"Isä on vauvalle ihan yhtä tärkeä kuin äitikin"

Vaikuttaako asiaan biologisuus vai pelkästään se mitä on jalkojen välissä? Eli onko adoptioäiti tärkeämpi kuin adoptioisä vaikka isä olisikin ensisijainen hoitaja? Entä jos kaksi miestä adoptoi, onko biologinen äiti se tärkein vaikka vauva ei häntä olisi synnytyksen jälkeen nähnytkään? Muuttuuko asia jos isät antavat vauvalle äidinmaitoa pullosta ja nukkuvat perhepedissä?

 

On - ihan juuri niin tärkeä kuin hänen annetaan olla tai hän itse tahtoo. Meillä on kaksi lasta ja alut muutekin äärimmäisen haasteelliset. Esikko syntyi rv 32 (1,36kg) ja kuopus rv27+2 (1,1kg). Kuopuksen syntymän meinasin itsekin kuolla, olin teholla tajuttomana viikon. Meillä siis alku ollut kaikkea muuta kuin "luonnollinen".

Sairaala-aika kummankin pienen kohdalla jakautui tasan, olimme vuoron perään pienen luona teholla ja keskolassa. Kuopuksen kohdalla toki isä oli läsnä ekat viikot koska minä olin "muussa maailmassa taistelemassa". Arvatenkin lienee kaikille selvää että imetys ei ole lähtennyt missään kohtaa kunnolla käyntiin - esikolla pumppasin maitoa 2kk (ei kyennyt itse imemään) sitten maidon tulo tyrehtyi.

Meillä mies ottin työstä vapaata kummankin syntymän jälkeen 5kk. Se aika eletiin "symbioosissa" johon kuului isä, äiti ja vauva. Isä kenguroi vauvan kanssa ihan yhtälailla sairaalassa kuin minäkin (Juu, isä voi ottaa vauvan iholle paidan sisään) hoivasi, syötti - ja piti paljon lähellä. Meillä ei ole ollut koskaan tilannetta jossa olisi vaan jompi kumpi vanhemmista kelvannut. Johtuisiko siitä että olimme kumpikin todella liki pientä keskosta kun he kehittyivät "kotikuntoisiksi".

 

[QUOTE="vieras";25844446]Vaikuttaako asiaan biologisuus vai pelkästään se mitä on jalkojen välissä? Eli onko adoptioäiti tärkeämpi kuin adoptioisä vaikka isä olisikin ensisijainen hoitaja? Entä jos kaksi miestä adoptoi, onko biologinen äiti se tärkein vaikka vauva ei häntä olisi synnytyksen jälkeen nähnytkään? Muuttuuko asia jos isät antavat vauvalle äidinmaitoa pullosta ja nukkuvat perhepedissä?[/QUOTE]

Kuten sanoin, parhaimmat edellytykset pienen vauvan hyvälle hoidolle on biologisella, lapsen synnyttäneellä naisella. Adoptioperheessä naisella on jonkin verran paremmat edellytykset vauvanhoitoon vrt miehellä, mutta ero ei tietenkään ole samaa luokkaa kuin mitä synnyttäneellä äidillä. Adoptioäiti voi myös imettää.

Vauvalle parasta olisi se, että hänellä olisi kykenevä äiti joka ei keskeyttäisi hommaansa synnytykseen, vaan jatkaisi senkin jälkeen lapsen fyysisenä "kasvualustana" kunnes lapsi on fysiologisesti valmis tulemaan toimeen omillaan, ja voi olla "laumanjäsenenä" muiden joukossa. Toki vauva siitä yleensä selviää ja sopeutuu, ettei hänen äitinsä tahtonut jatkaa tehtävässään ja tilalle tulee joku muu "äiti", sukupuolesta riippumatta. Parhaiten se bioäiti on kuitenkin tehtäväänsä varautunut kuin joku muu. Enkä ymmärrä miksi tätä vastaan pitää tapella? Miksi on hienoa, että isä leikkii äitiä ja äiti tahtoo olla jotain muuta kuin äiti?

 

Arvatenkin lienee kaikille selvää että imetys ei ole lähtennyt missään kohtaa kunnolla käyntiin

Tätä kohtaa en ymmärtänyt. Sen ymmärsin, että sinun kohdallasi imetys ei lähtenyt käyntiin, mutta miksi annat ymmärtää, että keskosen imettäminen olisi automaattisesti täysin mahdotonta? Minulle ei todellakaan ole itsestäänselvää, että RV 32 syntynyttä ei voisi imettää, vaikka useamman vuoden. Mistä tämä sinun vankka käsityksesi, ettei kukaan voi imettää jos lapsi on syntynyt ennenaikaisesti? Kai ymmärrät, että tuollaisen asenteen levittämisellä voi olla tuhoisia vaikutuksia?

