Inseminaatioon vai ei?

Meillä on tilanne se, että lasta on yritetty 1,5 vuotta. Syksyllä saimme ajan terveyskeskuslääkärille ja hänen kauttaan lähetteen lisääntymisklinikalle. Minusta ei ole verikokeissa, ultrassa tai muissakaan tutkimuksissa löydetty mitään vikaa ja kierto on säännölinen 29 päivää sekä tiedän ovuloivani normaalisti. Miehen siemenneste oli lievästi heikkolaatuista, mutta sillä olisi kuitenkin mahdollisuus onnistua luomumenetelmälläkin.
Tänään kävimme sairaalassa lääkärillä ja hän ehdotti meille inseminaatiota, jonka tueksi clomeja. Nyt kuitenkin mietityttää, pitäsikö vielä kokeilla luomuna. Ikäähän meillä ei ole vasta kuin 23 vuotta, että sen puolesta ei ole kiirettä. Hoidothan kuitenkin vaatisivat sen, että pitäisi olla sairaalalla työaikana useamman kerran, joten mietin voisinko ajoittaa hoidot esim. kesälomalle. Toisaalta onnistumisprosentti on niin pieni, ettei ekalla kerralla kuitenkaan tärppää... Ei vaan kehtaisi töistä olla pois tai ylipäänsä huudella siellä tästä asiasta.
Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että jos vielä onnistuisi luomuna eikä tarvitsisi aloittaa hoitoprosessia, joka voi olla henkisesti kuitenkin aika raskas. Tai no raskastahan tämä on muutenkin...
Yritäppä tässä sitte päättää...

 

Lisääntymisklinikka. Jos olette julkisilla, niin kesällä poli on kiinni eli hoitoja ei tehdä. Kontrolleissa täytyy käydä ja jos teet 8-16 -päivää, niin työajallehan ne sattuvat. Voit toki yrittää sopia aikoja aamuun tai iltapäivään niin, että töistä tarvitsee olla mahdollisimman vähän pois. Työaikanahan saa käydä lääkärissä, mutta syytä ei tarvitse työnantajalle sanoa. (Minun tietääkseni näin, työehtosopimuksissa voi olla eroja)

Jos ei tuon enempää ole vikaa löytynyt, niin oman jaksamisen mukaan joko luomuna tai sitten inssiin. Onhan tuossa yrittämisessä jo aikaa, jos seksielämä on kuitenkin ollut aktiivista ja sitä on ollut myös ovulaation aikaan. Toisaalta olette vielä nuoria, joten pieni odotus tuskin ratkaisee mitään ainakaan huonompaan suuntaan. Onhan se kynnys tehdä päätös. Helpottavaa varmaan kuitenkin tietää mikä on tilanne ja siitä se päätöksellekin kypsyminen lähtee. Miettikää hetki, vastaus löytyy varmaan ajallaan.

Omasta kokemuksesta sanoisin, että hoidoissa on raskaampaa kuin luomuna, koska se on kalenterin mukaan elämistä. Omassa tilanteessa luomuna onnistuminen on kuitenkin sen verran epätodennäköistä, että ehdottomasti haluamme jatkaa hoidoissa äskettäin tapahtuneesta kkm:sta huolimatta. Inssejä meille ei ole tehty, koska miehessä ei vikaa. (Ei itse haluttu, kun ei nähty sille perustetta) Lääkkeellisesti on tuettu ja siitä seuraava askel olikin ivf/icsi. Seuraava hoito tehdään varmaan pelkkänä ivf-hoitona, sillä icsi:llä ei saatu yhtään alkiota.

