Mä luulen, et pienen lapsen kohdalla kasvatus ei niinkään näy vielä lapsen käytöksessä vaan siinä, miten vanhemmat siihen reagoi. Parhaiten kasvatus alkaa näkymään sitten vähän isomman lapsen kohdalla, kunhan ensin on uhmaiät ylitetty.
"mikkis"
noi onkin just niitä kasvatuseroja. 
Ite ku sanoin jo sillon aluks etten halua muksun syövän tuttia/kantavan tommosia mukana ni nopeesti se oppi syliin tms rauhottumaan. Ja ei mul sen muksun kannalta oo väliä tolla koko asialla. Ajattelen vain itseäni, en jaksa sitä huutoa kun kerrankin se nalle jää kotiin tai tutti. Helpommalla pääsee ku ei tarvi mitää raahata mukana.
mul ei lapsen kannalta oo mitään merkitystä tolla "möllykällä", vaan ajattelen just sitä et on itelle helpompaa. Ja väitän, että lapsi ei tarvi mitään möllykkää kainaloonsa, jos sä et siihen sitä opeta. Jos sille ei semmosta edes anna, niin ei se sitä opi koskaan tarvitsemaankaan, vaan oppii esim nukkumaan rauhassa ilmankin, tai itkiessä turvautumaan syliin tms, eikä siihen möllykkään.
yleisesti ottaen monesta asiasta sais vanhemman kannalta paljon helpomman ja lapsen kasvatuksesta helpompaa omalta kannalta, kun miettii asiat toisin
veikkaampa, että mulla on niin vahvat ajatukset kaiken lisäksi, et ärsytän vielä normaalia enemmän muita. mutta samasta syystä mua ärsyttää muiden tekemiset niin paljon ku ne on niin kaukana mun ajatusmaailmasta.
Ite ku sanoin jo sillon aluks etten halua muksun syövän tuttia/kantavan tommosia mukana ni nopeesti se oppi syliin tms rauhottumaan. Ja ei mul sen muksun kannalta oo väliä tolla koko asialla. Ajattelen vain itseäni, en jaksa sitä huutoa kun kerrankin se nalle jää kotiin tai tutti. Helpommalla pääsee ku ei tarvi mitää raahata mukana. mul ei lapsen kannalta oo mitään merkitystä tolla "möllykällä", vaan ajattelen just sitä et on itelle helpompaa. Ja väitän, että lapsi ei tarvi mitään möllykkää kainaloonsa, jos sä et siihen sitä opeta. Jos sille ei semmosta edes anna, niin ei se sitä opi koskaan tarvitsemaankaan, vaan oppii esim nukkumaan rauhassa ilmankin, tai itkiessä turvautumaan syliin tms, eikä siihen möllykkään.
yleisesti ottaen monesta asiasta sais vanhemman kannalta paljon helpomman ja lapsen kasvatuksesta helpompaa omalta kannalta, kun miettii asiat toisin
veikkaampa, että mulla on niin vahvat ajatukset kaiken lisäksi, et ärsytän vielä normaalia enemmän muita. mutta samasta syystä mua ärsyttää muiden tekemiset niin paljon ku ne on niin kaukana mun ajatusmaailmasta.
Niinpä niin. Tuo oli kuin minun suustani kun esikko oli n.3v kaikki oli ollut niin helppoa aina. Syöminen, nukkuminen jne. Kun jotain kiellettiin riitti kun sanoi kerran. Mitään tavaroita ei tarvinnut siirtää tai nostaa. Mä kattelin silmät suurina kun kävi mammapiiri meillä kylässä ja niiden lapset pisti kaiken palasiksi. Ja äiti raukat ei voinu istua ollenkaan kun piti nostella tavaroita turvaan.
No sitten syntyi kaksoset, jotka on molemmat sen verta vauhdikkaita että vaikka kohta täyttvät jo 4 en ole vieläkään oikein toipunut järkytyksestä että jotkut voi olla noin vilkkaita ja joka paikkaan ehtiviä. Ja ertyisen kovapäisiä. Kaikesta käydään taistelua. Mä olin niin tuudittautunut ajatukseen, että miten hyvä kasvattaja minä olin ja hittoako noi muut äidit valittaa. Itsestähän se on kiinni.
Sainpahan kunnon opetuksen todellisuudesta ja pyysin jopa anteeksi niiltä joille olin kärkkäinmin huomautellut ja pätenyt.
Ja kuitenkin kaikilla 3 pojalla on samat geenit, sama ympäristö, sama päivähoito samat säännöt. Silti on näin. Elämä onneksi opetti kantapään kautta olemaan hyväksyvämpi ja pitämään suuni kiinni toisten kasvatuksen suhteen
No sitten syntyi kaksoset, jotka on molemmat sen verta vauhdikkaita että vaikka kohta täyttvät jo 4 en ole vieläkään oikein toipunut järkytyksestä että jotkut voi olla noin vilkkaita ja joka paikkaan ehtiviä. Ja ertyisen kovapäisiä. Kaikesta käydään taistelua. Mä olin niin tuudittautunut ajatukseen, että miten hyvä kasvattaja minä olin ja hittoako noi muut äidit valittaa. Itsestähän se on kiinni.
Sainpahan kunnon opetuksen todellisuudesta ja pyysin jopa anteeksi niiltä joille olin kärkkäinmin huomautellut ja pätenyt.
Ja kuitenkin kaikilla 3 pojalla on samat geenit, sama ympäristö, sama päivähoito samat säännöt. Silti on näin. Elämä onneksi opetti kantapään kautta olemaan hyväksyvämpi ja pitämään suuni kiinni toisten kasvatuksen suhteen