Isämme kuoli ja äitikin joutuu lähtemään kotoaan. Elämät muuttuu kerralla.

["vieras"]

Isä kuoli ihan yhtäkkiä 9 päivää sitten kotona. Sydänkohtaus kun saatiin tietää jotain ruumiinavauksesta. Tuota kyllä itsekin epäiltiin. Taustalla oli sepelvaltimotautia ja sydämen vajaatoimintaa joista kukaan ei tiennyt. Ei lääkäritkään. Kuitenkin on ollut korkeaa verenpainetta ja pari vuotta marevan rytmihäiriöistä johtuvien verisuonitukkeutumien estoon.
Marraskuun lopulla kävi lääkärissä kun jalkoihin kerääntyi nestettä.

Äidillä on als eikä ole puhunut enää 10 kuukauteen. Äiti oli kotona tuon isän kaatumisen sattuessa eikä voinut soittaa apua. Minä sain sekavia tekstiviestejä ja lähdin katsomaan. Äiti oli shokissa eikä osannut kirjoittaa mitään syytä miksi pitää mennä heti. Isä oli kuitenkin sydän pysähtyneenä puoli tuntia. Vatsallaan oli enkä saanut käännettyä selälleen.

Äidin täytyy lähteä kodistaan pois koska ei täällä yksin pärjää. Paikka on onneksi löytynyt ensi viikosta lähtien. Kävely hidastunut, vasen käsi on koukussa eikä toimi. Kuola valuu jatkuvasti. Miettii vain miksi sairaalassakaan ei ole tullut mikään turvaranneke mieleen kun toinen ei kerran puhu. Äidillekin olisi voinut sattua jotain sillois kun isä ei ollut kotona. Tai juurikin isälle. Milläs äiti apua pyytää? Eikä meille itsellekään tuo mieleen tullut. Ei tullut ajoissa mieleen että isällekin voi sattua ihan mitä vaan kotona.

Äiti kysellyt miksi hänen piti jäädä tänne yksin elämään ja kärsimään, miksi isä piti ottaa ensin pois. Ja miksi piti tulla heti noin raju kohtaus että henki lähtee kerralla pois.

Molemmat noin seitsemänkymppisiä.


Emme arvanneet aamuna talvisen,
että oli se päiväsi viimeinen.
Ei lähtöäs todeksi uskoa voi,
sua emme vielä pois antaneet ois.
Isä suo anteeksi suru
ja kyyneleet nää,
ne kaipausta on ja ikävää.

:'(

 

[Empatiaa]

Otan osaa suruusi, järkytys on varmasti suuri! Menetin itsekin oman isäni syksyllä, mutta se oli odotettavissa.
Yhtä kaikki, kaipuu on suuri.

Hienoa, että äidillesi on löytynyt hoivapaikka, jota hän selkeästi tarvitsee.

Voimia!

 

[Wolt]

:hug: osanottoni :hug:

 

[Blue]

Otan osaa. :hug: Kovasti voimia asioiden järjestelyyn.

 

["nyt harmaana"]

Voimia ja jaksamista sulle ap!

Toisaalta oli varmaan hyvä, että isäsi kuoli ns. saappaat jalassa, se on kuitenkin parempi kuin maata 10 vuotta sairaalassa vai mitä? Voi olla, että äitisi ei jaksa kovin kauaa elää ilman miestään ja hänkin pääsee tästä elämästä pois.

Itselläni on nämä kuolemanajatukset aika pinnassa, kun veljeni kuoli puolitoista viikkoa sitten syöpään 31v:nä ihan kesken onnellisen ja antoisan elämän eikä tässä auta muu kuin hyväksyä se ja jatkaa itse elämistä.

 

[Neljän Äiti]

Otan osaa :hug:

 

["vieras"]

Otan osaa suruusi, järkytys on varmasti suuri! Menetin itsekin oman isäni syksyllä, mutta se oli odotettavissa.
Yhtä kaikki, kaipuu on suuri.

Hienoa, että äidillesi on löytynyt hoivapaikka, jota hän selkeästi tarvitsee.

Voimia!

Kiitos. Ja osanotto myös sinulle.

Tämä tuli niin yllättäen mutta niinhän kuolemat välillä tulee.
On tosi hienoa että äidille löytyi pian hoitopaikka mutta tuntuu se itsestäkin pahalta että toinen tänne jää vaikka elämänhaluja ei ole ollut moneen kuukauteen.
Olisihan sitä halunnut että äiti olisi saanut asua isän kanssa eikä joutua yhtäkkiä pois kotoa. Toki se olisi voinut olla myöhemmin edessä mutta kuitenkin.

