Isä kuoli
- Viestiketjun aloittaja lehmu
- Ensimmäinen viesti
P
piparminttu
Vieras
Nyt kun isä tosiaan on kuollut, niin tuntuu tärkeältä kuulla sanat: "Otan osaa". Pahoillaan ei ehkä niinkään tarvitse olla, kaikki on hyvin näin.
Meillä on ollut aikaa valmistautua, hyväksyä, luopua ja tuskastua. Silti se viimeinen taival oli kovin lyhyt - miten se voikin olla näin yllättävää vaikka sen tietää? Nyt se on vaan ohi, viimeinen matka on enää taivaltamatta, viimeiset sanat ja jäähyväiset on suljettava arkkuun, kannettava kukat, sytytettävä kynttilät ja itkettävä itkut.
Suru. Tuleekohan sitä? Vai menikö se jo näissä viimeisissä vuosissa? Oli aika jolloin isän luona oli vaikea käydä ja paha olla kun itku kuristi aina kurkkua - ei isä halunnut maata hiljaisena näin, ei viipyä toisten hoidettavana. Mutta nyt viimeisinä päivinä ei ollut kiire pois, oli hyvä istua hiljaa ja pitää kiinni kädestä joka joskus vielä vastasi kosketukseen. Se sama käsi, joka joskus ahersi työssään alituiseen, niin hento ja hiljainen.
Meillä on ollut aikaa valmistautua, hyväksyä, luopua ja tuskastua. Silti se viimeinen taival oli kovin lyhyt - miten se voikin olla näin yllättävää vaikka sen tietää? Nyt se on vaan ohi, viimeinen matka on enää taivaltamatta, viimeiset sanat ja jäähyväiset on suljettava arkkuun, kannettava kukat, sytytettävä kynttilät ja itkettävä itkut.
Suru. Tuleekohan sitä? Vai menikö se jo näissä viimeisissä vuosissa? Oli aika jolloin isän luona oli vaikea käydä ja paha olla kun itku kuristi aina kurkkua - ei isä halunnut maata hiljaisena näin, ei viipyä toisten hoidettavana. Mutta nyt viimeisinä päivinä ei ollut kiire pois, oli hyvä istua hiljaa ja pitää kiinni kädestä joka joskus vielä vastasi kosketukseen. Se sama käsi, joka joskus ahersi työssään alituiseen, niin hento ja hiljainen.
D
d
Vieras
M
MinäÄiti
Vieras
Otan osaa.
Miehen isä oli kans todella saidas ennen kuolemaansa.Samoin minun vanha pappani. Vaikka kuolema oli helpotus heille ja meille niin jäi silti mieletön ikävä ja kaipuu heitä kohtaan.
Miehen isä oli kans todella saidas ennen kuolemaansa.Samoin minun vanha pappani. Vaikka kuolema oli helpotus heille ja meille niin jäi silti mieletön ikävä ja kaipuu heitä kohtaan.
C
clivia
Vieras
Kaipausta varmasti paljon mutta myös varmasti helpotusta siitä että hän on nyt vapaa.Varmasti surutyötä olette tehneet jo siitä asti kun sairaus ilmeni.Osanottoni ja hali.Alkuperäinen kirjoittaja lehmu:
Alkuperäinen kirjoittaja lehmu:
uskosin, että se suru vielä tulee :hug: En toki voi puhua, kuin omasta kokemuskestani. Mutta oman isäni viiimeiset vuodet olivat hidasta kuihtumista, heikentymistä ja haurastumista. Viimeisinä aikoinaan kuin avuttomana linnunpoikana oloa ja kuolema ei tullut yllättäin.
Se oli odottettu, ja se oli vapauttavakin.
Suru ei tullut silloin heti, mutta se tuli -illan hiljaisina tunteina.
Voimia sulle kun surun aika tulee
:hug:
S
salaiho harmaana
Vieras
V
vieras
Vieras
Tuntuu varmasti kamalalta nähdä vanhempansa hiipuvan. Ihminen, joka ennen oli elinvoimainen, vahva ja sinutkin kantanut käsillään ja kasvattanut, alkaakin hiljalleen taantua, hiipua, luisuu pois tästä elämästä. Otan osaa suruusi ja toivon sinulle jaksamista.
O
osanotto
Vieras
Similar threads
