Imetyksestä

Sattuuko imetys vaistämättä jossain kohtaa alkuvaiheessa? Mietin, että varmaan käy nännien päälle aikalailla. Ekaa odottelen eli siksi ehkä typerä kysymys.

 

Mulla oli ensimmäisen kolme viikkoa rinnanpäät verillä. Joo, sattui. Mutta ei kaikilla satu.

 

Ei satu aina. tai kyllä mullakin se tuntui aluksi sellaiselta..no ei kivulta mutta vähän sinnepäin. Mutta kaikilla ei mene rinnat rikki tms.

 

Sanotaan näin, että ihan alussa imetyskipu on normaalia nännien tottumattomuutta. Mutta on kipua ja kipua - toiset kokevat vain pientä nipistystä, joten ei kannata kauhistua näistä "imetin ja itkin ja näin tähtiä ja oksensin ja pyörryin" -tarinoista. Itse esim. en muista ensi-imetysten mitenkään erityisesti sattuneen.

Yleensä sanotaan, että jos se kipu ei imetyskerran alettua häviä hitaasti kymmeneen laskemisen aikana, kyse ei ole tällaisesta tavanomaisesta arkuudesta, vaan on syytä tarkistaa vauvan imuote (usein huono ote aiheuttaa kipua, ja tässä voi neuvoa sairaalassa kätilö/hoitaja, neuvolassa terveydenhoitaja, tai sitten voi hakeutua esim. paikkakuntansa imetystukiryhmään), ja se, ettei kyseessä ole sammas (rinnoissa ja vauvan suussa viihtyvä sieni-infektio, joka hoituu happamalla tai pahemmassa muodossaan lääkkeillä).

Mutta tosiaan, tuo on hyvin yksilöllistä, ja pitkään jatkuvaa kipua ei kannata yksin yrittää sietää, vaan hakea neuvoja em. tahoilta tai soittaa vaikkapa imetystukipuhelimeen!

 

Lisätään vielä, että rintojen ei ns. kuuluisi mennä rikki. Jos niin käy, kannattaa ainakin tuo imuoteasia varmistaa.

 

Ei sattunut yhtään. Odotin että joltain ois tuntunut, mut ei tuntunut .

 

Jos vauvan imuote on oikea niin ei satu. Minä imetin ja itkin ekat päivät esikoisen kanssa, kunnes kätilö korjasi vauvan imuotteen. Hellänä rinnat voi olla, mutta pahasti ei pitäis tehdä kipeää, jos tekee niin on jotain vialla.

 

Vaihtelevasti. Esikoisen kohdalla en muista että olisi sattunut, mutta hän ei osannut alkuun imeä eli aloitettiin pumppaamalla ja rinnalle siirryttiin pikkuhiljaa. Ja siinä oli varmaan muutenkin isompia huolia mielessä eli pienemmät kivut saattoivat jäädä vähemmälle huomiolle.

Kakkosen kohdalla sattui kyllä, mutta ei ihan hirveästi ja meni nopeasti ohi.

Kolmosen ollessa siinä 1-2 viikon ikäinen imetys sattui aivan mielettömästi. Jopa niin että ymmärsin hyvin heitä jotka tuossa vaiheessa luovuttavat ja ilman noita aiempia pisitiivisia kokemuksia olisin hyvin voinut korvata ainakin osan pelkäämistäni imetyshetkistä korvikkeella. Aivan kammottava kipu vaikka imuote oli neuvolan mukaan hyvä, jouduin käyttämään jonkun päivän rintakumiakin.

Nelonen täyttää torstaina 3 viikkoa. Vähän tuntui ikävältä jonkun päivän alussa mutta ei varsinaista kipua.

 

Itsellä ja monella muulla lähipiirissä imetys oli todella kivuliasta maidonnousun aikaan ja vielä hetki sen jälkeenkin. Nännit pysyivät itselläni ehjinä (liekö auttanut ahkera rasvaus jo odotusaikana?), ne eivät siis vaivanneet, mutta rinnat itsessään olivat todella kipeät ja kun täydestä rinnasta aloit syöttämään niin ettei lapsi saanut kunnolla otetta niin kyllä itku tuli. Jostain syystä tästä vain ei juuri puhuta neuvoloissa/synnäreillä. Kipu kyllä helpottaa jahka maidontuotanto tasaantuu....

