irti tutista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä poika täytti sunnuntaina 1v 10kk ja perjantaina oli ensimmäinen päivä. Aikaisemmin tutti oli ollut ainoastaanpäikkäreillä ja yöunilla jo pitkän aikaa. Meillä poika tosi tempperamenttinen ja stressasin paljon tutin pois jättämistä. Mutta yllätyin miten helppoa on ollut. Yöt nukutaan paljon paremmin (ainakin tähän mennessä :D :whistle: ) Ainoa on, että nukahtaminen vaikeampaa. Joka kylläkin mielestäni ymmärrettävää. ;) Ennen nukahti 5-20min ja nyt nukahtaa 10min-1 tunti.

Sen vielä sanon, että meillä tuli pojasta sen jälkeen oikea sylikissa. Ennen ei juurikaan sylissä viihtynyt ja silloinkin mylläyksen kanssa. Nyt kaipaa paljon syliä ja halauksia. Ja sehän mulle kelpaa! :D Mikään ei ole ihanampaa kuin pitää lasta hyvänä ja näyttää, että rakastaa! :heart: :heart: =)
 
Meillä luovuttiin tutista vähän ennen kuin poika täytti 2v. eli loppukesällä. Leikkasin ensin molemmista käytössä ollesta tuteista palat pois ja kun ne vielä kelpas, lähti lisää pois. Sitten toinen tutti hukku ja eräänä iltana kun poika kiukutteli jäljellä olevalle rikkinäiselle tutille ja hetti sen jonnekin, sitä ei enää löytynyt (myöhemmin löysin molemmat tutit ja laitoin roksiin pojan näkemättä.) Aikansa poika huusi tutin perään, mutta minkäs sille voi kun heittää jonnekin sen itse ja se hukkuu. Sanoin vaan, että "se hukku nyt, olet ilman, olet jo iso poika" ja se siitä. Muutaman kerran poika kyseli tutin perään, mutta en ollu kuulevinaankaan mitä poika sanoi ja lähdin toiseen huoneeseen, jolloin poika unohti asian. Loppujen lopuksi homma kävi helpommin kuin olin ajatellu, kuten myös yömaidosta luopuminen aikanaan.
 
Neiti oli 1v4kk kun yhtenä aamuna vaan päätin,että nyt tutti lähtee.Koko päivänä ei sitä kaivannut,niin en sitten antanut illallakaan.Meillä kyllä onnistui todella helposti se tutittomuus,ei huudellut yhtään oikeastaan tutin perään.
 
Meidän kolmonen on nyt kolmatta päivää ilman tuttia =) Tyttö täytti tiistaina 2 vuotta ja olimme mieheni kanssa jo muutama viikko sitten päättäneet että 2-vuotispäivän kunniaksi tuttivieroitus alkaa. Noin vuoden ikäisenä saimme tutin käytön vähenemään niin että tyttö käytti sitä vain nukahtamiseen mutta nyt alkusyksyllä neiti alkoi mutustelemaan tuttia ympäri vuorokauden... Aloimme noin viikko sitten puhumaan tytölle että 2-vuotias ei enää käytä tuttia kun sitten ollaan isoja. Mietimme ensin että heitämme tutit pois mutta päädyimme sitten rikkomaan ne koska 10kk ikäisellä kuopuksellamme on tutti ja pelkäsimme että 2-vuotias varastaa sitten siskon tutin ;)

Näinä parina iltana ja päivällä myös olen saanut nukuttaa tytön, toisin sanoen makoilen hänen huoneensa lattialla patjalla. Tutin kanssa tyttö on nukahtanut itsekseen jo monta kuukautta. Mieheni on nyt nukkunut tytön kanssa pari yötä koska pidän 10kk ikäiselle yökukkujalle toisessa huoneessa unikoulua (kaikki huudot samaan aikaan :D ). 2-vuotias on nukkunut ihan hyvin yöt ilman tuttejansa, tosin on kyllä pyörinyt ja etsinyt niitä. Leikkasin molemmista tuteista imuosan pois ja tyttö haluaa kyllä edelleen pitää tutteja sängyssään. Öisin kuulemma katselee niitä mutta onneksi nukahtaa ilman itkuja.

Toivon että tyttö oppisi taas nukahtamaan ilman nukutuksia mutta mielestäni on pieni vaiva olla vartin verran hänen kanssaan jos kerran nukahtaa kuitenkin ilman tutteja.

Seuraava koetos onkin meillä sitten pottaharjoittelut :D
 
Meillä tutti vietiin oravavauvoille kun poika oli 2 v (ja ehkä 2 viikkoo).
Hyvin meni, kyseli joskus pilke silmäkulmassa tuttia ja halus kuulla että se on nyt oravavauvoilla. Yhtään ei itkeny tutin perään vaikka aikasemmin oli tooooosi tärkee. Mut nukuttamiset tosiaan piteni, vaik voihan se olla vaikka "ikään kuuluvaakin", mistä noista pienistä tietää.
 
Meillä vietiin kans oravauvoille noin kaksi vuotiaana. Sitä ennen oli jo pitkään ollut, että tuttia käytettiin ainoastaan silloin kuin nukutaan. Alettiin hyvissä ajoin valmistelemaan tuteista luopumisesta aivopesulla. Esim. olet jo iso tyttö niin et tarvi tuttia tai oravavauvat tarvisi nyt kovasti sitä tuttia. Meillä oli vielä niin, että pihan puussa oli ihan oikeasti oravanpoikia.

Tuttien perään neiti kyseli pitkään, mutta ei sen kummemmin itkenyt.
 

Yhteistyössä