 

[QUOTE="poks";25844365]Täällä nyt moni sanoo, että jos isä hoitaa lapsen niin hän on tärkeämpi. Kyllä, jos isä ryhtyy lapsen emoksi niin hänestä tulee se ensisijainen hoitaja. Hänestä tulee se "äiti" lapselle. Sitten voi kysyä, että onko siinä mitään järkeä, että eikö se isä tahdo olla ihan isä? Miksi isien pitäisi olla pikkuäitejä? Äiti on siihen tehtävään yleensä soveltuvampi. Poikkeustapauksissa (äidin syvä masennus, äidin kuolema, tms) isä voi astua äidin rooliin. Omasta mielestäni on kuitenkin tarpeetonta ja isyyttä loukkaavaa ajatella, että heidän pitäisi luopua omasta roolistaan ja heittäytyä sijaisäideiksi, että muuten he eivät olisi tarpeeksi hyviä vanhempia lapsilleen.[/QUOTE]

Häh? Eli jos isä hoitaa lasta, hänestä tulee äiti? Mikäs se isän rooli nyt oikein olikaan, osaatko määritellä muuta kuin sohvalla makaaminen?

Me hoidettiin molemmat vauvaa, mies hoiti vähintään yhtä paljon. Meillä on siis kaksi äitiä vai?

 

[QUOTE="hanni";25844535]Tätä kohtaa en ymmärtänyt. Sen ymmärsin, että sinun kohdallasi imetys ei lähtenyt käyntiin, mutta miksi annat ymmärtää, että keskosen imettäminen olisi automaattisesti täysin mahdotonta? Minulle ei todellakaan ole itsestäänselvää, että RV 32 syntynyttä ei voisi imettää, vaikka useamman vuoden. Mistä tämä sinun vankka käsityksesi, ettei kukaan voi imettää jos lapsi on syntynyt ennenaikaisesti? Kai ymmärrät, että tuollaisen asenteen levittämisellä voi olla tuhoisia vaikutuksia?[/QUOTE]

No kuule rakas imetysfanaatikko. Kyllä toiset saavat maidon nousemaan, minä pumppasin ensimmäisen kohdalla 2kk putkeen, 2-3tunnin välein joka kristuksen päivä. Maitoa herui niin vähän että heiveröinen lapseni ei jaksanut imeä, nännikin oli liki puolet päästä. Edes herumista edistävä lääke ei auttanut. Kun lapsi tuli kotiin, hänen olisi pitänyt saada noin 35ml maitoa joka ruokailulla, minulta herui päivässä vajaa 25 ml maitoa. Ja lapsen painokehitys alkoi laskea kun kotiuduttiin.

JA kakkoselta oli IHAN OIKEASTI siinä kunnossa että lääkärit kielsivät imetyksen jotta voin syödä lääkeitä joita tarvitsin hengissä pysymisen varmistamiseksi.

 

[QUOTE="hanni";25844521]Kuten sanoin, parhaimmat edellytykset pienen vauvan hyvälle hoidolle on biologisella, lapsen synnyttäneellä naisella. Adoptioperheessä naisella on jonkin verran paremmat edellytykset vauvanhoitoon vrt miehellä, mutta ero ei tietenkään ole samaa luokkaa kuin mitä synnyttäneellä äidillä. Adoptioäiti voi myös imettää.

Vauvalle parasta olisi se, että hänellä olisi kykenevä äiti joka ei keskeyttäisi hommaansa synnytykseen, vaan jatkaisi senkin jälkeen lapsen fyysisenä "kasvualustana" kunnes lapsi on fysiologisesti valmis tulemaan toimeen omillaan, ja voi olla "laumanjäsenenä" muiden joukossa. Toki vauva siitä yleensä selviää ja sopeutuu, ettei hänen äitinsä tahtonut jatkaa tehtävässään ja tilalle tulee joku muu "äiti", sukupuolesta riippumatta. Parhaiten se bioäiti on kuitenkin tehtäväänsä varautunut kuin joku muu. Enkä ymmärrä miksi tätä vastaan pitää tapella? Miksi on hienoa, että isä leikkii äitiä ja äiti tahtoo olla jotain muuta kuin äiti?[/QUOTE]

Kirjoitat vahvoja mielipiteitä faktoina. Kaippa sinulla on esittää näille tutkimustuloksia ja muuta todellista faktaa (sen jenkkilässä tehdyn imetystutkimuksen lisäksi)? Muuten kannattaa kirjoittaa "mielestäni..." tai "minusta..". Etenkin tuo adoptioperheen vanhempien eroavuudet kiinnostaa todella, mihin tutkimukseen pohjaat tuon väitteesi?

