V
vierailija
Vieras
Eli tilanne tämä: asiat miehen kanssa menivät solmuun 2v sitten. Lapset 8v ja 4v. Mies asuu/töissä 200km päässä. Hän on käynyt meillä tapaamassa mua ja lapsia muualle muuttonsa jälkeen, vaihtelevasti 2-8 vkon välein la-su. Töiden mukaan aina tullut...eli paljon viikkoja kun vain su vapaa tai yks arki vapaa.. tällöin menee helposti se 8vkoa että pääsee tulemaan. Ollaan pari vuotta siis "mietitty" tilannettamme kaukana toisistamme ja anteeksi antamisen mahdollisuutta jne. (Juttu on pitkä!)
Nyt hällä uusi parisuhde ja minä en halua häntä enää kotiini. Olen lasten (ehkä itsenikin) takia nämä vuodet tän joustanut kun muuten eivät näkisi yhtään. Enää en jaksa/mulla ei ole voimia siihen..en halua kuulla uudesta naisesta, siitä miten ne yhden päivän vapaat ja kaikki illat menee uutta parisuhdetta perustamassa. Hän ei ole kertonut lapsille ja lapset edelleen ajattelevat että iskä tulee kotiin kun tänne tulee. Pyysin häntä kertomaan lapsille ikätasoisesti, mutta ei halunnut. Tänään sanoi lapsille, että iskä tulee taas pian kotiin. Minä oon tehny selväksi että ovemme ei ole hälle enää auki ja hän sen tietää. Lapsilla hirveä ikävä ja minä mietin täällä pääni puhki mitä teen?! Olimme sopineet että lomat ja muut vietetään kimpassa (kuten viimekesän reissut, joulu, nus jne), hän perui nyt kaiken kun uusi parisuhde, mutta ei voi ymmärtää miksi en halua häntä tänne. Sanoo, että selvä, lapset tästä sit kärsii kun eivät näe mua! Minä en jaksa. En jaksa olla vastuunkantaja lasten ja isän näkemisestä. Se ei voi mennä niin! Nyt isä tulee näkemään lapsia 2-3kk välein pe-la jos en päästä häntä enää kotiini. Tämä riipii sydäntäni, todella, enkä saata ymmärtää miten lapset tulevat sen kestämään. En voi silti ajatella, että asia on minun vastuullani. En halua häntä enää tänne, en voi päästää koskaan lopullisesti irti tai antaa itselleni aikaa käsitellä asiaa lopullisesti yksin. Miten toimisin?
Eikö lapsilla oikeasti ole oikeutta isäänsä? Eikö isää voi vaatia tapaamaan lapsiaan enemmän ja järjestämään sen itse? Hän ei voi olla töistä pois, niin hän sanoo, on aina sanonut, mutta en ymmärrä että se menee lapsien näkemisen edelle..
Nyt hällä uusi parisuhde ja minä en halua häntä enää kotiini. Olen lasten (ehkä itsenikin) takia nämä vuodet tän joustanut kun muuten eivät näkisi yhtään. Enää en jaksa/mulla ei ole voimia siihen..en halua kuulla uudesta naisesta, siitä miten ne yhden päivän vapaat ja kaikki illat menee uutta parisuhdetta perustamassa. Hän ei ole kertonut lapsille ja lapset edelleen ajattelevat että iskä tulee kotiin kun tänne tulee. Pyysin häntä kertomaan lapsille ikätasoisesti, mutta ei halunnut. Tänään sanoi lapsille, että iskä tulee taas pian kotiin. Minä oon tehny selväksi että ovemme ei ole hälle enää auki ja hän sen tietää. Lapsilla hirveä ikävä ja minä mietin täällä pääni puhki mitä teen?! Olimme sopineet että lomat ja muut vietetään kimpassa (kuten viimekesän reissut, joulu, nus jne), hän perui nyt kaiken kun uusi parisuhde, mutta ei voi ymmärtää miksi en halua häntä tänne. Sanoo, että selvä, lapset tästä sit kärsii kun eivät näe mua! Minä en jaksa. En jaksa olla vastuunkantaja lasten ja isän näkemisestä. Se ei voi mennä niin! Nyt isä tulee näkemään lapsia 2-3kk välein pe-la jos en päästä häntä enää kotiini. Tämä riipii sydäntäni, todella, enkä saata ymmärtää miten lapset tulevat sen kestämään. En voi silti ajatella, että asia on minun vastuullani. En halua häntä enää tänne, en voi päästää koskaan lopullisesti irti tai antaa itselleni aikaa käsitellä asiaa lopullisesti yksin. Miten toimisin?
Eikö lapsilla oikeasti ole oikeutta isäänsä? Eikö isää voi vaatia tapaamaan lapsiaan enemmän ja järjestämään sen itse? Hän ei voi olla töistä pois, niin hän sanoo, on aina sanonut, mutta en ymmärrä että se menee lapsien näkemisen edelle..