Irtisanoin itseni...

[sannulii]

vakipaikasta..
en enää jaksanut itkeä aamuin illoin...

mies oli aluksi vihainen kun olin ainoa jolla meistä varma tulon lähde, mutta nyt hyväksyy sen ja sanoi että ei olisi sitä lohduttelua ja kiukuttelua ym.. enää kauaa itsekkään jaksanut..

silti soimaan itseäni... :headwall:

auttakaa, miten tosta pääsee yli..?

 

[vieras]

Kyllä se siitä, kun olosi kohenee kun ei tartte enää itkeä -miksi piti tuossa työpaikassa?

Uusi, mukava työpaikka ja unohtuu tuo

 

[aisiis]

No, etkö siis viihtynyt? Huono työilmapiiri vai mikä ihme se aamuin illoin itekettää? Löydät varmasti paremman paikan vielä?

 

[Laulava salapoliisi]

Omaa mielenterveyttään ei kannata uhrata työpaikan vuoksi =)

Löydät varmasti uuden paremman työpaikan =)

 

[vieras]

mulla oli samatilanne pari vuotta sitten ja mä en oo päivääkää katunut että loparit otin! painajaisia paikasta tosin vieläkin nähnyt! muista että kerran me vaa eletään!

 

[sannulii]

aivan hirveä pomo työkaverina, olen siitä täällä joskus kertonutkin..
ja ei ollut vaan mun työ paikka ei ollenkaan..
sitä kuitenkin pitää nyt jaksaa viellä 3 vikkoa ja sitten uuden työn hakuun, mutta kun ei ole ammattia.. ja tulot ei piisaa mun töihin menoon :/

 

[Pajukko]

Meillä mies sanoi itsensä irti vuosi sitten. Määräaikaista sopimusta oli jäljellä kaksi viikkoa ja sitten olisi vakinaistetttu. Huono palkka ja raskas työ syynä. Nyt ottaa rennosti ja opiskelee. Molemmat kituutetaan opiskelijoina, mutta elämänlaatu on huippua, vaikka rahaa ei olekaan.

 

[sannulii]

kiitos rohkaisusta. omaa mielenterveyden pettämistä mäkin olisin alkanu pelkään ja sitää en haluu lapselleni, ollaan sitten vaikka köyhiä

 

[catlady]

En tiedä neuvoa, miten tuosta pääset yli, mutta ime kaikki kommentit täältä ja koita miettiä positiivisesti! Oikein teit, kun kerta itketti aamuin/illoin töissä ollessa!

:hug:

 

[vieras]

Fiksusti teit, mutta aloita uuden työn haku heti. Onnea hakuun :flower: