Alkuperäinen kirjoittaja ohhoh noita!:
No sä oot yleensä niin "mä ymmärrän ja suvaitsen ihan kaiken mitä maailmassa on" ja "mä oon niiiiiiiiin hyvä ihminen" ja nyt sä lataat tommosta "aivan sama mulle"-paskaa. Ensinnäkin sun tekstis on todella mustavalkoista ja itsekästä, sä kuvittelet että kun sun nuoruudessa lapset hoiti lapsia niin johan on kumma kun nyt ei voida tehdä niin. Ihan ihme eukko.
Niin...se on vähän sellainen kenkkumainen juttu, että mä sanon, mitä ajattelen. Mun ajatukseni ei aina miellytä kaikkia eikä ole tarkoituskaan miellyttää. Enkä muuten ole koskaan sanonut, että olisi niiiin hyvä ihminen. Itse asiassa mä olen hyvinkin raadollinen ihminen ja luulisin, että suurin osa palstalaisista sen jo tietääkin
Se, että ymmärrän ja suvaitsen monia asioita ei poista sitä, että mä olen syntynyt 1961, elänyt lapsuuteni 60-luvulla, nuoruuteni 70-luvulla ja saanut esikoiseni 80-luvulla. Kun omista kokemuksistani palstalla kirjoitan, yleensä myös kerron, mitä vuosikymmentä vasten niitä ajatuksiani peilaan. Ihan sitä varten, että muut lukijat myös lukutaitoisina ymmärtäisivät, että lähestulkoon koko se aika, mitä olen lapsia kasvattanut, kuuluu johonkin ihan toiseen aikakauteen kuin missä he omia taaperoitaan kasvattavat.
Jos satuit lukemaan, niin kirjoitin jo tässä ketjussa, että ekaluokkalainen pienempien sisarusten lapsenvahtina ei ollut munkaan mielestäni hyvä juttu. Sellaista se silloin vaan oli. Lisäksi mainitsin, että nykymaailma on jo erilainen kuin ennen. Tosin namusetiä oli jo mun lapsuudessani, mutta he eivät päässeet iltapäivälehtien lööppeihin. Luultavasti siksi, että ei ollut vielä niitä iltapäivälehtiäkään.
En tiedä teistä muista, mutta itse arvostan omassa lapsuudessani saamaani kasvatusta. Kasvatusta, joka loppujen lopuksi aika järjestelmällisesti kasvatti vuosi vuodelta elämään tässä yhteiskunnassa. Äitini oli kotiäiti ja mielelläni olisin ollut itsekin, mutta ajassa piti elää ja ajan mukaan. Mun lapset täyttää tänä vuonna 23 ja 18 v ja kumpikin heistä on ihan täyspäisiä nuoria ihmisiä. Molemmista on ollut mukavaa, jos olen ollut kotona, mutta kumpikaan ei ole pitänyt mun kotonaolemistani oman turvallisuudentunteensa ensisijaisena tuojana. Okei joo...meillä tietty eri tilanne kuin monilla muilla, koska lasteni täti, serkut ja isovanhemmat asuvat myös lähellä. Joten oikeesti mä taidankin olla ihan jäävi ottamaan osaa koko keskusteluun =)