 

[QUOTE="hanni";25844535]Tätä kohtaa en ymmärtänyt. Sen ymmärsin, että sinun kohdallasi imetys ei lähtenyt käyntiin, mutta miksi annat ymmärtää, että keskosen imettäminen olisi automaattisesti täysin mahdotonta? Minulle ei todellakaan ole itsestäänselvää, että RV 32 syntynyttä ei voisi imettää, vaikka useamman vuoden. Mistä tämä sinun vankka käsityksesi, ettei kukaan voi imettää jos lapsi on syntynyt ennenaikaisesti? Kai ymmärrät, että tuollaisen asenteen levittämisellä voi olla tuhoisia vaikutuksia?[/QUOTE]

Kylläpä sait vereni kiehumaan. Teoreetikon on hyvä laukoa idiotismejaan - jos joku tietää imettämisestä ja sen haasteellisuudesta sen on keskosen äiti. Osastolla en ole ikinä nähnyt yhtään keskosen äitiä joka ei olisi YRITTÄMÄLLÄ YRITTÄNYT imettää. En yhtäkään. Mutta onnistuminen ei ole todellakaan varmaa.

Sinä voisit mennä vähän itseesi ja miettiä millaista on pumpata maitoa yötä päivää muutaman tunnin välein (pestä joka välissä lypsyvehkeet ja jäähdyttää maito oikein ja säilöä). Sinä varmasti sanot: Imetetäänhän lastakin tunnin välein. Mietippä hetki tätä kuvaa, kumpi nostattaa maitoa. Istut keinutuolissa vauva kainalossa ja imetät? Vai että istut pöydän ääressä ja äänekäs (ja kipeää tekevä) pumppu ruksuttaa siinä. Vaikka kuinka yrität lastasi ajatella ja vaikka kuinka tuoksuttelet lapsen tuoksuisia vaatteita - ei maidon heruminen vaan lähde aina käyntiin. Siihen kun yhdistät vielä sairaala arjen jota ei missään kohtaa voi verrata kotiarkeen. Haamunkalpeat äidit tulevat lastensa luo, heillä ei ole mitään mahdollisuutta levätä koska "veri vetää" sairaalaan lapsen luo. Sairaalassa ei kuitenkaan saa yöpyä kuin vain silloin jos lapsi on kriittisessä tilassa. Pikkukeskosten vanehmmilla näitä hetkiä on ja toisilla todella paljon.Luojan kiitos isät ovat tässä mukana.

Nämä äidit taistelevat, mutta heillä yleensä on sen verran jo järkeä päässä etteivä ala leikkiä lastensa terveydellä väkipakkoimetyksellä- Keskosvauvalle ravinnon saanti on kriittistä ja sillä ei leikitä.

 

[QUOTE="onnellinen äiti";25843207]Mikä vitun symbioosi?! Ei meillä ollut mitään symbioosia tai jos oli, niin kolmen hengen symbioosi, minä, iskä ja lapsi. Ainoa ero iskään oli se,että minä imetin. Käytettiin tosin myös tuttipulloa rinnalla, jonka antoi aina iskä, eli hänkin huolehti alusta saakka ruoan antamisesta. Että se siitä symbioosista. Nämä symbioosipuheet on just sellaisia, että hurahdetaan siihen vauvaan ja ollaan äärettömän epävarmoja tai ollaan vaan valittu sellainen mies isäksi, joka ei muutenkaan sitä vauvaa jaksa hoitaa, sitten voidaan hyvillä mielin selittää iskän puttumista hoitoon symbioosilla....[/QUOTE]

Anteeks mutta

 

Vastaus kysymykseen: isä on tärkeä henkilö vauvalle, en osaa sanoa onko yhtä tärkeä mutta tärkeä on. Tosin hän on erilainen henkilö vauvalle kuin mitä äiti on, mutta tämä erilaisuus ei poista isän tärkeyttä.

Tarpeeksi hyvin selitetty?

