Valakaa toivoa pliis
Imuote on tarkastettu synnytyssairaalassa, ja neuvolassa terkan toimesta, ei moitittavaa. Silti sattuu ihan perkuleesti, muutaman kerran pystyn imettämään ilman rintakumeja, sitten jo alkaa sattua niin, että en pysty yhtään rentoutumaan kun kipu valtaa koko pään ja itkettää. Muutaman kerran jälkeen alkaa myös sellainen, että nännejä särkee kovasti imetyksen jälkeen jopa tunnin verran. Kaiken lisäksi vauva imee usein ja pitkään, joten nännit tosiaankin huutaa hoosiannaa, ja välillä sattuu siksi rintakumien kanssakin.
Mua alkaa jotenkin tosissaan masentaa tää imetystouhu, tunnen itseni huonoksi kun en osaa ilman rintakumeja imettää (nolottaa pirusti alkaa jossain julkisestikin värkkäämään kumeja paikalleen, tai jos joku on kylässä). Ja lisäksi oma maitokaan ei riitä aina (ehkä kivusta ja stressistä johtuen, tai sitten ei heru?), eilen jouduin ekaa kertaa antamaan lisämaitoa, kun vauva ei illalla tuntien imetyksestä huolimatta tyyntynyt. 70 ml se veti korviketta.
Olen niin pettynyt, olisin toivonut, että tällä kertaa kaikki olisi sujunut hyvin. Esikosta nännini olivat aivan rikki pitkään ja silloinkin itkeskelin imetyksen takia, kuitenkin kumien kanssa pääsin jotenkin siitä yli. Esikolle annoimme melkein alusta iltaisin korviketta lisäksi. Imetys jatkui kuitenkin 6,5 kk ikään asti. En muista, että olisin esikon kanssa joutunut näin kauaa käyttämään kumeja, enkä sitä, että se olisi myöhemmin sattunut.
Onko toivoa, että imetys lakkaisi sattumasta jossain vaiheessa, ihan itsestään? Kasvaako vauvan suu nopeasti? Kun tosiaan se ote pitäis nytkin olla oikea, niin en tiedä, mitä sille voisin tehdä, olen ajatellut, että ehkä isompi suu auttaisi asiaa? Haluaisin imettää pitkään, mutta jos tää tätä on jatkuvasti, niin tuskin jaksan. Nyt jo vaikuttaa niin paljon omaan henkiseen tilaan tää jatkuva takkuilu tässä asiassa. :/
Mua alkaa jotenkin tosissaan masentaa tää imetystouhu, tunnen itseni huonoksi kun en osaa ilman rintakumeja imettää (nolottaa pirusti alkaa jossain julkisestikin värkkäämään kumeja paikalleen, tai jos joku on kylässä). Ja lisäksi oma maitokaan ei riitä aina (ehkä kivusta ja stressistä johtuen, tai sitten ei heru?), eilen jouduin ekaa kertaa antamaan lisämaitoa, kun vauva ei illalla tuntien imetyksestä huolimatta tyyntynyt. 70 ml se veti korviketta.
Olen niin pettynyt, olisin toivonut, että tällä kertaa kaikki olisi sujunut hyvin. Esikosta nännini olivat aivan rikki pitkään ja silloinkin itkeskelin imetyksen takia, kuitenkin kumien kanssa pääsin jotenkin siitä yli. Esikolle annoimme melkein alusta iltaisin korviketta lisäksi. Imetys jatkui kuitenkin 6,5 kk ikään asti. En muista, että olisin esikon kanssa joutunut näin kauaa käyttämään kumeja, enkä sitä, että se olisi myöhemmin sattunut.
Onko toivoa, että imetys lakkaisi sattumasta jossain vaiheessa, ihan itsestään? Kasvaako vauvan suu nopeasti? Kun tosiaan se ote pitäis nytkin olla oikea, niin en tiedä, mitä sille voisin tehdä, olen ajatellut, että ehkä isompi suu auttaisi asiaa? Haluaisin imettää pitkään, mutta jos tää tätä on jatkuvasti, niin tuskin jaksan. Nyt jo vaikuttaa niin paljon omaan henkiseen tilaan tää jatkuva takkuilu tässä asiassa. :/