En osais itse kuvitella tekeväni lasta sellaisen miehen kanssa,joka ei halua kaikessa lapseen liittyvässä mukana...Tuntuu välillä siltä etä jotkut parit ei keskustele asioista tarpeeksi ennen sitä lapsen "tekoa",ja sitten yllättyvät kun asiat ei menekään niin ,kuin luulivat. Toinen asia on se, jos mies on puheittensa mukaan luvannut olla mukana, eikä sitten sitä teekään... :/
Lapsia kun ei mun mielestä pitäisi tehdä omaksi iloksi ja huviksi...Ja kaksihan siihen alussakin tarvitaan, miksei siis parisuhteessa molemmilla olis täysi vastuu? :attn:
Loppu osasta oon samaa mieltä...Me keskusteltiin useasti viikossa ukon kans,kuinka menetellään,kun muksu syntyy... Ei kyl taida herra enää muistaa niitä keskusteluja... Oon monasti muistutellu,sekä hyvällä ja pahalla, muttei vaikutusta... Uskoin oikeesti sen puheita,ku se lupas mulle omaa aikaa ja kehu kui oli pärjänny ed. kanssa... Tää pikku neiti on kyl onneks helppo tapaus-ei liiemmin kiukkuumista,syö nätisti ja välil jopaa suostuu nukkuu... Eli ei siitäö ainakaa ota kii,etteikö isä pärjäis.. Siltä vaa puuttuu yrityksen halua..
Ja vkl:nki se suunnitteli mitä tekee ja kenen kans, loukkantu ku kysyin mihin väliin kerkee muksun kans olee... En mie välttämättä elämästäni tällästä suunnitellu.... :ashamed: