Imetys sattuu vieläkin - vauva 5 vkoa. Onko helpotusta edessä?

Imuote on tarkastettu synnytyssairaalassa, ja neuvolassa terkan toimesta, ei moitittavaa. Silti sattuu ihan perkuleesti, muutaman kerran pystyn imettämään ilman rintakumeja, sitten jo alkaa sattua niin, että en pysty yhtään rentoutumaan kun kipu valtaa koko pään ja itkettää. Muutaman kerran jälkeen alkaa myös sellainen, että nännejä särkee kovasti imetyksen jälkeen jopa tunnin verran. Kaiken lisäksi vauva imee usein ja pitkään, joten nännit tosiaankin huutaa hoosiannaa, ja välillä sattuu siksi rintakumien kanssakin.

Mua alkaa jotenkin tosissaan masentaa tää imetystouhu, tunnen itseni huonoksi kun en osaa ilman rintakumeja imettää (nolottaa pirusti alkaa jossain julkisestikin värkkäämään kumeja paikalleen, tai jos joku on kylässä). Ja lisäksi oma maitokaan ei riitä aina (ehkä kivusta ja stressistä johtuen, tai sitten ei heru?), eilen jouduin ekaa kertaa antamaan lisämaitoa, kun vauva ei illalla tuntien imetyksestä huolimatta tyyntynyt. 70 ml se veti korviketta.

Olen niin pettynyt, olisin toivonut, että tällä kertaa kaikki olisi sujunut hyvin. Esikosta nännini olivat aivan rikki pitkään ja silloinkin itkeskelin imetyksen takia, kuitenkin kumien kanssa pääsin jotenkin siitä yli. Esikolle annoimme melkein alusta iltaisin korviketta lisäksi. Imetys jatkui kuitenkin 6,5 kk ikään asti. En muista, että olisin esikon kanssa joutunut näin kauaa käyttämään kumeja, enkä sitä, että se olisi myöhemmin sattunut.

Onko toivoa, että imetys lakkaisi sattumasta jossain vaiheessa, ihan itsestään? Kasvaako vauvan suu nopeasti? Kun tosiaan se ote pitäis nytkin olla oikea, niin en tiedä, mitä sille voisin tehdä, olen ajatellut, että ehkä isompi suu auttaisi asiaa? Haluaisin imettää pitkään, mutta jos tää tätä on jatkuvasti, niin tuskin jaksan. Nyt jo vaikuttaa niin paljon omaan henkiseen tilaan tää jatkuva takkuilu tässä asiassa. :/

 

jotenkin nyt tuntuu, että se imetysote ei ole oikea, vaikka onkin tarkistettu! Ei kyllä pitäisi sattua!

 

niitä kumeja vaan. itse käytin esikoisella kumeja 8kk ja kuopuksella 5kk.miksi et vois käyttää rintakumeja?

 

Sama tuli mieleen, kun edellisellä, että imuote ei voi olla oikea, jos sattuu.

 

Onko vauvalla sammasta?

Eikä vauvallakaan tarvitse sitä olla. Voi olla sun rinnoissa/rinnassa ja siksi imetys sattuu vaikka imuote olisi hyvä. Ei edes tarvitse näkyä rinnassa/nännissä ulospäin ja voi silti olla. Kokeile sivellä imetys väleillä puristettua sitruunaa nänneihin ja nännipihaan. Jälkiruoka kulhoon voi myös puristaa mehua sitruunasta ja huljuttaa rintaa siinä hetken aikaa ja sen jälkeen huudella rinnat.
Minulla auttoi tuo ja imetys ei enää satu.

 

Joo, mulla helpotti kun vauva oli 2kk. Kyllä se siitä. Tokan vauvan kanssa helpottikin sitten jo 3vk jälkeen. Ja kyllä se imuote voi olla oikea, mulla vaan ihon kesti niin kauan tottua.

 

Mullakin esikoisesta oli pitkään nännit kipeät, kun hän todella roikkui tissillä eli siis olin tuttina. Ote oli hyvä ja imi todella lujaa. Rasvaus auttoi ja ilman liivejä olo. Mun mielestä jossain vaiheessa tissit alkoi siihen tottumaan kunnes tuli hampaat ja kipeää teki! Kunnes siihenkin tottuivat. Usein oli hyvä tarkistaa, että nänniä on mahdollisimman paljon vauvan suussa. Toki noin pienellä se suukin on vielä niin pieni.

Mut älä turhaan häpeile rintakumin käyttöä. Teet niinkuin itestäs tuntuu hyvältä. Ja just niinkuin sanoit, että se rentous olis tärkeetä. Ja juo paljon! Ennen imetystä ja jälkeen.

 

Ja siis tuohon aiempaan sammaskommentiin lisään vielä..

Meillä näkyi vauvan kieli jo ihan viikon vanhana valkoisena. Neuvolan th väitti vaan maitoiseksi kieleksi. Itse rupesin ihmettelemaan kun valkoisuus vaan paheni ja vauva työnsi kieltä kummasti ulos, ihan kuin olisi kutissut. Hoidatin vauvan kielen ja hyvä imuote parani entisestään. Eli vauvalla oli sammas eikä maitoinen kieli. Ja minulla sammas oli rinnoissa. Oli tainnut olla jo aiemmin kun vauva oli edes syntynyt, ei vain ollut oireillut. Ja syitähän sammaksen saantiin on monia.

 

Mulla oli ihan sama. Imuote oli varmaan vaara, vaikka se olikin ties kenen toimesta katsottu (kavin viela imetysneuvojalla kolmesti). Jotenkin kuitenkin kestin, hammasta purren, joka paiva vannoin, etta tama on viimeinen imetyspaiva mutten sitten kuitenkaan luovutanut. 8 viikon jalkeen noin suunnilleen helpotti ja imetan edelleen kun vauva 9kk. Tosi onnellinen olen, etta jaksoin, mutta silti en ole varma teenko nain uudestaan joskus toisen lapsen kohdalla. Sina olet kuitenkin jo jaksanut 5 viikkoa, niin kylla tsemppaisin viela. Ei ole mitenkaan tavatonta, etta sattuu noin kauan, mutta lopulta helpottaa! Kaytatko rasvaa nanneissa? Lansinohia?

 

Mulla alkoi imetys olla kivutonta kummankin lapsen kohdalla n. 2-3 kk:n ikäisenä. Siihen asti oli yhtä h**vettiä. Tsemppiä ap, kyllä se sinullakin kohta helpottaa! Tarkista ettei ole sammas kyseessä.

 

liekkö neuvolassa täti osanut neuvoa oikein. meidän neuvolassa ainakin vanhanaikainen täti ollut koko odotusajan ilkeä enkä luota häneen. kohdun korkeutta mitatessa paineli sormilla taas niin kovasti että silmissä sumeni. painosti ottamaan sikapiikin vaikka halusin miettiä selvitellä onko vaaraa sikiölle. en ole kehdannut vaihtaa neuvolaa kun on ihan vieressä. onneksi kärsimys loppuu kohta ja vauva syntyy maaliskuussa

 

Imuote on tarkastettu synnytyssairaalassa, ja neuvolassa terkan toimesta, ei moitittavaa. Silti sattuu ihan perkuleesti, muutaman kerran pystyn imettämään ilman rintakumeja, sitten jo alkaa sattua niin, että en pysty yhtään rentoutumaan kun kipu valtaa koko pään ja itkettää. Muutaman kerran jälkeen alkaa myös sellainen, että nännejä särkee kovasti imetyksen jälkeen jopa tunnin verran. Kaiken lisäksi vauva imee usein ja pitkään, joten nännit tosiaankin huutaa hoosiannaa, ja välillä sattuu siksi rintakumien kanssakin.

Mua alkaa jotenkin tosissaan masentaa tää imetystouhu, tunnen itseni huonoksi kun en osaa ilman rintakumeja imettää (nolottaa pirusti alkaa jossain julkisestikin värkkäämään kumeja paikalleen, tai jos joku on kylässä). Ja lisäksi oma maitokaan ei riitä aina (ehkä kivusta ja stressistä johtuen, tai sitten ei heru?), eilen jouduin ekaa kertaa antamaan lisämaitoa, kun vauva ei illalla tuntien imetyksestä huolimatta tyyntynyt. 70 ml se veti korviketta.

Olen niin pettynyt, olisin toivonut, että tällä kertaa kaikki olisi sujunut hyvin. Esikosta nännini olivat aivan rikki pitkään ja silloinkin itkeskelin imetyksen takia, kuitenkin kumien kanssa pääsin jotenkin siitä yli. Esikolle annoimme melkein alusta iltaisin korviketta lisäksi. Imetys jatkui kuitenkin 6,5 kk ikään asti. En muista, että olisin esikon kanssa joutunut näin kauaa käyttämään kumeja, enkä sitä, että se olisi myöhemmin sattunut.

