Isä on paras 1v. mielestä, äiti ei kelpaa!

Meidän 1v poika on niin kovasti isänsä perään että tästä aiheutuu meille ongelmia silloin kun isä on kotona. Itse olen hoitovapaalla ja pojan kanssa päivät, silloin ei ole mitään ongelmia. Isä tulee illalla kotiin ja alkaa suora huuto iskän syliin. Ei siinä mitään ymmärrän kun isä on ollut koko päivän poissa niin poika haluaa olla isänsä kanssa ja päin vastoin, mutta sen jälkeen en enää kelpaa Jos otan syliin alkaa huuto, jos isä menee pois alkaa huuto, jos otan pojan syliin isän sylistä alkaa kamala raivo. Tilanne on todella hankala ja en tiedä johtuuko vielä hormoonimyrskyistä mutta koen tämän hyvin masentavana. Olenhan kuitenkin äiti! Isä on toki isä, mutta en ole kuullut että muilla olisi näin päin.

Isä on maailman paras isä ja viettää todella paljon aikaa pojan kanssa iltaisin ja viikonloppuisin, mutta olenhan minäkin paikalla ja olen hänen kanssaan kaiket päivät.

Tätä on nyt jatkunut jo muutaman kuukauden mutta jotenkin nyt viime aikoina tilanne on mennyt pahemmaksi.

Onko muilla näin päin? Olenko huono äiti vai mistä on kyse?

 

Moikka!

Meillä äiti on yleensä kyllä suositumpi, mutta isäkin kokee välillä äkillisiä arvonnousuja... ei niin että huutaisi, ellei saa olla isän kanssa, mutta poika hymyilee tälle enemmän jne.

Mutta tuttavan lapsesta piti kertomani. Hän oli ainakin alle vuoden ikäisenä oikein varsinainen isän tyttö. Kaupassakin koettiin hupaisia hetkiä, kun tytön piti olla isän sylissä, ja kun äiti ei johonkin hyllyyn yltänyt ja isä antoi lapsen hänelle kurottuakseen ottamaan hyllystä tavaraa, tyttö sai hirveän raivarin. Tämä oli ihan tyypillinen ja usein koettu tilanne siinä perheessä, mutta joskus pisti äidin miettimään, miten ympäristö tilanteen näkee.

Mutta hyvä periaatteessa, että molemmista tykätään!

 

Meidän neiti on kanssa isin pikku prinsessa. Päivisin meillä on kaksistaan oikein mukavaa ja äiti on tärkeä, mutta iltaisin kun isi on kotona, vaan ja ainoastaan isi kelpaa. Isi kokee tämän välillä rasittavana , itse en siitä stressiä ota. Asiaan varmasti vaikuttaa että on jo kolmas lapsi (kaksi vanhinta ovat jo yläasteikäisiä). Meillä tätä isi-vaihetta on mennyt kohta jo vuoden verran (neiti 1v10kk), mutta näyttäis vähän laimenevan. Meillä tuohon isi-ihastukseen vaikuttaa kyllä sekin, että isi antaa kaiken periksi .

 

Isin (papan) poika se on meidänkin poika. Nyt ollaan ilman pappaa lomalla mummolassa haikaillaan pappaa aina kun puhelimeni soi tai näkee kuvan isästään. Mutta nyt se on mummo joka on se tärkein kun iltapäivällä tulee töistä.

Ollaan vaan iloisia, että lapset eivät ole kiinni vain meissä äideissä. Kyllä se äiti kuitenkin aina on lapsen mielessä se ainut äiti me vain olemme vielä tuon ikäiselle itsestään selvyyksiä.

 

Kuullostaa todella tutulta. Kun isä tulee töistä, ei äitiä enää huomatakaan. Minusta on välillä kanssa tuntunut tosi pahalta. Tilanne on kyllä nyt helpottanut ja äitiäkin tullaan halimaan.

Ole vaan onnellinen että lapsella on niin kiinteä ja läheinen suhde isäänsä, eipä läheskään kaikilla ole. Enkä usko että olet huono äiti. Tilanne varmasti helpottuu niin kuin meilläkin. Ehkä se on vain jonkinlainen vaihe, eroahdistusta tai jotain.

Voimia!

 

tuo on kai melko tavallista, varmasti olet hyvä äiti vaikka lapsi onkin isistä kiinnostunut. meillä nyt 2-v:llä oli tuo vaihe vajaa vuosi sitten, mut nyt mä oon taas sen mielestä niiiiin ihana viime aikoina 1-v poitsu on alkanut myös kummasti riippua iskässä, viihtyy sylissäkin vaikkei mun syliin tule kun väsyneenä tai nälkäisenä. kaipa ne pienet kaipaa vaihtelua, kun päivät pitkät meidän äitien kanssa saavat olla! :heart:

 

..että muillakin vähän samanlaista.. Meillä pojat 1v10kk, ja "ongelma" on se, kun iskä tulee kotiin, alkaa sellainen KITINÄ ja VINKUMINEN eikä siitä tuu loppua!!! Päivä menee siis jotakuinkin ihmistenlailla kunhan vaan iskä nukkuu tai on töissä.. Joskus TOSI HARVOIN menee jopa tuntikin kun isä kotiutuu, että kitinä alkaa mutta yleensä alkaa samantien kun ovi aukeaa... Täällä alkaa jo hermot mennä kun kuitenkin olis kiva jos joskus voitais olla koko perheellä ilta yhdessä, mutta ei sitä iankaikkista vinkumista jaksa AINA kuunnella... :/

Kiva kuulla että tääkin on ohimenevää..

 

:wave: :wave: täysin sama homma meillä myös! isi ei ehdi edes ovesta sisään kun tyttö huutaa jo isänsä syliin (tyttö kohta 1v8kk) meillä tyttö ollut isin tyttö jo aika pienestä asti. meillä kyllä minäkin useesti kelpaan, mutta paljon se on isänsä kimpussa. mä oon sinänsä helpottunut tästä ihan sillä että mulla on sitten vähän edes omaa aikaa kun tyttö riippuu isässään....
tosin että meillä on myös 5 kk ikänen poika, joka sitten vie mun huomion kokonaan kun isille ei jää aikaa olla paljoo pojun kanssa kun tyttö istuu koko ajan sylissä.... päivät kyllä menee hyvin kolmistaan eikä tyttö juuri kiukkua...... illalla isi taas ei saa edes partsille tupakalle mennä ilman huutoa! ja siis muutenkin ihan kamalaa kitinää koko ajan myös meillä... ehkä osa syy on että isi antaa melkein joka asiassa periksi kun taas minä en... sen takia tyttö ei kiukkua mulle kun se tietää etten mä anna... isille kun narisee niin heti tulee mitä haluaa...
mutta näin siis meilläkin... <br><br>