Inhoan elämääni.

Inhoan elämääni. En kestä miestäni. Meillä on reilu puolivuotias lapsi, jota kuitenkin rakastan enemmän kuin mitään muuta ikinä. Lapsen takia varmaan vielä jaksan jotenkin edes. Mies käy siis töissä, ja olen lapsen kanssa kotona. On minulla ystäviä, mutta en voi puhua heille tästä.

Itkettää, olen jatkuvasti surullinen ja kaikkeen. Välillä lapsikin ärsyttää, mutta toisaalta ainoat hyvät hetket elämässä on kun saan nukahtaa lapsen viereen päiväunille, tai lapsi hymyilee.
Mietin itsemurhaa, mutta en usko että minusta olisi siihen. Iltaisin makaan sängyssä ja mietin miten ihmeessä jaksan seuraavan päivän.

En tiedä tietääkö mieheni mitä ajattelen, tuskin. Ei hän ymmärrä mitään, vaikka sanoisinkin niin saisin varmaankin olankohautuksen takaisin.
Itse olen siis vanhempainvapaalla, joten mies käytännössä elättää meidät/minut. En eroamisessa pelkää taloudellista puolta, vanhempani varmasti auttasivat alkuun mutta tuon pienen ihmeen takia yritän.

Mies johon joskus ihastuin ja rakastuin ällöttää ja inhottaa minua nykyisin. En jaksa kuunnella hänen kertomia asiota, edes arkisista asioista esim. töistä. Olemme olleet yhdessä kohta viisi vuotta.

Mutta en jaksa enää yrittää. Onko kenelläkään muulla samanlaista tilannetta että ei enää jaksa? Tai jos on ollut niin miten olette selvinneet ja jaksaneet?

 

Puhupas neuvolassa tästä. Rohkeasti, sieltä saat apua. Kuulostaa äkkiseltään sille, että sulla olis synnytyksen jälkeinen masennus. Apua kannattaa hakea, muuten olet ja jäät yksin asian kanssa. Avoimesti ja rohkeasti vaan avun piiriin! Sieltä voi myös löytyä vertaistukea =)

 

Hae apua itsellesi, kuullostaa, että olet masentunut!! Lapsenkin kannalta on parasta, että äiti voi hyvin, tsemppiä!

 

Neuvolasta avun pyytäminen tuntuu kovin vaikealta. Pelkään puhua asiasta, koska pelkään että joku vie lapseni pois minulta, tai joudun itse johonkin hoitopaikkaan eroon lapsestani. En tiedä voiko noin käydä, ei ole kokemusta omalta kohdalta eikä lähipiiristä.
Olen myös miettinyt, että olenko masentunut, mutta jaksan ulkoilla lapsen kanssa,tehdä ruokaa ja muita normaaleja asioita. Uuvuttavaa..

 

Puhu oikeasti neuvolassa. Ei lasta sinulta viedä pois etkä joudu mihinkään hoitopaikkaan. Vaikka jaksat nyt tehdä kotitöitä, mutta kun asiat tuntuvat ikäviltä, vaikeilta ja uuvuttavilta niin silloin se kuulostaa masennukselta. Puhu jollekin asiantuntijalle niin saat arvion, onko tuo "normaalia".

 

Synnytyksen jälkeinen masennus voi olla ihan "kemiallinen" juttu, hormonitasapaino sekaisin jne. Jo lääkityksen aloittaminen voi auttaa paljon. Ei sulta lasta pois viedä, lähes puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä eli muutenhan ne lapset vietäisiin kaikilta pois...

 

Edellisiä peesin! Masennukselta kuulostaa ja synnytyksen jälkeinen on TODELLA yleistä! Ota neuvolassa puheeksi niin saat apua!

 

Katsoin äskettäin Puhdistus leffan ja jostain syystä olen nyt paljon tyytyväisempi omaan elämääni. Todella ahdistava ja järkyttävä leffa, etten kyllä edes suosittele, mutta oma elämä tuntuu ihan täydelliseltä sen vieressä. Pitää osata arvostaa sitä omaa elämää, niitä pieniä asioita.