isä vahtii ja pelaa XBOXia (K18 pelejä)

[Kaiken nähnyt psykologi]

Ja mainittakoon nyt vielä että mekin pelataan vaikka molemmilla onkin yliopistotutkinto... ;o)

Ja tosiaan peleistä voi oppia paljon, niihin voi purkaa turhautumista myös jostain asiasta, jotkut voivat "nollata" niillä pään jne. Mut nyt oli kyse VAUVASTA. Hänelle pelit hyödyttömiä!

 

[Tuplamamma]

Olipas hyvä kirjoitus tältä kaiken nähneeltä psykoloogilta! Kiitos että sanoit asian suoraan ja selvästi. Olen aivan samaa mieltä vaikken todellakaan osaa pukea asioita noin hienosti sanoiksi kuin sinä ehkä johtuen siitä että itse en ole akateeminen...

 

[AKATEEMINEN JUNTTI!]

Minäkö juntti jos en ymmärrä miksi aikuiset ihmiset viitsivät tuollaiseen aikaansa kuluttaa. Ennemmin katson vaikka hyviä elokuvia tai kuuntelen musiikkia. Meidän naapurissa on lapsemme ikäisiä lapsia (noin 3-5 -vuotiaita) jotka ovat jo ihan "koukussa" pelaamiseen, koska he oppivat sen isiltään. Meidän lapsi ei osaa sellaista kaivatakaan. Hän osaa käyttää tietokonetta tutkien sieltä esim. uusia automalleja ym. Osaa lukea jo jonkin verran jne. Keksii kyllä tekemistä ilman pelikoneita, kuten myös mieheni, joka esim. harrastaa valokuvausta ja kuvien "muokkausta", hieman järkevämpi ajanviete. Minun juntti -kommentti taisi osua hieman arkaan kohtaan teitä joitakin

jUU JA SITTEN KUN LAPSESI LEIKKII NÄIDEN JUNTTIEN LASTEN KANSSA VÄHÄN VANHEMPANA NIIN SAA HUOMATA OLEVANSA HIEMAN POIKKEAVA. SE SE VASTA ON HYVÄKSI LAPSELLE KUN KAVERIT SYRJII KUN ET YMMÄRRÄ NYKYPÄIVÄN MENOSTA! VAI AIOTTEKO LEIKKIÄ NÄITÄ PAREMPIA LEIKKEJÄ JA TEKEMISIÄ LAPSENNE KANSSA HEIDÄN LOPUN IKÄÄNSÄ ETTEI HEIDÄN TARVITSE HAKEUTUA JUNTTIEN SEURAAN HARRASTAMAAN TUOLLAISIA ÄLYTTÖMIÄ HARRASTEITA?? LIEVÄÄ TEKOPYHYYTTÄ ILMASSA JOS LUULETTE OLEVANNE JOTENKIN PAREMPIA IHMISIÄ KUN EI KONSOLIPELIT SATU KIINNOSTAMAAN KUTEN MUITA IKÄTOVEREITANNE. MEILLÄ ISÄ ON AKATEEMISESTI KOULUTETTU YLEMPI TOIMIHENKILÖ, PELAA KOTONA JA KAVEREIDENSA KANSSA KONSOLIPELEJÄ, HARRASTAA TOKI MYÖS MUUTAKIN. 6 VUOTIAS POIKAMME PELAA MYÖS KONSOLIPELEJÄ JA TIETOKONEPELEJÄ MUTTA OSAA MYÖS LUKEA JA ETSIÄ INTERNETISTÄ UUSIA AUTOJA (KUTEN MAINITSIT ETTÄ SE ON VIISAAMPAA TEKEMISTÄ KUIN PELAAMINEN)! MINÄKIN OLEN SORTUNUT JOSKUS PELAAMISEEN, NIIN TIETOKONEELLA KUIN KONSOLEILLAKIN ENKÄ SILTIKÄÄN USKO OLEVANI SEN JUNTIMPI KUIN KUKAAN MUUKAAN TÄSSÄ KETJUSSA. JOTEN RELAA HYVÄ IHMINEN JA ANNA IHMISTEN HARRASTAA SITÄ MIKÄ HEITÄ KIINNOSTAA, SAATTAA JONKUN MIELESTÄ TUO MIEHESI VALOKUVAUSHARRASTUS OLLA ESIM. HYVINKIN JUNTTIA!!!! ANNETAAN KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA!

JA ASIAAN-> SIIS JOO EN MINÄKÄÄN PIDÄ SIITÄ ETTÄ VAUVA TAI TAAPERO KATSELEE VÄKIVALTAPELEJÄ MUTTEN USKO ETTÄ JOS ISÄ PELAA VAUVAN OLLESSA SITTERISSÄ NIIN VAUVA SIITÄ SUURIA TRAUMOJA SAA!

 

[tollotin]

Ja mainittakoon nyt vielä että mekin pelataan vaikka molemmilla onkin yliopistotutkinto... ;o)

No ei kyllä millään uskoisi tekstin perusteella..aika kapea-alainen katsanta sinulla...tuskinpa ainakaan KAIKEN NÄHNYT psykologi olet jos edes psykologi..

 

[kaiken nähnyt psykologi]

Edelliseen: "aika kapea-alainen katsanta sinulla..."

Miten niin? Perusteletko väittämäsi?

Jos se liittyy tuohon "mekin pelataan vaikka molemmilla onkin yliopistotutkinto... ;o)"- lauseeseen, niin se oli kyllä tarkoitettu noille aiemmille vastaajille, joiden mukaan on junttia pelata, ja et se on vaan amislaisten hommaa. Mistä olen siis eri mieltä. Siks tuossa on se hymiökin ;o) ;o)

 

[meillä näin]

Ehdotus: isälle kuulokkeet päähän ja vauvan sitteri käännetään telkkarista pois päin.

Usein tuo pelaaminen onnistuu silloin, kun vauva on tyytyväinen itsekseen. Meillä oli rauhallinen vauva, joka mielellään istuskeli sitterissä ja siihen aina välillä myös torkahteli. Epäilen suuresti, että vauva olisi tuntenut ettei vanhemmat olleet häntä varten. Pitäisikö sitä vauvaa joka hetki kytätä täydessä valmiudessa? Itse saatoin lueskella kirjaa tai lehtiä. En pidä pelaamista sen kummempana ajanvietteenä.

Vauva alkaa kyllä vaatimaan huomiota, kun sitä tarvitsee. Meillä tuo pelaaminen/lukeminen ei enää onnistunutkaan vauvan hereillä olessa n. puolesta vuodesta eteenpäin. Silloin vauva kyllä halusi meidän vanhempien täyden huomion ja sen myös sai.

Naurettavaa vetää tuo akateemisuusaspekti tähänkin asiaan. En tiedä onko tutkimusta aiheesta tehty, mutta veikkaampa että pelaamista harrastetaan koulutustaustasta riippumatta.

 

[pelaajatar.]

Minäkö juntti jos en ymmärrä miksi aikuiset ihmiset viitsivät tuollaiseen aikaansa kuluttaa.

Juuri näin

Ennemmin katson vaikka hyviä elokuvia tai kuuntelen musiikkia.

Voi voi, elokuvia, passivoivaa, passivoivaa... Tiesitkö, että toimintapelien pelaaminen mm. purkaa stressiä ja tarkentaa äärinäköä?

Meidän naapurissa on lapsemme ikäisiä lapsia (noin 3-5 -vuotiaita) jotka ovat jo ihan "koukussa" pelaamiseen, koska he oppivat sen isiltään.

Addiktio on toki ongelma, mutta pelejä on mahdollista myös pelata harrasteena, ilman että on niihin addiktoitunut.
Teillä ei sitten varmaan oteta myöskään viinan tippaa koskaan missään tilanteessa? Eikä käydä internetissä (hoh! koska nettiriippuvuushan on aika yleinen ongelma?

Minun juntti -kommentti taisi osua hieman arkaan kohtaan teitä joitakin

Niin juu, ihmiset ei tietty keskustelupalstoilla muuten koskaan kerro omia näkemyksiään jollekin yksisilmäiselle mutuilijalle, muuten kuin silloin jos osuu "arkaan kohtaan".

Mutta eräitä muita kirjoittajia myötäillen, vauvan ei ole hyvä katsoa nopeatempoista peliä eikä kuunnella kovia ääniä. Joissain tutkimuksissa jo pelkkä liiallinen telkkarin katselu on yhdistetty ADHD-riskiin. Eli isukille kuulottimet päähän ja vauva selin telkkariin.
Jos isi taas on ihan oikea peliaddikti, niin silloin jonkinasteinen interventio on paikallaan.

 

[Ihmetys]

missä ne äidit ovat, jos isä pelaa vauva sitterissä pelejä ( ketjusta saa sen kuvan, että isä pelaillee päivittäin vauvan kanssa). Jos hän sattuu kerran pari viikossa kahdestaan olemaan vauvan kanssa kotona ja pelaa tuolloin, niin tuskimpa tuosta nyt suurta haitaa vauvalle on?

 

[meluherkkis]

missä ne äidit ovat, jos isä pelaa vauva sitterissä pelejä ( ketjusta saa sen kuvan, että isä pelaillee päivittäin vauvan kanssa). Jos hän sattuu kerran pari viikossa kahdestaan olemaan vauvan kanssa kotona ja pelaa tuolloin, niin tuskimpa tuosta nyt suurta haitaa vauvalle on?

En minä ainakaan saanut sitä kuvaa, että isä päivittäin pelailisi. Jos pelaisi, niin sen vakavampaa. Ja jos taas kerran pari viikossa sattuu olemaan vauvan kanssa kotona, niin sen ajan soisi tekevän jotain muuta kuin pelaavan, ainakin minä toivoisin niin. Itse aikuisena rasitun noista pelaamisen äänistä enkä soisi vauvanikaan niitä kuulevan. Varmaan jossain perheessä äiti tai muut perheenjäsenet eivät välitä niinkään, joten kaipa siellä ihan ok pelata. Jokaisessa perheessä omat tavat tyylit ja toiveet. Mutta sinänsä en ajattele, että lapsen kanssa pitäisi olla jotenkin sataprosenttisesti läsnä. Tehdäänhän sitä kotitöitäkin ja itse ainakin katson televisiota usein vauvan aikana (tosin melko hiljaisella, lähes äänettömällä, kun olen niin meluherkkä). Ajattelen, että jos lapsi on tullut yhtään äitiinsä, niin parempi välttää melua. Lapsi kun ei vielä osaa sanoa omaa haluaan. Kyllä metelissäkin kerkiää olemaan.

 

[näin meillä]

Kun meillä isäntä alkoi viihtyä tietokoneella turhankin paljon (pelaten). Otin oikeudet omiin käsiini ja poistin pelit. Ladatkoon vaan netistä tilalle uusia, mutta poistan nekin ja kyllä kai se pikku hiljaa alkaa tympimään kun pelien latauskaan ei niin nopeaa ole. Konsolipeli jos tähän taloon tulisi ja alkaisi viedä isän aikaa niin, että se olisi lapselta pois, lentäisi se pellolle! Olkoon kuinka kallis rakkine hyvänsä, mutta jos se tekee hallaa perheelle, saa lähteä. Riidellä ei olla tarvittu, kun toinen osapuoli ymmärtää pointin. Sanoin, että saa pelata jos pysyy kohtuuden rajoissa, Ei pysynyt ja pelit lähti...

 

[Aq]

Esikoisen vauva-aikana me isännän kanssa vielä pelailtiin yhdessä, tosin kyseessä oli autopeli =) Vauva oli siis vieressä peiton päällä lattialla (suositeltavampi kuin sitteri) ja aina kun oma vuoro oli ohi niin seurusteltiin hänen kanssaan. Kun lähti liikkeelle ( 6kk iässä) niin pelaamiset jäi muille ajoille, onhan se hankalaa jos toinen koko ajan ryömii johdon perässä ;O).

Jotenkin se että olevinaan "viettää aikaa" vauvan kanssa ja vaan pelaa jotain peliä (oli se sitten mikä peli vaan) on väärin. Muistuu mieleen miten veljeni aina istui koneella ja jalan kanssa heilutteli samalla sitteriä että vauva viihtyisi..ja välillä lykkäs tuttia suuhun. Eli vaikka kuinka kääntäisi vauvan pois päin ja laittaisi äänet pois niin ei siinä pysty molempiin keskittymään samaan aikaan.