 

[dfhhd]

Otan osaa suureen suruusi! Varmasti on ollut äidilläsi kamala tilanne, kun ei pysty apua pyytämään

Voimia!

 

["vieras"]

Otan osaa ap ja jaksamista ja voimia äitisi sairauden kanssa. Menetin äitini 8 vuotta sitten, juurikin ALS-sairauteen (bulbaari pareesi muoto, eli puhe meni ensin ja nielun lihakset). Lähtö sydänkohtauksella on vielä helppo mitä tulee verrattuna ALS:iin

 

[Empatiaa]

[QUOTE="vieras";25495245]Kiitos. Ja osanotto myös sinulle.

Tämä tuli niin yllättäen mutta niinhän kuolemat välillä tulee.
On tosi hienoa että äidille löytyi pian hoitopaikka mutta tuntuu se itsestäkin pahalta että toinen tänne jää vaikka elämänhaluja ei ole ollut moneen kuukauteen.
Olisihan sitä halunnut että äiti olisi saanut asua isän kanssa eikä joutua yhtäkkiä pois kotoa. Toki se olisi voinut olla myöhemmin edessä mutta kuitenkin.[/QUOTE]

Kiitos!

Niin, kauheaa on, kun pitää heti järjestellä käytännön asioita, vaikka välillä haluaisi vain olla ja itkeä. Surutyö vie aikaa. Oma äitinikin on mennyt huonompaan suuntaan (sairauksia on) isän poismenon jälkeen, ihan selvästi. Toivottavasti äitisi jaksaa sinnitellä, on tärkeää, että olette hänen lähellään nyt paljon.

Surullinen tilanne!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25495262]Otan osaa ap ja jaksamista ja voimia äitisi sairauden kanssa. Menetin äitini 8 vuotta sitten, juurikin ALS-sairauteen (bulbaari pareesi muoto, eli puhe meni ensin ja nielun lihakset). Lähtö sydänkohtauksella on vielä helppo mitä tulee verrattuna ALS:iin [/QUOTE]

Äidillä alkoi kanssa puheesta ja nielusta. Oireet alkoivat talvella 2010, syksyllä 2010 lääkärit alkoivat puhumaan alssista. Tuokin sairaus tuli ihan puun takaa, en ollut koskaan kuullutkaan tuollaisesta.

Toki kuolema isällä oli helppo, äidistä kun ei tiedä miten tulee tapahtumaan ja koska. Ja mjissä kunnossa silloin on noin muuten. Toivoisin kuitenkin että pian nyt kun jäi yksin ja toisten autettavaksi. Ja äiti kun on jo monta kuukautta puhunut että haluaisi pois täältä :'(

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25495262]Otan osaa ap ja jaksamista ja voimia äitisi sairauden kanssa. Menetin äitini 8 vuotta sitten, juurikin ALS-sairauteen (bulbaari pareesi muoto, eli puhe meni ensin ja nielun lihakset). Lähtö sydänkohtauksella on vielä helppo mitä tulee verrattuna ALS:iin [/QUOTE]

Kauanko sairaus hänellä oli ennen kuolemaa?
Nielun alueelta alkavassahan yleensä kuolema tulee aiemmin.

 

["vieras"]

[QUOTE="nyt harmaana";25495235]Voimia ja jaksamista sulle ap!

Toisaalta oli varmaan hyvä, että isäsi kuoli ns. saappaat jalassa, se on kuitenkin parempi kuin maata 10 vuotta sairaalassa vai mitä? Voi olla, että äitisi ei jaksa kovin kauaa elää ilman miestään ja hänkin pääsee tästä elämästä pois.

Itselläni on nämä kuolemanajatukset aika pinnassa, kun veljeni kuoli puolitoista viikkoa sitten syöpään 31v:nä ihan kesken onnellisen ja antoisan elämän eikä tässä auta muu kuin hyväksyä se ja jatkaa itse elämistä.[/QUOTE]

Noin itsekin ajattelen vaikka julmalta ehkä kuulostaa. Mutta en haluaisi että oma rakas äitini joutuisi kärsimään kovin kauaa.
Varsinkaan nyt kun mies on kuollut, koti vaihtuu ja se pienikin elämänhalu mennyt.

 

["vieras"]

ymmärrän tilanteen. Oma isäni kuoli samalla tavalla sepelvaltimotauti-verenpaine-jalkaoireet ja yllättäen 63-vuotiaana kaikki sydämeen johtavat suonet tukossa. Vatsallaan makasi keittiössä lattialla löydettäessä ;(.