Onko toivoa, että imetys lakkaisi sattumasta jossain vaiheessa, ihan itsestään? Kasvaako vauvan suu nopeasti? Kun tosiaan se ote pitäis nytkin olla oikea, niin en tiedä, mitä sille voisin tehdä, olen ajatellut, että ehkä isompi suu auttaisi asiaa? Haluaisin imettää pitkään, mutta jos tää tätä on jatkuvasti, niin tuskin jaksan. Nyt jo vaikuttaa niin paljon omaan henkiseen tilaan tää jatkuva takkuilu tässä asiassa. :/

Esikoisen kanssa imetys meni täydellisesti alun kipuilujen jälkeen. Toisen kanssa imetys oli tuskaa 6vkoa! Nännit oli ruvella ja vauva puklasi veristä maitoa, 2 rintatulehdusta jne. Alkuperäinen syy oli varmasti huono imuote, joka parani sitten. Edelleen, vauva 8kk, nännit on joskus imetyksen jälkeen ihan valkoiset ja niitä särkee, muuten ei kipuja ole ollut alunjälkeen.

Olisiko sinulla osa ongelmaa tuo rintakumien käyttö? Siis ihan hyvin voit jatkaa rintakumeilla, vaikka koko imetyksen! Tarkoitan vain sitä, että jos nännit ei pääse karaistumaan kunnolla kumien takia, siksi kipu alkaa noin pian ilman kumeja? Eli jos haluat kumeista eroon, pitäisikö ne unohtaa kokonaan ja kärsiä vielä muutama vko, jotta rinnat karaistus vielä lisää...rankkaa.

 

Itsekään en kyllä usko, että ote on oikea, vaikka niin on sanottu. Usein nänni näyttää uudelta huulipunalta imetyksen loppuessa. Vauvalla on aika suppusuu. Äsken googlasin ja löysin sellaisen kuin tiukka huulijänne, onko tietoa tästä? Vauvalla on usein ylähuuli sisäänpäin kääntynyt imiessä.

Haluaisin vain kuulla, että kohta minäkin voisin nauttia tästä, että imetys voisi olla se helppo ja kätevä ruokintamuoto mikä sen on tarkoitettu olevan...

Oon kyllä mielestäni antanut nänneille mahdollisuuden "karaistua" mutta ne eivät sitä tee. Esim. hankin kumit vasta 11. päivänä synnytyksestä, kun en enää kyennyt itkemättä imettämään. Kipu ei siis lieventynyt ajan kuluessa vaan paheni.

Iho on ok, oon rasvaillutkin välillä, mutta iho ei siis ole rikki, se ei oo ongelmana.

 

Moi! Reilu vuosi sitten olisin voinut kirjoittaa tekstisi! Nyt lapsen ollessa vuosi 4 kk voin lohduttaa: kipu kesti 2 kk ja sen jälkeen se katosi. En usko imuotteen olleen ongelma, sillä kipu tuntui tulevan jotenkin kuin rinnan sisältä. Sisulla jatkoin ja helpoksi muuttui niin että lopulta imetys kesti reippaasti yli vuoden. Jaksa siis!

 

Moikka! Haluaisin myös kertoa oman kokemukseni samaisesta ongelmasta! Imetys oli yhtä tuskaa siihen asti kun poikani tuli 6vkon ikään. Sairalassa käytin rintakumia mutta jossain vaiheessa sain sen jätettyä pois ja ongelmat alkoivat. Olin lopettaa todella monta kertaa ja itkin päivästä toiseen kipujani mutta jostain sain silti voimia kokeilla uudelleen ja uudelleen. Ajattelin aluksi että kipu on normaalia mutta sen jatkuessa tajusin että kaikki ei ole normaalisti. Kärsin atooppisesta ja ohuesta ihosta joten luulen että kaikki oli siitä johtuvaa. Luin netistä kaikki mahdolliset palstat ja neuvot imetykseen ja harjoittelin kuvien kautta oikeaa imuotetta, siinä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa. Välillä eipäilin sammasta ja kokeilin pimafucort voidetta josta en saanut kun pientä apua ja tajusin ettei se ollut sitäkään (vauvalla oli suussa sammas).
Kun poika oli reilu 1kk marssin yksityiselle ihotautilääkärille ja se oli onnenpäiväni! Lääkärillä oli omakohtaista kokemusta asiasta ja osasi neuvoa mitä tehdä. Ensinnäkin olin n. vuorokauden imettämättä kipeällä rinnallani, pumppasin sitä jatkuvasti ja silloin kun en pumpannut käytin siihen 1% hydrokortisonia ja laitoin maidonkerääjän päälle suojaamaan että voide saa rauhassa imeytyä. Vuorokauden kuluttua haavat olivat parantuneet ja käytin silti vielä muutaman kerran päivässä kortisonia jonka poistin aina ennen imetystä. Parin päivän päästä ei ollut tietoakaan kivuista ja pystyin imettämään "täysin rinnoin" ja nautin siitä!
Lääkäri kielsi heti lansinoh voiteen koska se on "lammasrasvaa" joka kuulemman voi helposti ärsyttää atooppista ja herkkää ihoa ja suositteli sen sijaan bepanthenia. Hän myös sanoi että rintakumi kannattaa jättää pois koska väärälainen imuote vaan saa enemmän hallaa aikaan ja myöskin kumi voi ärsyttää ihoa.
Ei muutakun tsemppiä kaikille joilla on vastaavia ongelmia ja suosittelen tätä konstia, ainakin minulla loppui siihen kuin seinään 6 tuskaisen viikon jälkeen ja sain jatkaa imettämistä!