Tämä tietty siinä tapauksessa että pelaamista tapahtuu usein ja pitkään kerralla =)

 

[Murmelimuori]

missä ne äidit ovat, jos isä pelaa vauva sitterissä pelejä ( ketjusta saa sen kuvan, että isä pelaillee päivittäin vauvan kanssa). Jos hän sattuu kerran pari viikossa kahdestaan olemaan vauvan kanssa kotona ja pelaa tuolloin, niin tuskimpa tuosta nyt suurta haitaa vauvalle on?

En minä ainakaan saanut sitä kuvaa, että isä päivittäin pelailisi. Jos pelaisi, niin sen vakavampaa. Ja jos taas kerran pari viikossa sattuu olemaan vauvan kanssa kotona, niin sen ajan soisi tekevän jotain muuta kuin pelaavan, ainakin minä toivoisin niin.

Tosiaankaan ei aina tarvi tikkana lapsen kanssa seurustella, mutta jos ainoa mitä tekee, kun lapsen kanssa on, on pelien pelaaminen, niin kyllä jokin siinä mättää. Lapsella on kuitenkin oikeus välillä saada vanhemman 100% huomio.

 

[vekkas]

lohdutonta, ettei isä keksi luovempaa tekemistä lapsensa kanssa...pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea kosketusta, hellyyttä, katsekontaktia, rauhaa. ei välkkyviä valoja tai räiskintää. sitäpaitsi, korjatkaa jos puhun puppua, mutta eikös vauvalle tallennu juuri aivan pienenä alitajuntaan ne tunnetilat ja itsevarmuus, joita hän käyttää myöhemmin oman persoonansa kehittymiseen??eli, jos on räiskintäpelejä vaan kattonu ilman normaalia isäkontaktia kosketteluineen jne, miten se mahtaa lapseen vaikuttaa? meillä ei kyllä pelailla ollenkaan, ei se ole hyväksi aikuisellekaan. niin, onhan kyseessä aikuinen vanhempi..?

 

[tollotin]

Edelliseen: "aika kapea-alainen katsanta sinulla..."

Miten niin? Perusteletko väittämäsi?

Jos se liittyy tuohon "mekin pelataan vaikka molemmilla onkin yliopistotutkinto... ;o)"- lauseeseen, niin se oli kyllä tarkoitettu noille aiemmille vastaajille, joiden mukaan on junttia pelata, ja et se on vaan amislaisten hommaa. Mistä olen siis eri mieltä. Siks tuossa on se hymiökin ;o) ;o)

No joo, luin nyt uudestaan kirjoituksesi ja asiaahan se sisältää, pisti vaan ärsyttämään tuo nimimerkkisi "kaiken nähnyt" sekä tuo yliopistotutkintojen maininta (luin sitten tarkemmin aiemmatkin vastaukset) ;o)

 

[hassua]

Ehkäpä mielipiteet muuttuu ja äitienkin pikkunipotus loppuu, kun lapsia on talossa enemmän kuin se yksi. Jokainen vanhempi antaa hellyyttä lapselleen kukin omalla tavallaan, vaikka isä nyt välillä pelaileekin tuskin sitä tapahtuu aina, kun hän lapsen kanssa on.
Itseäni ihmetytti myös ap:n kirjoituksessa mistä hän tietää mitä isukki vauvan kanssa kotona ollessaan puuhailee, vai onko äiti laittanut valvontakamerat? Mikäli äiti on kotosalla tuolloin, olisiko viisinta antaa miehen jatkaa pelailuaan vauvasta huolimatta ja katsoa itse vauvaa tuolloin. kaiken kivan, kun ei tarvitse loppua vaikka vauva taloon tuleekin.
Muistakaa ellit, että ette ole miestenne äitejä... turha nipottaminen syö vaan suhdettanne.