 

Tottakai on. Mikäli äiti antaa isän olla yhtä tärkeä ja isä ottaa vastuun. Moni äiti ei anna isän olla lapselle yhtä tärkeä kuin itse on. Pönkittävät täten omaa itseään ja tärkeyttään. :xmas:

 

Mielestäni väittämä pitää periaatteessa paikkansa. Valitettavasti kaikki äidit eivät anna miehellensä mahdollisuutta olla tärkeä, vaan tekevät itsestänsä "korvaamattomia".

 

Tottakai on. Mikäli äiti antaa isän olla yhtä tärkeä ja isä ottaa vastuun. Moni äiti ei anna isän olla lapselle yhtä tärkeä kuin itse on. Pönkittävät täten omaa itseään ja tärkeyttään. :xmas:

Katos ihan samaa kirjoitettiin

 

Edellä asia tulikin aika hyvin tiivistettyä. Eli ei ole mitään syytä miksei isä voisi olla yhtä tärkeä jos vain saa siihen tilaisuuden eikä äiti takerru siihen ajatukseen että äiti on lapselle se ainoa tärkeä ihminen.

Meillä mies oli se joka ensimmäisenä piti vauvaa sylissään, minut kun kärrättiin suoraapäätä leikkuriin ja näin lapseni ensimmäisen kerran vasta puolen vuorokauden ikäisenä. Meillä minä myös menin töihin jo lapsen ollessa puolivuotias ja mies vietti kotona toisen puoli vuotta. Pojalla ei ole koskaan ollut sellaista vaihetta että vain äiti kelpaisi, toki sitä vanhempaa aina innolla tervehditään joka on ollut pidempään töissä tai vaikka matkalla mutta muuten on ihan yhtä tyytyväinen, onpa sitten kaksistaan äidin tai isän kanssa.

 

Kylläpä sait vereni kiehumaan. Teoreetikon on hyvä laukoa idiotismejaan - jos joku tietää imettämisestä ja sen haasteellisuudesta sen on keskosen äiti. Osastolla en ole ikinä nähnyt yhtään keskosen äitiä joka ei olisi YRITTÄMÄLLÄ YRITTÄNYT imettää. En yhtäkään. Mutta onnistuminen ei ole todellakaan varmaa.

Sinä voisit mennä vähän itseesi ja miettiä millaista on pumpata maitoa yötä päivää muutaman tunnin välein (pestä joka välissä lypsyvehkeet ja jäähdyttää maito oikein ja säilöä). Sinä varmasti sanot: Imetetäänhän lastakin tunnin välein. Mietippä hetki tätä kuvaa, kumpi nostattaa maitoa. Istut keinutuolissa vauva kainalossa ja imetät? Vai että istut pöydän ääressä ja äänekäs (ja kipeää tekevä) pumppu ruksuttaa siinä. Vaikka kuinka yrität lastasi ajatella ja vaikka kuinka tuoksuttelet lapsen tuoksuisia vaatteita - ei maidon heruminen vaan lähde aina käyntiin. Siihen kun yhdistät vielä sairaala arjen jota ei missään kohtaa voi verrata kotiarkeen. Haamunkalpeat äidit tulevat lastensa luo, heillä ei ole mitään mahdollisuutta levätä koska "veri vetää" sairaalaan lapsen luo. Sairaalassa ei kuitenkaan saa yöpyä kuin vain silloin jos lapsi on kriittisessä tilassa. Pikkukeskosten vanehmmilla näitä hetkiä on ja toisilla todella paljon.Luojan kiitos isät ovat tässä mukana.

Nämä äidit taistelevat, mutta heillä yleensä on sen verran jo järkeä päässä etteivä ala leikkiä lastensa terveydellä väkipakkoimetyksellä- Keskosvauvalle ravinnon saanti on kriittistä ja sillä ei leikitä.

No nyt repesin ihan totaalisesti Missäköhän minä olen sanonut, että TOTTAKAI JOKAINEN KESKOSENKIN ÄITI KYKENEE IMETTÄMÄÄN?

Tuo yksi väitti, että on KAIKILLE IHAN SELVÄÄ ETTEI HÄN TIETENKÄÄN KYENNYT IMETTÄMÄÄN. No ei se nyt ole mikään automaatio, toiset kykenevät ja toiset eivät. Miksi levittää sellaista harhaluuloa, että on KAIKILLE täysin MAHDOTONTA imettää keskosta?

