Isä ei saa vauvaa nukkumaan, mikä avuksi?

Nyt kaivattais nopeasti hyviä neuvoja miten saadaan 5,5kk poika hyväksymään isä nukuttajaksi uudestaan.
Tähän asti ollaan nukutettu vuoroilloin ja kaikki on mennyt aivan loistavasti! Poika on nukahtanut kummankin kanssa ilman pulloa viimeistään vartin sisällä. Ollaan nukutettu meidän sänkyyn ja siitä sitten nostettu pinnikseen tai annettu myös joskus jäädä meidän väliin.

Mutta kolme iltaa sitten, aivan ku salama kirkkaalta taivaalta, alkoi ihan hysteerinen huuto kun isä meni nukuttamaan. Puoli tuntia isällä
hermot kesti ja sitten hän kantoi itkevän pojan olohuoneeseen. Ja kas kummaa, pojan ei tarvinut kuin nähdä minut niin itku lakkasi. Ja isällä oli itkussa piteleminen, sattuu olemaan niin arka paikka hänelle. (On ensimmäisen lapsensa "menettänyt" erossa ihan vauvana)
Ja kyllä mullakin oli todella paha mieli :'(

Seuraavana ilta sama homma. Paitsi että kun itku ei lakannut, mie menin sänkyyn heidän viereensä.
Ja kuitenkin ilta-tirsoille 19-19.30 antoi isän nukuttaa ihan normaalisti.
Tänä iltana ei onnistunut enää sitten sekään. Ja nyt yöunille mie nukutin kun mies ei halunnut edes kokeilla.

Onko kellään ollut samanlaisia ongelmia? Ja miten tästä selvitään eteenpäin? Annetaanko pojan huutaa itsensä uneen isän vieressä vai mitä ihmettä?

Mie olen pojan kanssa päivät kahdestaan ja mies on sitten hoidellut illan kunhan on töistä kotiutunut. Ja viikonoppuisin olen yrittänyt antaa heille mahdollisimman paljon kahdenkeskistä aikaa, ettei poika alkaisi olla liikaa minun perään. Ilmeisesti en ole tässä onnistunut

 

Meillä oli kans tollanen aika, et iskä ei kelvannu ei sit millään. Mä sit hoidin nukutukset ja välillä aina kokeiltiin josko iskä kelpais. Jonku aikaa toi vaihe kesti ja sit taas alko iskäkin kelpaamaan.
Varmaan ajan kanssa teilläkin helpottaa! :hug:

 

Oi, toivottavasti näin olis rinkinki, kiitos halista :hug:

 

Meillä taas iskä on nro.1, ja äiti kelpaa silloin tällölin Syynä tähän voi tietysti olla se, että iskän rinnan päällä on kiva löhötä ja röhnöttää, äidillä tuntuu olevan kaksi ylitsepääsemätöntä pallukkaa, eikä siinä viihdy. Vietävä!

 

Moi!

Minä kannustaisin vaan sitkeästi yrittämään. Hermothan siinä meinaa mennä sekä isältä että itkun kuulevalta äidiltä, mutta jos tavallaan antaa periksi niin se kannustaa vaan siihen, että kyllä kun tarpeeksi itken niin kyllä se äiti sitten tulee..
Meilläkin aluksi itki ihan hysteerisesti, ja tein ekaksi sen virheen, että menin sitten väliin, koska minua jo itketti se kuuntelu...mutta huomasin, että siinä teen vaan karhunpalveluksen. Nyt nukuttamiset sujuu molemmilta.

 

Meillä on ollut aina sillon tällön sitä. Ja on vieläkin vaikka poika kohta puolitoista vuotias. Meillä se on ollut aivan kaiken kanssa, syöttäminen, juottaminen , vaipan vaihto. Mutta siinä kaivataan isältä ja äidiltä todella paljon hermoja, muuta en voi sanoa. Meillä ollaan tehty näin, että isä kun nukuttanut on tullut aina hetkeksi pois huoneesta vetämään henkeä ja sitten jatkanut taas. Kyllä se sitten pikkuhiljaa alkaa sen hyväksymään, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja joka ilta se huuto on lyhentynyt.
Paljon voimia kaikille kolmelle!