 

Sori en lukenut ketjua, mutta apteekista saa tosi hyvää rasvaa, jos rinnanpäät alussa aukee; Lanolin muistaakseni. Kyllä monesti alussa se "päälyiho" kuoriutuu pois ja se voi olla vähän aikaa arka, mutta sitten se iho vahvistuu ja tottuu.

 

No eipä oo sattunu. Toisaalta molemmat on osannu imeä jo synnytyssalissa. Kuvittelusin että jos imutekniikka on huono niin herkemmin on rinnat verillä.

 

Mä näin noin kuukauden verran tähtiä aina kun vauva nappas rinnasta kii ja sen jälkeen ehkä vajaan minuutin sattui. Siis sattui!! Mut yhä imetän, vauva 5kk eikä enää satu lainkaan.
Minun mielestä on tärkeää odottaville äideille kertoa, että imetys voi kyllä alkuun sattua. Ettei tule yllärinä, kuten itselleni.

Imuote on kaiken a ja o, toki, mut silti imetys voi sattua.

Tsemppiä tulevaan!!

 

Vauva osasi meillä imeä alusta asti oikein, eikä sattunut kun imi. Mutta kun tuli hieman ikää, niin alkoi viihtyä siinä rinnalla joskus jopa tunnin putkeen ja se aiheutti ihan vesikellot nänneihin. Apu tuohon löytyi lanoliinista (Lanolin, Purelan esim.). Joka imetyskerran jälkeen rasvasin eikä kipua tai vesikelloja enää tullut vaikka vauveli notkui parin tunnin sessioita

 

Täytyypä käyttää sitten kaikki mahdolliset konstit, Haluan imettää, mutta en ole koskaan ns. pitänyt nännien näpläilystä Voin vaan kuvitella kivun, jos nännit rikki.

 

Ap:lle antaisin vinkiksi sellasen sivuston kuin imetystukilista.net . Sieltä olen saanut omiin mietteisiini raskausaikana paljon tietoa, ja sen jälkeen myös. Jostain syystä juuri nyt sivun tekstit ei näy, olisin muuten linkittänyt tähän tekstin "Imetys sattuu". Mutta sivu kannattaa laittaa talteen ja käydä kurkistamassa myöhemmin! Myös imetystukiyhdistyksellä on hyvä sivusto http://imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa-perheille/kun-imetys-tekee-kipeaa

 

Vähän sattui,kandee rasvailla tiuhaan.Ja sitten kun imetyksen lopettaa ei pidä ihmetellä kun niissä ei ole enään mitään tuntoa(niinku seksiä harrastaessa esim)-tätä asiaa en tiennyt,eikä kukaan ees koskaan maininnut..

 

Ei välttämättä satu kaikille, mutta erittäin yleistä alkuvaiheiden "riesat" ovat. Mulla ei sattunu muuta ku ehkä ekan viikon aikana osan ajasta. Lansinoh-voide auttoi, suosittelen erittäin lämpimästi sitä. Pieni alkuarkuus lapsen haukatessa kiinni on normaalia, sen sijaan jos kipu jatkuu kovana (tuo kymmeneen laskeminen on hyvä idea) on lapsella todennäköisesti huono ote. Joillakin vauvoilla on niin pieni suu verrattuna äidin rintaan ettei huonolle otteelle alussa edes voi mitään, se paranee iän myötä.

Kaikille esikoisten äideille pitäisi kertoa, että ensi-imetys tunnin sisällä synnytyksestä todennäköisesti helpottaa tulevaa imetystä huomattavasti. Tämän ensi-imetyksen tulisi tapahtua rauhallisessa tahdissa, antaa lapsen tutustua nänniin ja mahdollisimman itsenäisesti haukata siitä kiinni. Lapsen pitäisi antaa imeä niin kauan kun hän suinkaan tahtoo. Tämä stimuloi äidin rintoja, mutta myöskin vahvistaa lapsen refleksejä. Lapsi on erittäin vastaanottavainen ensitunteinaan, sitä kannattaa käyttää hyödykseen! Ensi-imetyksen jälkeen on runsaasti aikaa lepäämiseen, lapsen pesuun ja punnitukseen sun muuta.

Lansinohia kehiin tosiaan ja tarkkaile aika alusta asti imuotetta, jottei pääse muodostumaan huonoksi. Mä koin, että kun tutustuin etukäteen yleisiin imetysongelmiin niin ne ei tuntunu niin kammottavilta sitten kun tuli vastaan. Olivat sellaisia ajoittaisia pikkuriesoja, ei sen kummempia ku että välillä tuntui siltä ettei osannu pukea lasta oikein tai tarpeeksi nopeasti, tai että alussa sähellettiin vaippojen kanssa, tms. Ja kun imetys vakiintui osaksi arkea niin AH, se oli ihanaa! Imetin lopulta esikoistani 2,5 vuotta.

