V
vieras
Vieras
Olemme mieheni kanssa eroamassa (pettämistä, henkistä väkivaltaa, erilleen kasvamista jne) ja minulla on nyt myös uusi rakkaus ja olen itseasiassa onnellisempi kuin koskaan.
Tänään kerroin kaiken vanhemilleni (eronneet itsekin) ja äitini oli tosi kannustava ja täysin minun päätösteni takana. Isäni sen sijaan sai kauheat kilarit. Ei kuulemma voi hyväksyä sitä, että minulla on uusi mies eikä sitä, että menin vielä kertomaan siitä. Sitä ei olisi saanut kertoa. Ja kuulemma on tosi harvinaista, että erotessa on valmiina uusi mies. Missäköhän maailmassa isäni elää!??!
Isäni itse on eronnut kaksi kertaa ja molemmissa avioliitoissa pettänyt. Äitiäni ainakin ekrra, mutta seuraavaa vaimoaan useita kertoja. 17 vuotiaana jouduin kuuntelemaan koko yön, kun isäni pani kännissä jotain naista ja kauhea huuto ja kiljunta jatkui ja jatkui ja jatkui....
Minä olen aina tehnyt päätökseni niin, että olen voinut seistä ratkaisujeni takana enkä ole koskaan tehnyt hätiköityä ja mitään tyhmää. Veljeni, jos olisivat tehneet tämän ratkaisun niin he saisivat vain onnitteluja hyvästä ratkaisusta.
En tiedä mitä tekisin. Erittäin painavaan sävyyn puhuin isäni kanssa ja sanoin, että jos mieheni (siis aviomies) hyväksyy tämän uuden mieheni niin eiköhän kaikki muutkin voi hänet hyväksyä. Tai jos ei nii sitten turpa kiinni.
En käsitä mitä tekisin tai mitä sanoisin isälleni. Uskomaton reaktio minusta. Ja minä siis luulin tekeväni fiksusti, kun avoimesti kerroin tilanteesta. Sekin oli kuitenkin huono, että en ole kertonut, että mieheni on pettänyt minua jne.
Tänään kerroin kaiken vanhemilleni (eronneet itsekin) ja äitini oli tosi kannustava ja täysin minun päätösteni takana. Isäni sen sijaan sai kauheat kilarit. Ei kuulemma voi hyväksyä sitä, että minulla on uusi mies eikä sitä, että menin vielä kertomaan siitä. Sitä ei olisi saanut kertoa. Ja kuulemma on tosi harvinaista, että erotessa on valmiina uusi mies. Missäköhän maailmassa isäni elää!??!
Isäni itse on eronnut kaksi kertaa ja molemmissa avioliitoissa pettänyt. Äitiäni ainakin ekrra, mutta seuraavaa vaimoaan useita kertoja. 17 vuotiaana jouduin kuuntelemaan koko yön, kun isäni pani kännissä jotain naista ja kauhea huuto ja kiljunta jatkui ja jatkui ja jatkui....
Minä olen aina tehnyt päätökseni niin, että olen voinut seistä ratkaisujeni takana enkä ole koskaan tehnyt hätiköityä ja mitään tyhmää. Veljeni, jos olisivat tehneet tämän ratkaisun niin he saisivat vain onnitteluja hyvästä ratkaisusta.
En tiedä mitä tekisin. Erittäin painavaan sävyyn puhuin isäni kanssa ja sanoin, että jos mieheni (siis aviomies) hyväksyy tämän uuden mieheni niin eiköhän kaikki muutkin voi hänet hyväksyä. Tai jos ei nii sitten turpa kiinni.
En käsitä mitä tekisin tai mitä sanoisin isälleni. Uskomaton reaktio minusta. Ja minä siis luulin tekeväni fiksusti, kun avoimesti kerroin tilanteesta. Sekin oli kuitenkin huono, että en ole kertonut, että mieheni on pettänyt minua jne.