 

Hei,
voit myös kokeilla testiksi sitä, että poistut ennen nukkumaanmenoa kokonaan kotoa niin, että vauva näkee poistumisesi ovesta ulos.

 

Moi!

Minä kannustaisin vaan sitkeästi yrittämään. Hermothan siinä meinaa mennä sekä isältä että itkun kuulevalta äidiltä, mutta jos tavallaan antaa periksi niin se kannustaa vaan siihen, että kyllä kun tarpeeksi itken niin kyllä se äiti sitten tulee..
Meilläkin aluksi itki ihan hysteerisesti, ja tein ekaksi sen virheen, että menin sitten väliin, koska minua jo itketti se kuuntelu...mutta huomasin, että siinä teen vaan karhunpalveluksen. Nyt nukuttamiset sujuu molemmilta.

Tuota mie olenki miettiny, että oppiiko tuon ikäinen jo sen että kun huutaa tarpeeksi tuloksena on äidin tulo.
Mies sanoi ihan samaa, ja kyllä mie sen itekki tiedostan ettei periksi saisi antaa, mutta kun se huuto on NIIN surullista kuunneltavaa.
Ehkä pitää tehdä niinkuin 'Elinan äiti' ehdotti ja lähteä pois kokonaan. Miestä käy vaan vähän sääliksi, toivottavasti hän jaksaa lähteä tähän mukaan.

Huomenna ajattelin soittaa neuvolaan ja kysyä mitä siellä sanovat,
meidän neuvolatäti kun on vähän sitä sorttia että äiti+vauva on se ainoa oikea yhdistelmä, isällä ei niin väliä.

 

mibaze: Meillä oli jossain vaiheessa iltapullossa ja iltanukutuksessa "vain äiti kelpaa" -kausi, vaikka isä oli aiemmin kelvannut ihan hyvin. Se alkoi noin puolen vuoden iässä. En muista enää kuinka pitkään tätä kesti, ehkä noin pari kuukautta. Eikä tuona aikanakaan se ollut jokailtaista, vaan välillä isä "kelpasi".

Poistuminen. Meillä auttoi toisinaan että menin jo iltatoimien eli kylvyn, vaipan vaihdon, yöpuvun laiton ja rasvausten aikana eri huoneeseen enkä näyttäytynyt. Isä sitten hoiti iltatoimet ja myöskin nukutusvaiheessa sitten kelpasi paremmin. Eli saman suuntainen vinkki kuin Elinan äidiltä. Aina tämä poistuminenkaan ei auttanut. Jos itku ei lakannut hyvin pian , tehtiin miehen kanssa vaihto ja menin syöttämään ja nukuttamaan lasta.

Loppujen lopuksi aika auttoi ja isä alkoi "kelvata" kuten aiemminkin. En koe, että olisimme "antaneet periksi". Enemmänkin näen että kyse oli meillä vauvan oman erillisyyden kokemuksen kasvusta tuossa ikävaiheessa ja silloin äiti on aikaisempaa tärkeämpi turvana, kun lapsi kävi läpi jonkunlaista "erillisyyskriisiä" (olin äitiyslomalla, joten olin lapsen pääasiallinen hoitaja = tutumpi lapselle).

Tosi hienoa että teillä isä hoitaa paljon vauvaa! Uskon että se kantaa hedelmää tulevaisuutta ajatellen ja lapsen ja isän välisestä suhteesta tulee oikein lämmin ja läheinen. Tsemppiä ja voimia teille tähän vaiheeseen!

