Mitä olisi ruotsalaisyhteikunta ilman pizzerioita tai kympin partureita?
Miksi aina haetaan kaikista asioista vain negatiivisia puolia.
Kuinka moni ruotsalainen onkaan saanut uusia ystäviä vieraista kulttuureista (raiskaus, lasten hyväksikäyttö) mukavia naapuruussuhteita (ennenkuin pääsi muuttamaan pois ongelma-alueelta), tilaisuuden hankkia uusi vähäpäästöinen auto (vanha poltettiin viime yönä), osallistua hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon omalla vähäisellä panoksellaan (verojen korotus kansanvaihdon seurauksena) tai päässyt hyppäämään pois oravanpyörästä ja nukkumaan riittävät yöunet (eivät uskalla liikkua ulkona iltaisin).
Kun monikultturisuus on kaikkien punavihreiden tutkimustulosten perusteella maalle vain rikkaus ja oikeistokin kannattaa kybällä kansanvaihtoa huutavaa työvoimapulaa hillitsemään, niin kuinka sitä pieni hallintoalamainen asiaan pystyisi vaikuttamaan.
Ne jotka jotain yrittävät, tulevat tuomituiksi vihapuheesta, joka on määritelty vakavammaksi rikokseksi kuin raiskaus tai pahoinpitely, verrattaessa tuomioiden ankaruutta toisiinsa.
Kivapuheella pääsemme toteuttamaan ruotsalaista maliia uudesta uljaasta dystopiasta, amerikkalaista unelmaa käänteisessä muodossa.
Maailman parhaasta hyvinvointiyhteiskunnasta monikultturiseksi sopaksi, jossa vain pieni eliitti enää elää hyvinvoinnissa ja järjestäytyneessä yhteiskunnassa.
Ne jotka tämän kitkerän sopan keittivät kansalle nieltäväksi.