 

Moi Laara89! Meillä on TÄSMÄLLEEN sama tilanne omien ja puolison testien mukaan ja yritystäkin yhtä kauan takana. Kaikki aukiolotutkimukset ym. tehty, mutta syytä lapsettomuudelle ei ole löytynyt. Viime kierrossa meillekin määrättiin clomit ja kirjoitettiin sopimus inseminaatioon. Olimme puhuneet mieheni kanssa että tahdomme yrittää luomuna ja olimme jo ikäänkuin päättäneet ettei mitään rajuja hormoneja alettaisi syömään jne. Varsinkin mieheni tarvitsi paljon aikaa miettimiseen ja oli kyllä viimeiseen saakka hoitoja vastaan. Mutta keskustelu oman lääkärimme kanssa tai oikeastaan hoitavan hoitajan kanssa sai muuttamaan mielemme. Inseminaatio on vielä "lievä" hoitomenetelmä. Hoitaja antoi uuden näkökulman selittäessään että inssissä vain hieman autetaan parhaimpia siippoja pääsemään yhden "portin" läpi lähemmäs päämäärää jne. Kotona sitten mietittiin ja luettiin vielä asiasta paljon ja tultiin tulokseen, että mikäli raskautuminen onnistuisi sen kautta olemme siihen valmiita ja tahdomme yrittää. Clomit aloitimme ohjeiden mukaan ja eka inssi oli nyt 4 päivää sitten. Enkä ole katunut, päinvastoin. Ekaa kertaa saadaan kunnolla jännittää ja toivo on herännyt taas henkiin

Suosittelisin juttelemaan oman lääkärin tai hoitajan kanssa ja kyselemään ja puhumaan kaikki mieltä askarruttavat asiat läpi ja puntaroimaan eri vaihtoehtoja. Meillekään päätös ei ollut helppo, mutta kun sen teki niin on olo helpottanut ja mieli kohentunut. Koska vikaa ei ole löytynyt, nyt meillä on ainakin se 20-30% mahdollisuus, kun aikaisemmin se on voinut olla lähes olematon - syitä kun ei tiedä!

Tsemppiä päätöksen tekoon ja muistakaa, kiirehän sillä päätöksellä ei ole. Jos ovuloit normaalisti niin aivan hyvin voitte odottaa muutaman kierron ja miettiä rauhassa. Meillä on jo sen verran "kova hätä", että ei pystytty eikä haluttu enää odottaa hetkeäkään. Jännityksellä odotamme onnistuimmeko jo vihdoin :heart:

 

Inssi on käsittääkseni tehokkain juuri niissä tapauksissa, jossa miehen spermassa on "pientä vikaa". Mutta tosiaan jos ei luomunakin mahkut, eikä klinikalla juokseminen passaa aikatauluun, niin kyllä siihen pariin vuoteen asti kantsii himassa yrittää - jos vaan pää kestää.

Mitään takeita ei onnistumisesta voi antaa tietenkään, mutta kyllä inssi prosentuaalisesti pitäisi olla paremmat mahdollisuudet (ainakin ajoitus kunnossa).

Meillä takana se pari vuotta, mutta ei mitään suurempaa vikaa löytynyt. Pari inssiä takana ovulaation induktioineen takana, eikä tulosta ja nyt katse kohti koeputkea.

 

Lisääntymisklinikka siellä ovessa luki Mutta joo, lääkäriltä kyselin niin klinikka on kiinni juhannuksesta heinäkuun loppuun ja mun kesäloma on todennäkösesti joko kesä- tai elokuussa koska viime vuonna oli heinäkuussa. Ja kyllähän sitä lääkärissä saa työajalla käydä, mutta se pitää korvata ja jos siellä nyt rupeaa useamman kerran ravaamaan kyllähän se työkavereissa kysymyksiä herättää...

 

Nyt on sitte päätetty mennä sinne inseminaatioon ens kierrossa, kun tuo kesäloma onkin jo toukokuussa. Jos se nyt on niin yksinkertasta ku lääkäri sano, että sen kun soittaa sinne millon aikoo tulla. Nyt sitten jännittää ja hirvittää...

Jossakin lapuissa luki, että tekevät inseminaation korkeintaan kaks kertaa ja suosittelevat sen jälkeen ivf:ää. En vaan oo ite vielä valmis rankempiin hoitoihin, ku on neulakammo ja muutenkin...

Kamalinta lapsettomuudessa, ainakin mun mielestä, on se ku joka kuukausi alitajuisesti oottaa ja toivoo että ois raskaana. Ja sitten saa aina pettyä. Nyt kun käy polilla asti hakemassa pestyt siittiöt, niin toivoo vielä enemmän (vaikka yrittäs järjen kans itelleen hokea että älä toivo liikoja). Sitten masentuu, jos ei tärppääkään :'(