Ajat on varmaan muuttuneet. Exä hoiti aikoinaan 60-luvulla ekaluokkalaisena kahta pienempää sisarustaan, kun vanhemmat olivat molemmat yövuorossa töissä. Mutta siihen aikaan lapsia ei kasvatettukaan pumpulilla pehmustetuissa tynnyreissä.
En väitä, että toi olisi ollut hyväkään asia. Mutta joskus kyllä kieltämättä ihmettelee, kun lähes rippikouluikäiset eivät osaa edes yksin julkisilla elokuviin kulkea vaan pitää olla iskukki tai äitiliini kuskaamassa. Ällistyttävän monella 12 veellä ei ole hajuakaan, mitä ostaisi kaupasta tehdäkseen välipalaa itselleen...paitsi tietty mikrossa lämmitettäviä eineksiä. Moni 10 v ei tunne edes kotikaupunkiaan. Mä osasin 10 veenä jo joka hiivatin Helsingin patsaan sijainteineen ja se oppi tuli ihan koulussa kansalaistaidon tunneilla. Joten jos stadissa vähän ehkä eksyikin, niin patsaista aina löysi itsensä takaisin kartalle.
Maailma on varmaan vaarallisempi paikka kuin ennen. Siitä huolimatta joskus mietin, mitä järkeä on pitää lastaan "vauvana" miltei murrosikään asti ja sitten lapsen pitäisikin yks kaks olla jo puoliksi aikuinen. Vanhemmat hehkuttavat, miten Riikka-Henrica on oppinut jo 5-vuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan, mutta siitä huolimatta Riikka-Henrica ei osaa käyttää näitäkään taitojaan hyödykseen niin, että uskaltaisi olla 9-vuotiaana tunnin yksin kotona.
Mutta mulle kyllä ihan sama, kun ei enää ole ton ikäisiä. Mulla menis hermot, jos lasten kaverit olisi jotain avuttomia aatuja, jotka pillahtvat itkuun, jos ulkona on pimeää.