 

[mam77]

Hei anteeksi, mutta se että tuore isä pelaa jotain Xbox-räiskepeliä kuulostaa jotenkin todella keskenkasvuiselta... mistä tuollaisia miehiä löytyy?? ei voi kuin ihmetellä.

 

[Suoraselkäinen konservatiivi]

Hei anteeksi, mutta se että tuore isä pelaa jotain Xbox-räiskepeliä kuulostaa jotenkin todella keskenkasvuiselta... mistä tuollaisia miehiä löytyy??

Niinpä! Mun mies on ainakin tosimies, joka keskittyy vain ja ainoastaan työhön ja perheeseen! Kaikki harrastukset on keskenkasvuisia varten, ei oikea aikuinen enää semmoisia tarvitse. Samoin nuortenhömpötykset kuten rock-musiikki, pois pois, meillä kuunnellaan vain Mozartia tai Fröbelin palikoita!

Kaikki mitä Todelliseen Onneen tarvitaan on vakituinen virka, pankkilaina, ok-talo, tila-auto, kultainen noutaja, heteroparisuhde ja 2,5 lasta!

 

[meillä eletään]

Hei anteeksi, mutta se että tuore isä pelaa jotain Xbox-räiskepeliä kuulostaa jotenkin todella keskenkasvuiselta... mistä tuollaisia miehiä löytyy?? ei voi kuin ihmetellä.

Ei kiesus, siis oletko tosissasi, että vauvan tultua taloon kaikki pitää muuttua?
Itse pelailen myös äitinä pleikkaria vanhempien lasteni kanssa ja vauva ollut sitterissä tai lattialla.
Tämä keskenkasvuinen äiti ei ole muuttanut tapojaan tai vaatinut sitä muiltakaan perheenjäseniltä vaikka uusi tulokas on kotiin tullutkin ja mieskin on saanut säilyttää harrastuksensa sekä kavereiden kanssa joka vuosi tehtävät kalareissut pohjoiseen, enkä ole myöskään luopunut omista harrastuksistani tai mökkiviikonlopuista tyttöporukalla.

 

[Sirenia*]

Hei anteeksi, mutta se että tuore isä pelaa jotain Xbox-räiskepeliä kuulostaa jotenkin todella keskenkasvuiselta... mistä tuollaisia miehiä löytyy?? ei voi kuin ihmetellä.

Heh, meiltä löytyy Ja mies on yli 30v. En ole kiristellyt pipoani todellakaan tollasen takia, volyyminappulat löytyy ainaki meillä telkkarista ja lapsen voi kääntää niin ettei näe sitä ruutua (mikäli paikallaan pysyvä vauva vielä).

Eikä todellakaan ole musiikkimakuammekaan vaihdettu vaan metallia edelleen kuuntelemme. En näe mitään järkeä siinäkään että omasta elämästä pitää täysin luopua lapsen synnyttyä. Löysätkää vähän nutturoitanne hyvät naiset!

 

[Mirja7]

Mikäköhän pyhä lehmä toi pelien pelaaminen on, ettei sitä saa ollenkaan kritisoida? Se, että miehet jää iltakausiksi pelaamaan pelejä, on oikeasti ongelma tosi monessa nuoressa parisuhteessa.Eikä siis puhuta jostain tunti per viikko, vaan tunteja per päivä. Meillä mies pelaa pahimmillaan kellon ympäri, eikä ole mikään poikkeus omassa lähipiirissäni.Enkä ole ainoa tyttöystävä, jota toi kyrsii.