 

En usko että tuonikäistä kannattaa "opettaa" huudattamalla mihinkään.

meillä on ollut myös vahva äiti-kausi mutta ei lähdetty huudattamislinjalle ja ohi meni niinkuin muillakin näyttää menneen. Eli tuskin tarvitsee itkettää turhaan lasta jos se vaan teille kummallekin sopii että sinä nukutat sen aikaa kun vauvalla on noin vahva eroahdistus päällä. Ja mistä sitä voi varma olla että itkuun on auttanut se että "vauva ymmärtää ettei äiti tule huudolla takaisin" vai vaan se että isän nukuttaminen taas kelpaa ihan muuten vaan =)

Tsemppiä nukutuksiin ja toivotaan että menee pian ohi! :flower:

 

meillä on esikoisella usein tommosia kausia että vain toinen kelpaa...kyllä ne ajan kans menee ohi, ja teilläkin kun on vielä niin pieni vauva niin eihän se kunnolla tajua olevansa erillinen olento.Kyllä se siitä ja iskäkin saa kyllästymiseen asti vielä nukutella nimimerkillä täällä kummallakin pojalla isi-kausi...

 

Meillä on ollut sama juttu nukkumisten ja ruokailun kanssa :wave: isä ei ole meinannut kelvata, ei sitten millään.
Nyt poika 11kk, ja jo huolii isinkin..

 

Uskaltaakohan vielä riemuita... eilen isä sai pojan nukahtamaan iltatirsoille ja yöunillekin!
Tosin yöunille nukutus meni maitopulloa apuna käyttäen, mutta ilman mitään huutoja!!!
Vaikka tuo pullo jäisikin näin alkuun kuvioihin mukaan, ei kyllä minua haittaa.

Olipa miehellä ihana ilme kun tuli makuuhuoneesta pois :heart: ! Toivotaan että tänäänkin menis yhtä hyvin. Mie olen ajatellu nyt siirtyä syrjään iltanukutuksista siksi aikaa että alkaisivat sujua ihan kunnolla.

 

Ohimenevää, ohimenevää... Ei muuta kuin päivä kerrallaan ja aina kannattaa yrittää, mutta kuitenkin sillä tavalla että sekä lapsella että vanhemmilla on hyvä mieli.

 

Kääk, eipä sitten eilen enää onnistunutkaan isältä nukutus. Mie menin ihan suosiolla heti sinne kun poika alkoi huutamaan, olen päättänyt ettei aleta huudattamaan vauvaa uneen. Ei mun pää semmoista kestä.
Nyt vaan yritetään kuitenkin joka ilta ensin isän kanssa, ja jos ei onnistu niin mie menen sitte heidän viereensä.

 

Itse olen sitä mieltä, että on aivan luonnollista, että ensimmäisen ikävuoden vauva on kiinni enemmän äidissä, kuin isässä - johtuen jo imetyksestä!! Meillä on 8kk ikäinen tyttö, ja isä kelpaa hoitajaksi muuten, paitsi yöunille rauhoittumiseen kelpaa vaan ja ainoastaan äiti tuoksuineen ja tisuineen. Jos olen kokonaan pois kotoa, saa isä tytön unille (tapahtunut kahdesti) mutta jos olen kotona, ei isä kelpaa nukuttajaksi lainkaan. Huudattamaan en aio lähteä, varsinkin nyt on tytöllä selvä eroahdistuskausi menossa - äidin on oltava näkösällä, tai tulee hätä. Kuuluu ikään, ja ei auta kun odotella, että kasvaa!!! Mielestäni huudatus saattaa pahimmillaan aiheuttaa lapsen perusturvallisuuteen säröjä, mikä ei todellakaan ole hyvä homma. Itsenäistyä vauva ehtii kyllä myöhemminkin ja kaikki lähipiiriin kuuluvat ehtivät häntä varmasti hoitaa...

 

Ne vaiheet menee ohi, mutta en kyllä lähtis noin pientä opettamaan vielä "tavoille". Sillä on varmaan syynsä, jos se äitiä itkee, joku eroahdistus tai muu...Ekan kanssa olin kans välillä itse ahdistunut jatkuvasta läsnäolosta, mutta tokan kanssa en enää juurikaan. Pian se aika kuluu näiden pienten kanssa. Tsemppiä!

 

Kyllä tämä on jo helpottanut, kun tein itselleni selväksi että lasta ei huudateta turhaan, vaan menen heti kaveriksi nukuttamaan jos isällä ei onnistu. Joinakin iltoina on mennyt ihan hyvin isän kanssa nukkumaan ja sitten on näitä iltoja niinkuin tänään, että äiti on saatava näkökenttään =)