H
Hankaluuksia
Vieras
Haluaisin jakaa teille kaikille imetyksen parissa tuskaileville äideille tarinani.
Vauvani syntyi sektiolla, ja oli esikoinen. Synnytysosastolla tuskailtiin kun maitoa ei tullut. Pumppasin, annoin vauvan imeä, jne. kunnes lopulta vauvalle piti antaa korviketta, sairaalan äidinmaito ei riittänyt.
Tunsin olevani epäonnistunut ja luuseri. Pelkäsin että imetys ei onnistu. Kotiuduin sairaalasta n. viikon kuluttua ja maito nousi kahdeksantena päivänä.
Imetys oli silti hankalaa. Stressasin asiaa paljon, ja tunsin huonommuutta sekä syyllisyyttä kun maito ei millään tuntunut riittävän vauvalle. Korvikepurkit piti ottaa taas käyttöön, luppoajan yritin piti vauvaa rinnalla ja tilailla maitoa.
Koko 3-4 kk mentiin osaimetyksellä. Olin mielessäni ajatellut, että jos vauva vaan saa äidinmaitoa edes muutaman tilkan 4 kk:n ikään asti, olen onnistunut riittävästi. En enää pelkäisi antaa vauvalle korviketta, ja johan ne kiinteätkin aloitettaisiin.
Vauva täytti sitten 4 kk. Huokasin helpotuksesta, ja ajattelin että jos maito ei riitä, se ei ole enää tärkeää. Ja kas... Mitä kävikään! 4 kk:n jälkeen maitoa on tullut enemmän kuin tarpeeksi. Olen joutunut pumppailemaan maitoa talteen kiinteiden ohelle, kun maidontuotanto on niin tehokasta. Vauva on mukavan kylläinen vierailtuaan tissillä. Kiinteiden määrä on ollut erittäin maltillista, 1-2 teelusikallista / pvä, ja korvikepurkit ovat säilyneet kaapissa avaamattomana.
Olin hämilläni - minulta meni siis 4 kuukautta, että opin nauttimaan imetyksestä ja luottamaan maitooni! Nurinkurista, sillä nyt kun kiinteitä pitäisi alkaa lisäillä, tarve korvikemaidolle on kadonnut ja rintamaito on vauvalleni parasta herkkua.
En myöskään onnistunut herumaan pumpulle ensimmäisten 4 kk:n aikana. Nyt pumppailen sujuvasti.
Mikä on tarinani opetus? Haluaisin sanoa, että koittakaa stressata äidinmaidosta vähemmän ja imettäkää rennosti. Minulla imetys alkoi sujua vasta kun luovutin imetyksen suhteen!
Nyt on ihanaa imettää vauvaa, me molemmat nautimme läheisyydestä ja tuntuu mukavalta kun vauva on kylläinen ja iloinen. Ajattelin ensin imettää korkeintaan 4-6 kk, mutta imetys on sen verran mukavaa puuhaa, että saatan imettää jopa vuodenkin verran.
Halusin jakaa tämän tarinani teille, jotka kamppailevat maidon riittävyyden ja imetyksen aiheuttamien epävarmuuksien kanssa.
Vauvani syntyi sektiolla, ja oli esikoinen. Synnytysosastolla tuskailtiin kun maitoa ei tullut. Pumppasin, annoin vauvan imeä, jne. kunnes lopulta vauvalle piti antaa korviketta, sairaalan äidinmaito ei riittänyt.
Tunsin olevani epäonnistunut ja luuseri. Pelkäsin että imetys ei onnistu. Kotiuduin sairaalasta n. viikon kuluttua ja maito nousi kahdeksantena päivänä.
Imetys oli silti hankalaa. Stressasin asiaa paljon, ja tunsin huonommuutta sekä syyllisyyttä kun maito ei millään tuntunut riittävän vauvalle. Korvikepurkit piti ottaa taas käyttöön, luppoajan yritin piti vauvaa rinnalla ja tilailla maitoa.
Koko 3-4 kk mentiin osaimetyksellä. Olin mielessäni ajatellut, että jos vauva vaan saa äidinmaitoa edes muutaman tilkan 4 kk:n ikään asti, olen onnistunut riittävästi. En enää pelkäisi antaa vauvalle korviketta, ja johan ne kiinteätkin aloitettaisiin.
Vauva täytti sitten 4 kk. Huokasin helpotuksesta, ja ajattelin että jos maito ei riitä, se ei ole enää tärkeää. Ja kas... Mitä kävikään! 4 kk:n jälkeen maitoa on tullut enemmän kuin tarpeeksi. Olen joutunut pumppailemaan maitoa talteen kiinteiden ohelle, kun maidontuotanto on niin tehokasta. Vauva on mukavan kylläinen vierailtuaan tissillä. Kiinteiden määrä on ollut erittäin maltillista, 1-2 teelusikallista / pvä, ja korvikepurkit ovat säilyneet kaapissa avaamattomana.
Olin hämilläni - minulta meni siis 4 kuukautta, että opin nauttimaan imetyksestä ja luottamaan maitooni! Nurinkurista, sillä nyt kun kiinteitä pitäisi alkaa lisäillä, tarve korvikemaidolle on kadonnut ja rintamaito on vauvalleni parasta herkkua.
En myöskään onnistunut herumaan pumpulle ensimmäisten 4 kk:n aikana. Nyt pumppailen sujuvasti.
Mikä on tarinani opetus? Haluaisin sanoa, että koittakaa stressata äidinmaidosta vähemmän ja imettäkää rennosti. Minulla imetys alkoi sujua vasta kun luovutin imetyksen suhteen!
Nyt on ihanaa imettää vauvaa, me molemmat nautimme läheisyydestä ja tuntuu mukavalta kun vauva on kylläinen ja iloinen. Ajattelin ensin imettää korkeintaan 4-6 kk, mutta imetys on sen verran mukavaa puuhaa, että saatan imettää jopa vuodenkin verran.
Halusin jakaa tämän tarinani teille, jotka kamppailevat maidon riittävyyden ja imetyksen aiheuttamien epävarmuuksien kanssa.
Taaperoimetyskin on oikein mukavaa, minulle se oli oikeastaan paras osuus, kun imetys ei enää ollut sitovaa mutta kaikki imetyksen positiiviset puolet edelleen olemassa.