Kerrataan: Minä en ole väittänyt, että keskosen äiti ei yrittänyt tarpeeksi tai että jos hän olisi tehnyt toisin, niin imetys olisi onnistunut. En missään vaiheessa edes vihjannut siihen suuntaan. Sellainen käsitys syntyi sen äidin ja ilmeisesti myös sinun pienessä, mielenvikaisessa päässäsi.

Sen sijaan minä sanoin, että ei todellakaan ole mahdotonta imettää onnistuneesti keskoslasta, tunnen monia jotka ovat niin tehneet. Aluksi pumppaillen, lopulta saaneet lapsen rinnalle.

En tarvitse mitään itkunyyhkystooreja siitä, kuinka kamalaa se oli tai kuinka vaikeata se on. Minä kun en ole väittänyt, että jokainen siihen kykenee. Nuo selostukset pumppailusta ja vaikeuksista ja tuskasta yms menivät siis nyt aivan hukkaan. Koska siitä ei ollut kyse. Kyse oli siitä, että vaikka monella imetyksen/pumppaamisen lopettaminen on ihan hyvä vaihtoehto, niin se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvä fakta, että imetys menee pieleen jos lapsi syntyy ennen täysiä viikkoja. Ei siis tarvitse ruveta verta kiehuttamaan, koska en ole arvostellut tai tuominnut ketään imetyksen lopettamisen vuoksi. Se tapahtui vain siellä omassa fantasiamaailmassasi.

Ymmärrätkö, vai väännetäänkö vielä rautalangasta?

 

En usko, kyllä äiti on vauvalle ykkönen.

 

Vauvalle on alussa tärkein se ensisijainen hoitaja, eli yleensä äiti. Äiti on myös tutumpi vauvalle jo heti syntymän jälkeen, kun on lasta kantanut.

 

No kuule rakas imetysfanaatikko. Kyllä toiset saavat maidon nousemaan, minä pumppasin ensimmäisen kohdalla 2kk putkeen, 2-3tunnin välein joka kristuksen päivä. Maitoa herui niin vähän että heiveröinen lapseni ei jaksanut imeä, nännikin oli liki puolet päästä. Edes herumista edistävä lääke ei auttanut. Kun lapsi tuli kotiin, hänen olisi pitänyt saada noin 35ml maitoa joka ruokailulla, minulta herui päivässä vajaa 25 ml maitoa. Ja lapsen painokehitys alkoi laskea kun kotiuduttiin.

JA kakkoselta oli IHAN OIKEASTI siinä kunnossa että lääkärit kielsivät imetyksen jotta voin syödä lääkeitä joita tarvitsin hengissä pysymisen varmistamiseksi.

Lue viesti uudelleen. Kukaan ei ole kritisoinut imettämättömyyttäsi tai vihjaillut, että sinun olisi vain pitänyt yrittää enemmän. Olemme molemmat täysin samaa mieltä siitä, että joillekin se on helpompaa, toisille vaikeampaa. Miksi ihmeessä taas tämmöinen itkunyyhkyseliseliseliseliseliseli siitä, että miksei imetys onnistunut? Kukaan ei ole kyseenalaistanut tarinaasi, motiivejasi tai yrittämisesi tasoa. Miksi hyppäät puolustusasemiin kun ainoa kritiikki mitä esitin, oli se, että mielestäni se ei ole mikään itsestäänselvyys, että imetys epäonnistuu aina keskosvauvan kanssa. Sinä esitit asiasi niin, että keskosen imetys ei ole mikään vaihtoehto sillä kukaan ei kykene siihen. Aivan varmasti joku kykenee, ethän siis levitä valheellista tai virheellistä tietoa jatkossa?

 

ERIKSONIN PSYKOSOSIAALISEN KEHITYKSEN KRIISIT:

1. Perusluottamus - epäluottamus (1.v)
- lapsi oppii tuntemaan itsensä, aistimuksensa, kehonsa
- erottaa äidin vieraista ihmisistä, syntyy kestävä tunnesuhde läheisiin ihmisiin
- alle puolivuotias ei erota itseään erilliseksi äidistään !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- kokee kodin ja maailman turvallisena ja oppii luottamaan myös itseensä (tai sitten päinvastoin)


ja lähde: http://kotiweb.kotiportti.fi/antti.kapanen/psy4.html

 

[QUOTE="Vieras";25844539]Häh? Eli jos isä hoitaa lasta, hänestä tulee äiti? Mikäs se isän rooli nyt oikein olikaan, osaatko määritellä muuta kuin sohvalla makaaminen?

