Kyllä minä (äitipuolena) olen mennyt katsomaan miehen lasten kouluun kevät- tai joulujuhlia.
Miehen lapset asuivat siis äidillään, kävivät tapaamisella isänsä luona, meillä, meidän kodissa, joka on myös minun kotini. Minä vietin heidän kanssaan myös aikaani tapaamisilla ja kesälomilla. Äiti en heille ollut enkä ole, olen äiti omille lapsilleni, en ole viemässä äidin paikkaa.
Koulun juhliin EN mennyt kyttäämään miehen exää. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko eukko! Menin katsomaan lapsen juhlaa. Ajattelin, että ihan varmasti me, mies, minä ja meidän yhteinen lapsi, sopii sinne juhlasaliin siinä kuin vaikkapa perhe, jossa on äiti, isä ja viisi lasta. Me menimme perheenä; me olemme perhe, minä, mies ja lapsemme, ja koska siellä esiintymässä oli myös miehen lapsi, koimme aivan luontevaksi mennä katsomaan hänen juhlaansa - perheenä.
(mies, hänen exänsä ja heidän lapsensa eivät enää ole perhe, koska ovat eronneet, asuvat erillään. v anhempia lapsilleen he edeleen ovat, se ei muutu, mutta he eivät ole enää puolisoita keskenään ja he eivät ole perhe, se on mennyttä aikaa)
Päiväkodin juhlaa en mennyt katsomaan, se tuntui jotenkin liian intiimiltä. Tosin äiti, miehen exä, hermostui jo siitäkin kun lastensa isän siellä näki, sai raivarin, raahasi lapsen pois kesken kaiken juhlista ja karjui lapsilleen että olette kutsuneet isänne sinne.. joten lapset eivät toivoneet isän osallistuvan koulunkaan juhliin, ettei äiti sitten hermostuisi ja alkaisi karjumaan heille.
Kuitenkin kun olimme silloin aikoinaan koulun juhlaa seuraamassa, miehen exä valitti lapsilleen että ei se isänne sinne tullut. Lapsi oli nähnyt meidät yleisön joukossa ja väittänyt, että oli se isi siellä (minun olemista ei sanonut, ettei äiti hermostu), mutta äiti oli inttänyt, että ei ollut..
eli teki niin tai näin, aina teki väärin.
ja kyllä koulun juhlasaliin sopii väkeä tulla. Lapsen juhlahan se on !!
en tosin mennyt koska oli hirmu pitkä matka ja ihan pieni vauva 