Mutta, siitähän ei saa puhua, koska ei YMMÄRRÄ kuinka kehittävää, älykästä, sosiaalista ja tärkeää on heilutella jotain virtuaalimiekkaa virtuaalimaailmassa tuntitolkulla putkeen... Se, että se näyttää vieraan silmissä todellakin vähän keskenkasvuiselta, oudolta ja täysin turhalta on asia, jota ei saa sanoa. Toki, onhan se parempi, että joku pelaa, mitä vetäis viinaa, huumeita tai kaveria lättyyn jossain lähikapakassa. Mutta, kun ennen miehilläkin oli jotain oikeita harrastuksia, joissa tavattiin ihan oikeita ihmisiä, ja joista jäi käteen jotain konkreettista - ja joissa ne ennen kaikkea oli läsnä. Olen sanonut miehelleni, että minun näkökulmastani hänen pelaamisensa on ihan sama juttu, kuin jos vetäisin rastin seinään ja istuisin päivän tuijottamassa sitä. Ihan yhtä paljon meidän elämä menis sinä aikana eteenpäin, opiskelut etenis, saatais ystäviä, tilille ropsahtais palkka, keuhkot sais raikasta ilmaa ja fyysinen kunto kohoais tai vaikka koti tulis siivottua. Mutta, jos mulle ois ihan mielettömän hauskaa tuijotella sitä rastia vaikka kymmenen tuntia päivässä, niin siitä ei sais hermostua, koska se ois mun HARRASTUS joka nollaa aivot, jotka onkin tosi rasittuneet, kun ei tee mitään, paitsi pelaa...tai tuijottaa rastia..

Jos miehestäni olisi saatavilla versio, joka käyttäis edes murto -osan pelaamisesta vaikka urheiluun, kalastukseen, järjestötoimintaan tai auton rassaamiseen, niin ottaisin sen heti. Se ei sentäis heittäis elämäänsä hukkaan.

 

[meillä näin]

Mirjan perheessa pelaaminen on kenties pyhä lehmä, ei se sitä suinkaan kaikille ole. Monissa perheissa tuo pelaaminen on kuitenkin hallinnassa. Se on ajanviete, joka ei kuitenkaan ole esteenä muulle elämälle.

Ymmärrän kyllä turhautumisesi, en itsekään sietäisi moista. Kuulostaa, että miehesi on jonkin sortin peliriippuvainen. Omani pelailee aika harvakseltaan. Ostaessaan uuden pelin, hän saattaa innostua ja pelata tiiviimmin. Välillä on kuitenkin jopa kuukausia, kun ei pelaa ollenkaan.

 

[Gggame]

Mikäköhän pyhä lehmä toi pelien pelaaminen on, ettei sitä saa ollenkaan kritisoida?

Usein se kritisointi vaan livahtaa sinne toiseen ääripäähän, eli puhutaan vaan noista ongelmatapauksista. Totta kai mikä tahansa aktiviteetti on ongelma, jos se häiritsee vakavasti muuta elämää, töiden ja ihmissuhteiden hoitamista jne. Mutta suurimmalla osalla pelaajista se pelaaminen on oikeasti vain harrastus muiden joukossa.

Ehkä nyppii enemmän toi keskiaikainen suhtautuminen, että pelaaminen on pikkulasten hommaa, tyhmä ja keskenkasvuinen harrastus. Vois edes vähän ottaa asioista selvää ennenkuin kritisoi. Enemmistö peliharrastajista on nykypäivänä yli 30-vuotiaita.
Ei missään harrastuksessa varsinaista järkeä ole, ja sehän niissä onkin ideana. Millä perusteella vaikka joku postimerkkien keräily on "järkevämpi ja aikuisempi" harrastus kuin pelaaminen?

 

[Vaimoke77]

Heh,vai että amisjuntti jos pelaa noita pelejä...

Oliskin, niin voisi muutenkin olla käytännöllisempi jossain asioissa. Mun mies väikkärin tehnyt tohtori ja tykkää ihan kauheasti pelata X-boxia, ja nyt vauvan syntymän jälkeen kysyy aina multa onko se OK. Mä koitan sanoa, että enhän mä SUN äitis ole, vaan olet ihan aikuinen mies joka tekee omat ratkaisut.

Mutta sääliksi käy teitä jotka pidätte miehiänne lapsina, ja laaditte säännöt mitä kotona saa tehdä ja mitä ei. Miksi aina pitäis mennä juuri niin kuin äiti haluaa? Vaikka joskus olen (useinkin) eri mieltä mieheni kanssa lapsenhoidosta ja tekisin muka "itse paremmin", niin annan miehen tehdä omalla tavallaan. Onhan se tärkeintä että ollaan tasa-arvoisia ja kumpikin luo suhteen lapseen. Isän pitää luoda suhde, eikä se ole helppoa jos äiti on koko ajan nipottamassa ja vahtimassa ja kieltämässä.