Toisenlainen näkökulma koirat vapaana-aiheeseen
I
tselläni oli vuosi sitten saksanpaimenkoiranarttu,silloin 1-vuotias joka ei yrityksistä huolimatta koskaan pitänyt lapsista mitenkään erityisesti. Sieti kyllä vieraiden lasten halaukset/taputukset muttei itse hakeutunut lasten seuraan.
Syy käytökseen on tapaus,joka sattui koiran ollessa 3kk ikäinen :/
Olimme ulkoilemassa ja koira oli hihnassa sivullani kun vastaan tuli perhe vaunuineen ja heidän 2 vuotias poikansa. Nähdessään koiranpennun poika innostui valtavasti ja lähti juoksemaan koiraani kohti kädet huitoen ja kiljuen.
Sanoin naiselle ettei antaisi lapsensa juosta pennun luo ( välimatkaa oli 100metriä ) mutta nainen vain hymyili ja sanoi lapselleen "katso koira kulta,menepä silittämään"
Kyllä ärsytti!!! Lopputuloksena vaikka nostin pennun syliin se ehti jo pelästyä huutavaa ja kiljuvaa mukulaa jaloissani. ( poika aloitti mahtavan huudon kun en laskenut pentua alas )
Tapauksen seurauksena koira alkoi vierastaa/vältellä lapsia vaikka sai myöhemmin paljon positiivisia kokemuksia. Sieti kyllä lasten läsnäolon muttei vapaaehtoisesti vaan minun pyynnöstäni.
Toivokin että vanhemmat kysyisivät pennunomistajilta ja ylipäätään vaikka olisi pienikin koira saako koiraa lähestyä/silittää. Vältyttäisiin elinikäisiltä traumoilta molemmin puolin.
Jouduin luopumaan koirasta mieheni astman takia ja oli todella vaikeaa löytää sopivaa omistajaa,jolla ei ole lähipiirissä lapsia eikä tulevaisuudessa aikeita perustaa perhettä. Muuten ihana koira,mutta muiden ajattelemattomuuden takia epäluuloinen pikkuväelle
I
tselläni oli vuosi sitten saksanpaimenkoiranarttu,silloin 1-vuotias joka ei yrityksistä huolimatta koskaan pitänyt lapsista mitenkään erityisesti. Sieti kyllä vieraiden lasten halaukset/taputukset muttei itse hakeutunut lasten seuraan.
Syy käytökseen on tapaus,joka sattui koiran ollessa 3kk ikäinen :/
Olimme ulkoilemassa ja koira oli hihnassa sivullani kun vastaan tuli perhe vaunuineen ja heidän 2 vuotias poikansa. Nähdessään koiranpennun poika innostui valtavasti ja lähti juoksemaan koiraani kohti kädet huitoen ja kiljuen.
Sanoin naiselle ettei antaisi lapsensa juosta pennun luo ( välimatkaa oli 100metriä ) mutta nainen vain hymyili ja sanoi lapselleen "katso koira kulta,menepä silittämään"
Kyllä ärsytti!!! Lopputuloksena vaikka nostin pennun syliin se ehti jo pelästyä huutavaa ja kiljuvaa mukulaa jaloissani. ( poika aloitti mahtavan huudon kun en laskenut pentua alas )
Tapauksen seurauksena koira alkoi vierastaa/vältellä lapsia vaikka sai myöhemmin paljon positiivisia kokemuksia. Sieti kyllä lasten läsnäolon muttei vapaaehtoisesti vaan minun pyynnöstäni.
Toivokin että vanhemmat kysyisivät pennunomistajilta ja ylipäätään vaikka olisi pienikin koira saako koiraa lähestyä/silittää. Vältyttäisiin elinikäisiltä traumoilta molemmin puolin.
Jouduin luopumaan koirasta mieheni astman takia ja oli todella vaikeaa löytää sopivaa omistajaa,jolla ei ole lähipiirissä lapsia eikä tulevaisuudessa aikeita perustaa perhettä. Muuten ihana koira,mutta muiden ajattelemattomuuden takia epäluuloinen pikkuväelle