"mikkis"
Monet sanoo että "et voi tietää miten rankkaa ja vaikeaa pienen lapsen kanssa on, ennen kuin sulla ite on semmonen". Täytyy kyllä sanoa, että minä ja veikkaan ettei edes vaimokaan edelleenkään tiedetä vaikka ipana on kohtapuoliin jo 3v. Ei paljon helpompaa lasta loppupeleissä voi olla. Luonne ja käyttäytyminen on loppupeleissä sitäluokkaa että on aina ollu aika helppoa. Ei oo syöny tuttia, ei tartte jokapaikkaan jotain unikaveria, ärsyttää siltin kattoa 4-5v muksuja ku raahaa jotain unikavereita mukanaan ja tuttisuussa jos hiuka alkaa itkemään ni tekee aina mieli avata suunsa ja alkaa selittää miten MUN MIELESTÄ ois oikein kasvattaa lapsia Ei ala heti itkemään jos menettää näköyhteyden. Kaiken kaikkieen pienestä pitäen yönukkumiset ovat menneet "täydellisesti" kun on muiden juttuja kuunnellut. Et kyl on kelvannut ekan lapsen kanssa, ehkä mekin kohta koetaan se muiden tuska.
Vanhemmat ajaa monella turhalla asialla itsensä piippuun ja sen jälkeen ne hieman vaikeat asiat on tuhottoman vaikeita ja sit ollaan masentuneena sängynpohjalla ku kaikki on päin persettä.Ja se et nyt ku kattelee hoidossakin muutamia lapsia ni kyllä oma näkemys on se, että sillä miten on sen vauva-ajan menny ni näkyy siinä 2-5vuotiaana todella hyvin. Eikä pelkästään sen mukaan et millanen luonne lapsella sattuu olemaan. Monet asiat on semmosia mihin ei yksinkertaisesti luonne vaikuta, vaan vain opitut asiat.
Yks on myös just se et komennetaan, mutta ei mennä itse tilanteeseen. esim just näin viimeviikolla firman lasten juhlissa kun lapset ei saanu mennä näyttämölle...no sinnehän ne meni ni vanhemmat oli siel kauempana ja huuteli vaan et "älä nyt viitti olla siel"...se mennään ja haetaan sieltä pois ja mulla on ainakin se, että jos lapsen täytyy esim pyytää anteeks, ni se miettii yksin niin kauan kunnes se pyytää anteeks. Tais tytön kanssa mennä viimeviikolla 3-4h, mutta pyys kuitenkin. Ja muisti kyllä viel jopa et minkä takia pyys anteeks. Siin oli se vaa huono ku oli pakko mennä päiväkodin juhliin, vaikka ei sitä ennen pyytänykkää anteeks vaik venytettiin viimetippaan, mut jälkikäteen kuitenki sitten. Ja lapsesta ei saa myöskää tulla semmonen et se tekee tuhmaa ja pyytää heti anteeks ku tietää et se on siinä. Se täytyy saada oppimaan et niin ei oikeesti saa tehdä jatkossa sitte.
Vanhemmat ajaa monella turhalla asialla itsensä piippuun ja sen jälkeen ne hieman vaikeat asiat on tuhottoman vaikeita ja sit ollaan masentuneena sängynpohjalla ku kaikki on päin persettä.Ja se et nyt ku kattelee hoidossakin muutamia lapsia ni kyllä oma näkemys on se, että sillä miten on sen vauva-ajan menny ni näkyy siinä 2-5vuotiaana todella hyvin. Eikä pelkästään sen mukaan et millanen luonne lapsella sattuu olemaan. Monet asiat on semmosia mihin ei yksinkertaisesti luonne vaikuta, vaan vain opitut asiat.
Yks on myös just se et komennetaan, mutta ei mennä itse tilanteeseen. esim just näin viimeviikolla firman lasten juhlissa kun lapset ei saanu mennä näyttämölle...no sinnehän ne meni ni vanhemmat oli siel kauempana ja huuteli vaan et "älä nyt viitti olla siel"...se mennään ja haetaan sieltä pois ja mulla on ainakin se, että jos lapsen täytyy esim pyytää anteeks, ni se miettii yksin niin kauan kunnes se pyytää anteeks. Tais tytön kanssa mennä viimeviikolla 3-4h, mutta pyys kuitenkin. Ja muisti kyllä viel jopa et minkä takia pyys anteeks. Siin oli se vaa huono ku oli pakko mennä päiväkodin juhliin, vaikka ei sitä ennen pyytänykkää anteeks vaik venytettiin viimetippaan, mut jälkikäteen kuitenki sitten. Ja lapsesta ei saa myöskää tulla semmonen et se tekee tuhmaa ja pyytää heti anteeks ku tietää et se on siinä. Se täytyy saada oppimaan et niin ei oikeesti saa tehdä jatkossa sitte.