 

Itse sain jo synnärille nänneihin sitä lanoliinia vai mikä se rasva olikaan. Meni sen verran helliksi, mutta tuo rasva kyllä auttaa. Myöhemmin sitten rinnat voi olla verillä kun vauva kynsii niitä imiessään, ja kun ensimmäiset hampaat putkahtavat ja niitä täytyy vähän kokeilla

Enemmän olin kyllä yllättynyt siitä kivusta minkä maidon nousu rintoihin aiheutti. Mutta sekin helpotti yhden päivän aikana, vaikka tuntui että kohta räjähtää.

 

[QUOTE="minä vaan";27687541]Jos vauvan imuote on oikea niin ei satu. Minä imetin ja itkin ekat päivät esikoisen kanssa, kunnes kätilö korjasi vauvan imuotteen. Hellänä rinnat voi olla, mutta pahasti ei pitäis tehdä kipeää, jos tekee niin on jotain vialla.[/QUOTE]

Minulla katsottiin vauvan imuote, oli kuulema kunnossa. Silti nännit olivat verillä siis kirjaimellisesti: riekaleita lähti ja vauva puklasi veristä maitoa välillä (voitte kuvitella että se SATTUU). Olen ajatellut, että ehkä rinnanpääni olivat vain sitten jotenkin "huonon" muotoiset, liian suuret?, ja kun vauva kasvoi, ongelma katosi. Mutta näinkin voi olla, ja siitäkin selvittiin.

 

Kyllä se alkuun sattui, ja paljon. Huulta purin ja puristin miehen kättä imettäessä jotten olisi ruvennut itkemään. Kyllä se siitä sit pikkuhiljaa, ja tosiaan Lansinoh-rasva on hyvä apu

 

Ekalla sattui vaihdellen ekan kuukauden ajan. Yleensä kipu kuitenkin oli vain siinä kohtaa, kun vauva aloitti imun, ennen kuin rinnanpää "turtui" .... Kuukaudenkin kestänyt arkuus johtui ehkä siitä, että esikoinen oli oikeastaan koko ajan rinnalla ja rasvailuista huolimatta, hetken taukoa ei tuntunut rinnanpäät saavan. Sitten ykskaks kiputuntemukset olivat poissa, ja muistan miettineeni miten hassua, kun imetys ei tunnu miltään. Kuopus sen sijaan ehti nälissään sairaalassa jo riuhtaista rinnanpäähän haavauman ennen kuin maito oli noussut (lisämaitoa kun ei annettu ja vaan rinnalla piti vauvaa pitää, vaikka molemmilla siinä itku tuli, mulla kivusta ja vauvalla nälästä - maito nousi vasta 5. pvänä sektiosta ja vauvan painon laskettua 10% tuona samaisena päivänä, sai lisämaitoa hiukan...) Siinä sitten n. 3vk:a itkin ja huusin kivusta kun piti ko. rinnasta imettää.. Parani lopulta ja onneksi toinen rinta oli ehjä koko ajan, joten joka toinen syöttöhetki oli kivuton. Muuten imetys on ollut vieläkin kivuttomampaa kuin ekan alkutaipaleilla...

 

Neljättä imetän, eikä ole koskaan sattunut. Mulla ei ole tuntoherkät rinnat, joten sillä voi olla tekemistä. Onneksi olkoon ja hyviä imetyksiä

 

Ensimmäisen imetyksessä toinen nänni kipeytyi ekan viikon aikana mutta muuten niihin ei sattunut. Mutta mulla heruminen (eli maidon virtauksen alku) oli kuin synnytyssupistukset rinnoissa. Mietin mikä mus on vialla kun aina imetyksen alkuvaiheessa ja parin ensimmäisen kuukauden aikana sponttaanisti muutenkin, rintoja kivisti niin että piti irvistää ja taipua. No se oli sitä herumista mutta aika harva sitä vissiin niin kivuliaana tuntee jos juuri lainkaan.
Mutta tosiaan imetys ei tunnu samalta kun se mitä ite tai mies sun nänneille näpertää.
Kaikkea hyvää tulevaan äitiyteen!