Lämmin osanotto suruusi! Sanat eivät paljon auta, mutta lämmin ajatus sentään kannattelee vähän kerrassaan.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";25495514]Kauanko sairaus hänellä oli ennen kuolemaa?
Nielun alueelta alkavassahan yleensä kuolema tulee aiemmin.[/QUOTE]

Näin on, äitini kuoli hieman alle 3 vuotta dg:n saamisesta. Sydämeni puristuu kasaan aina kun kuulen muista sairastuneista. Hirveä sairaus

 

["vieras"]

Osanottoni.
Todella kurjaa, että äidilläsi on ALS. Se on ikävä sairaus ja siinä menehtyy ikävällä tavalla, tukehtumalla. Vaatikaa paljon lääkettä loppuvaiheessa ja yrittäkää olla läsnä silloin. Sivusta seurannut näitä tapauksia.

 

[Maine Coon/]

Lämmin osanottoni suruun ja voimia:hug:

 

[moekoe]

Otan osaa :hug:

Voimia muutokseen.

Als on kamala, varmasti kovaa seurata rakkaan hiipumista!
Mulla läheinen kamppailee ilmeisesti loppuvaiheen Parkinsonin kanssa, joten luulen tietäväni ainakin murto-osan siitä mitä käyt läpi.
Mutta hyvä hoitopaikka on jo ihan järisyttävän hyvä uutinen!
:hug:

 

[Sikke1]

Lämmin osanottohalaus :hug: Kukaan ei voi tietää milloin on se viimeinen päivä. :hug:

 

[CandleLight]

Otan osaa suruusi. :hug:

Setäni menehtyi als:ään reilu vuosi sitten. Sedän vaimo oli kuollut 2kk aikaisemmin ja osasyynä sedän poismenoon oli varmaan als:n ohella suru vaimonsa kuolemasta. Tuo tauti on rankka. Jaksamista.

 

["vieras"]

Otan osaa :hug:

Voimia muutokseen.

Als on kamala, varmasti kovaa seurata rakkaan hiipumista!
Mulla läheinen kamppailee ilmeisesti loppuvaiheen Parkinsonin kanssa, joten luulen tietäväni ainakin murto-osan siitä mitä käyt läpi.
Mutta hyvä hoitopaikka on jo ihan järisyttävän hyvä uutinen!
:hug:

Sanottiin että jonkun paikan on löydyttävä ensi viikon aikana. Vaikka vaan väliaikaisesti joku. Katsotaan nyt jääkö äiti tuonne minne menee vai vaihtuuko paikka vielä. Ei tulisi mitään että äidin luona käytäis muutaman kerran päivässä peg-letku laittamassa ja muutenkin. Tai että yöpartio kävisi yöllä katsomassa. Äidin liikkuminenkin kuitenkin huonontunut 2kk aikana aika paljon. Pukea ei enää pysty kun vasen käsi toimimaton. Ja lapsillakin pitää olla tieto siitä että äiti on turvallisessa paikassa ja apua lähellä. Ei tulisi mitään jos äitiä pitäisi koko ajan murehtia.

Eihän isäkään kotona ollut 24h mutta kuitenkin tosi paljon.
Nyt ollaan vuoroteltu veljeni kanssa äidin luona olemista.

 

["vieras"]

Otan osaa suruusi. :hug:

Setäni menehtyi als:ään reilu vuosi sitten. Sedän vaimo oli kuollut 2kk aikaisemmin ja osasyynä sedän poismenoon oli varmaan als:n ohella suru vaimonsa kuolemasta. Tuo tauti on rankka. Jaksamista.

Näin minäkin luulen että äidille käy. Kuitenkin kyselee miksi isä jätti hänet ja miksi hän ei voinut lähteä ensin kun niin sen piti mennä.
Äidillä kuitenkin rankka sairaus, mies ja hoitaja kuollut, omasta kodista pitää lähteä.

 

["elmu"]

Olen niin pahoillani Paljon, paljon voimia ja jaksamista

 

["vieras"]

Huomenna on hautajaiset :'(
Isä käytiin hyvästelemässä viikko sitten. Laitettiin arkkuun kolme valokuvaa isän matkaan mukaan.

 

[Harmaana nyt..]

Ap:lle osanottoni.Itse menetin isäni joulun alla.Tuska on edelleen kova ja meillä myös äiti muuttaa lapsuudenkodistamme pois.Nuo lauseet: Isä anna anteeksi kyyneleet nää,ne rakkautta on ja ikävää,valitsin isän muistokimppuun.Enempää en olisi saanut luettuakaan.Päivä kerrallaan tämä kai helpottaa,koitetaan ainakin uskoa siihen..