Me hoidettiin molemmat vauvaa, mies hoiti vähintään yhtä paljon. Meillä on siis kaksi äitiä vai?[/QUOTE]

Kerrataanko biologiaa? Nisäkkäillä äiti/emo ruokkii jälkeläisiään maitorauhasista erittyvällä litkulla jota maidoksikin kutsutaan. Nisäkkäillä äiti on siis fyysisesti sidottu jälkeläisiin ja siten hänelle on kertynyt pääosa muustakin lastenhoidosta (huom, ei kasvatuksesta, vaan hoidosta), kun hän nyt on muutenkin paikalla. Ja on kantanut sitä lasta raskausajan. Isän rooli nisäkkäillä vaihtelee huomattavasti. Jopa suurilla kädellisillä bioisien roolit ovat hyvin vaihtelevia. Isän läsnäolo kyllä vaikuttaa lapsen kasvuun, mutta hänen roolinsa biologisesta näkökulmasta on aika pieni, kulttuurisidonnainen rooli suurempi. Pieni vauva ei kuitenkaan kulttuurista tajua hölkäsenpöläystäkään; hänelle isän roolin on hyvin pieni. Vasta kun siirrytään hoivasta kasvatukseen on isän rooli suurempi.

Mies voi olla äitiroolissa jos tahtoo, mutta kun naisilla keskimäärin on ne paremmat edellytykset siihen, niin en ole ihan ymmärtänyt miksi isän pitäisi hypätä äitirooliin.

 

Meillä ainakin isä on ihan yhtä tärkeä kuin minäkin. Hän on minun kanssani kotona koska molemmat lapset pieniä, toinen 3kk ja toinen 2v. Syöttää vauvan joka yö ja päivisin tehdään yhtä paljon. En koe itseäni lapselleni yhtään sen tärkeämmäksi kuin isä.

 

[QUOTE="poks";25844365]Täällä nyt moni sanoo, että jos isä hoitaa lapsen niin hän on tärkeämpi. Kyllä, jos isä ryhtyy lapsen emoksi niin hänestä tulee se ensisijainen hoitaja. Hänestä tulee se "äiti" lapselle. Sitten voi kysyä, että onko siinä mitään järkeä, että eikö se isä tahdo olla ihan isä? Miksi isien pitäisi olla pikkuäitejä? Äiti on siihen tehtävään yleensä soveltuvampi. Poikkeustapauksissa (äidin syvä masennus, äidin kuolema, tms) isä voi astua äidin rooliin. Omasta mielestäni on kuitenkin tarpeetonta ja isyyttä loukkaavaa ajatella, että heidän pitäisi luopua omasta roolistaan ja heittäytyä sijaisäideiksi, että muuten he eivät olisi tarpeeksi hyviä vanhempia lapsilleen.[/QUOTE]

No, entä jos se mies on luonteeltaan hoivaavampi? Ja nainen työorientoituneempi? Tai lapsi adoptoitu? Tai biologinen äiti ei syystä tai toisesta voi imettää?

 

Ei sillä ole mitään merkitystä tärkeydelle onko kyseessä äiti, isä vai naapurin Pentti. Eiköhän asia riipu siitä kuka/ketkä lasta syntymän jälkeen hoitaa.

 

[QUOTE="hanni";25846340]
Mies voi olla äitiroolissa jos tahtoo, mutta kun naisilla keskimäärin on ne paremmat edellytykset siihen, niin en ole ihan ymmärtänyt miksi isän pitäisi hypätä äitirooliin.[/QUOTE]

Keskimäärin tosiaan! Vaikka naisilla olisikin keskimäärin paremmat edellytykset hoitaa lasta kuin miehillä, ei se kerro yksittäistapauksesta mitään. Ja vaikka näitä yksittäistapauksia olisi tuhansittain, ei se vielä sitä keskimääräisyyttä hirmuisesti heivauttaisi suuntaan tai toiseen.

 

Tasan on yhtä tärkeä. Päivästä "nolla" isä on ollut yhtä tärkeä/sidoksissa/läheinen lastemme kanssa kuin minäkin. Imetin molemmat, mutta isä on meillä aina ollut ihan tasavertainen huoltaja ja vanhempi kuin äitikin =). Pääsi tai joutui mies alusta asti osallistumaan vauva-arkeen kuin itsekin synnäriltä asti.

<3 upea suhde lapsilla isäänsä <3 Meidänkin suhde jotenkin supersyvä kun nähnyt tuon isän lastensa kanssa !