattuni kanssa. Hän asuu tyttölapsensa kanssa ja me asutaan vielä erillään. Kihlattuni sanoo että mä pärjään todella hyvin lapsen kanssa, mutta itsellä on sellainen kriittinen epävarmuus välillä, esimerkiksi kun aina en jaksa leikkiä, tyttö pitää minusta selvästi todella paljon ja kihlattuni on sanonut sen.

Lapsi on minulle todella hyvä ystänä, mulla ei ole minkäänlaista aikaisempaa kokemusta lapsista. Kaikki menee varmasti hyvin mutta olen ehkä vain epävarma taidoistani tai jotain. Kihlattuni sanoi että saan komentaa lasta tarvittaessa kun menemme naimisiin. Mun luonnolla tietty jämäkkyys on aika hankalaa kun olen todella rauhallinen luonteeltani. Oonko vaan turhaan huolestunut kyvyistäni?

 

["lapsimieli"]

ei se oo helppoa biologisillakaan vanhemmilla. turhaan stressaat

 

["vieras"]

Kirjallisen ulosantisi perusteella olet ilmiselvästi betauros varustettuna keskivertoa vaatimattomammalla älyllä, ehkä huomattavastikin. Sanoisin että et varmaankaan ikinä tule kykenemään antamaan mitään merkityksellisesti positiivista lapsen kehittymisen suhteen mutta hyvänä puolena näen sen et ehkä et kovin paljon negatiivistakaan, ainakaan toivottavasti.

 

["vieras"]

Isäpuoli on muuten sellainen nimitys joka pitäisi ansaita jotenkin. Ei se jumalauta voi riittää että eronnut ämmä bongaa baarista tai jostain saatanan netistä jonkun betaluuserin ja siitä tulee automaattisesti "isäpuoli" vaikkei oikeasti tiedä isyydestä hevon helvettiä ja pääkiinnostus suhteeseen on alun perin ollut helppo pillu ja lapset tulevat välttämättömänä pahana sitten siihen mukaan. Ei saatana.

 

["vieras"]

kyllä se sitten ajan kanssa ja kun se yhteinen arki koittaa, ni tulee vähän nii ko ittestään. meillä ainakin näin, tai siis minun miehelläni,(minulla yks lapsi edellisestä liitosta ja sitten yksi yhteinen).
ja tätä arkea, ja hyvää sellaista, on kestänyt jo 5 vuotta uusioperheenä.

 

[Huuhkajarocks]

Mulle pääasia suhteessa on rakkaus ja luottamus jne. Älykäs en ole ja en tiedä mitä betauros tarkoittaa.

 

[epäilen]

[QUOTE="vieras";26024651]Kirjallisen ulosantisi perusteella olet ilmiselvästi betauros varustettuna keskivertoa vaatimattomammalla älyllä, ehkä huomattavastikin. Sanoisin että et varmaankaan ikinä tule kykenemään antamaan mitään merkityksellisesti positiivista lapsen kehittymisen suhteen mutta hyvänä puolena näen sen et ehkä et kovin paljon negatiivistakaan, ainakaan toivottavasti.[/QUOTE]

Minä taas uskon, että lapselle on ihan hyvä saada myös rauhallisen miehen malli. Niitä "alfauroksia" löytyy ihan tarpeeksi. Aloittaja kohtelee varmasti kihlattuaan hyvin, ja se jos mikä on hyvä esimerkki lapselle.

 

[fda]

Minunkin mielestäni sinusta tulee isäpuoli vasta kun lapsi sinut isäpuolekseen hyväksyy, siihen asti olet "äitin mies" hänelle.

Rauhallisuus ei ole este jämäkyydelle, todennäköisemmin pystyt paremmin olemaan rennostu jämäkkä kuin joku kiivaampi, joka pelolla lasta hallitsee. Siis olettaen, että et het anna periksi kun lapsi jotain vinkuu jaa kykenet kerta kerran jälkeen sanomaan rauhallisesti ei.

Älykkyydessäsi ei kyllä ole mitään vikaa, sen osoittaa jo se, että asiaa olet miettinyt. Tyhmempi ei edes tajuaisi ottaa lasta huomioon.

 

[---]

Kihlattuni sanoi että saan komentaa lasta tarvittaessa kun menemme naimisiin.

Nytkö et saa?

 

[---]

Niin ja kyllä mä kokeilisin sitä yhdessä elämisen arkea ennen naimisiinmenoa.

 

[Huuhkajarocks]

Nytkö et saa?

No kyllä mutta lapsi on niin kiltti ettei oo tarvinnut.

 

[Tapiontytär]

Ei kukaan jaksa, eikä tarvitsekkaan olla aina leikkimässä lapsen kanssa, arkeahan siinä eletään. Lasta voi huomioida monella muullakin tapaa, kuten istumalla viereen katsomaan piirrettyjä, auttamalla koulutehtävissä ja juttelemalla aamupalalla.

Ja vaikka olet rauhallinen luonne, joka ei mielellään komentele lasta niin ehkä sulle sopii sellainen tyyli että komennat silloin, jos äiti kaipaa tukea omille sanomisilleen. On raskasta äidillekin jos olisit aina vain tuppisuuna, kun hän yrittää saada lapselle menemään viestiä perille...rajojen asettaminen on huolehtivan ja välittävän aikuisen tehtävä ja viimeistään aikuistuttuaan lapsi osaa sitä arvostaa.

Tästä ei nyt ihan aukea, mikä se ap:n konkreettinen huolenaihe on. Tai onko sellaista, vai pohtiiko muuten vain millaista mahtaa elämä uusperheen kanssa olla..Ihan hyvä että mietit asioita kunnolla, minusta se kertoo jo vastuuntunnosta.
Kukaan ei voi täällä sanoa, että hyvin se sujuu ja elätte onnellisina elämänne loppuun saakka, elämässä kun tuppaa olemaan kuoppia matkan varrella mutta toivotaan sulle onnea matkaan

 

[kauris75]

turhaan pelkäät kun tiedät että tyttö hyväksyy jo sinut ja teillä menee hyvin leikeissä muussa

 

[Silja.S]

Se, että lapsi sinusta pitää, kertoo jo paljon. Lapsilla on hyvä vaisto. Muistat vaan, ettet anna tytön kietoa sinua ihan pikkusormensa ympärille, lapsilla kun on sellainen taito. Älä uhraudu liikaa, ettei tuleva vaimosikin erehdy kuvittelemaan, että jaksat ihan mitä tahansa. Muistatte puheyhteyden niin hyvin se sujuu!

 

[kauris75]

Se, että lapsi sinusta pitää, kertoo jo paljon. Lapsilla on hyvä vaisto. Muistat vaan, ettet anna tytön kietoa sinua ihan pikkusormensa ympärille, lapsilla kun on sellainen taito. Älä uhraudu liikaa, ettei tuleva vaimosikin erehdy kuvittelemaan, että jaksat ihan mitä tahansa. Muistatte puheyhteyden niin hyvin se sujuu!

Sitä ongelmaa ei tule olen siis hänen tuleva vaimonsa .....

 

[Silja.S]

Sitä ongelmaa ei tule olen siis hänen tuleva vaimonsa .....

Voi, onnea teille molemmille =)

 

[kauris75]

Voi, onnea teille molemmille =)

kiitos