 

Ite pohdin ihan samaa vielä Uuden Vuoden aikaan. Usko meinasi loppua ja vannoin joka päivä että en imetä enää koskaa. Rintoja särki ja juili imetysten välissä ja verillä olivat ensimmäiset 3 viikkoa. Aattelin että miten tää on tämmöstä kun ensimmäistä lasta imetin yli vuoden ilman onngelmia.

Nyt kun lapsi on 7 viikkoa kipu on jo hellittänyt ja imetys luistaa ) Tämä lapsi vaan niin paljon suurempi kuin ensimmäinen ja imu voimaa löytyi sen myötä enemmän, joten rinnat ei meinannu kestää yhtään. Ymmärrän täysin äitejä jotka heittävät lusikat nurkkaan imettämisen alkumetreillä, ei todella ole helppoa (toisin kuin ensimmäisen jäljiltä luulin). Mutta siis tsemppiä, kyllä varmasti helpottaa ihan lähi viikkoina!

Sen vielä lisään että pidä lämpimästi päällä. Itsellä kipu paheni heti jos vähänkin sai kylmää jostain.

 

Mulla oli kans ihan sama ongelma. Nännit verillä ja rikki! Pidätin hengigystä ja sätkin jaloilla ku Sattu niin paljon. Mut YHTÄKKIÄ, ku vauva oli n. 4vk. Se kipu loppui!! Se oli uskomatonta! En tiedä oliks sillä mitään tekemistä asian kanssa, mut edellisenä iltana olin käyny ekaa kertaa saunassa synnytyksen jälkeen ja sit aamulla kaikki kivut oli poissa! Ja sen jälkeen ei oo sattunu kertaakaan.

SYÖ SÄRKYLÄÄKETTÄ ihan surutta mulle sanottiin neuvolassa et Siitä ei oo mitään haittaa vauvalle! Mä söin kolme kertaa päivässä 500mg panadolia ja 1000mg buranaa!

Osta apteekista LansinohLanolinia, mulla auttoi seki jonku verran.

Ja jos ei millään onnistu ni älä väkisin yritä, ei se pulloruokinta susta huonoa äitiä tee parempi se on varmaan kummanki kannalta jos äiti voi hyvin ja pystyy nauttia ihanasta vauva-ajasta

 

Sellainenkin vaiva on kuin kireä kielijänne, onko sitä katsottu onko kunnossa?

 

AP jos nänni on huulipunan muotoinen; sillon otteessa on vikaa. sun pitää opettaa vauvalle miten kuuluu syödä. onko teillä käytössä tutti? millainen tutti tuttipullossa on? sattuuko yhtään vähemmän jos vaihdat asentoa esim makuultaan/istualteen/istualteen tyynyn kanssa? tutin voisi varmasti ottaa pois käytöstä, ettei se ainakaan noin alussa sotke asiaa lisää koska teillä on hiukan opeteltavaa edessä vauvan kanssa.

tuo opetus on sitä että käytännössä joka kerta kun se huuli kääntyy sisäänpäin, käännät sen toki puhtaalla )sormellasi oikein, tai irroitat vauvan vaan niin monta kertaa rinnalta kun on väärä ote, ja annat tulla uudestaan heti rinnalle jos ote menisi oikein. meillä oli sama homma, mutta alahuuli oli se joka kääntyi.. nyt on 10kk imetystaival takana, ja vielä ei loppua näy ja teroitan taas että muistathan juoda vettä & mehuja 2l päivässä. ja syödä reippaasti, monelta maitoa tulee heti vähemmän jos ei muista syödä.

missäpäin suomea asutte? tosi monella paikkakunnalla on imetystukiryhmiä, joiden vetäjillä on ajantasalla oleva laadukas koulutus takana; valtaosalla nlatädeistä ei ikävä kyllä ole.. ehkä tähän tavoitteeseen joskus vielä päästään