Imetyksen vaikutus

Eli kun tuolla vauva puolella väitellään taas niin rumasti imettämisestä, niin haluan teiltä jo imetyksen lopettaneilta kysyä suhatutumista imetykseen näin jälkikäteen.
Tuntuuko se vauva-ajan mahdollinen stressaaminen imetyksestä nyt turhalta ja huomaatko (ihan oikeasti) pitkän tai lyhyen imettämisen/osittaisimetyksen vaikutuksen vauvassa? Asiallisia kommentteja kaivataan. :wave:

 

Mä en missään vaiheessa ottanut stressiä imettämisestä. Ajattelin, että jos onnistuu niin hyvä niin mutta jos ei niin maailma ei siihen kaadu. Itseasiassa kapinoin hieman imetystukilistoja ja muita "himoimettäjiä" vastaan -minusta ne lietsoo turhaa hysteriaa ja stressiä. Ongelmia mulla oli suihkutisseistä aina rintatulehduksiin. Imetin poikaa 1v1kk. Poika kasvoi aluksi yläkäyrillä mutta ennen 1v tippui alakäyrille. Terve on ollut, mutta nyt 1v7kk iässä sai ensimmäisen nuhan. Kehitys on ollut normaalia.

 

Minulla lähti imetys hyvin sujumaan ekat 3kk, jonka jälkeen imettämisestä tuli "tappelua".Vauva sai raivareita ja minä podin huonoa omaatuntoa yms.Imettämisen lopetus oli helpotus,voitiin vauvan kanssa molemmat paljon paremmin kun ei tarvinnut itkeä kummankaan. Raivariaikoina suorastaan pelkäsin imettämistä, varsinkin jos oltiin jossain kylässä.Lopetin imettämisen kokonaan kun vauva oli 4kk.

Terveenä on tyttö ollut, 3 pientä nuhakuumetta potenut.Nyt ikää reilu vuosi. :heart:

 

vaikee sanoo ton imetyksen vaikutuksesta kun on vasta yksi lapsi eli ei ole vertailukohdetta... Mutta omat tuntemukset ovat sellaisia, että turhaan stressasin muiden mielipiteistä ja kommenteista. Osittaisimetin 3kk, kaikenlaisia onkelmia oli matkan varrella. Jos vielä lapsia saan, niin yritän ottaa rennommin imetyksen suhteen. Jos ei onnistu niin en yritä väkisin. Haluan nauttia vauva-ajasta ilman kyyneliä ja hampaiden kiristystä.
Suomen maassa on vauvoilla kaikki perusasiat niin hyvin että en usko imetyksen yksinään vaikuttavan lapsen elämään tulevaisuudessa merkittävästi.

 

No esikoinen ei imenyt rintaa ollenkaan kireän kielijänteen takia. Hänelle sain maidot lypsettyä 1,5 kk ja sit sekin lopahti. Podin huono omaatuntoa, varsinkin kun lähes tuntemattomatkin ihmiset kommentoivat imetyksen tärkeyttä. Poika oli n 7,5kk kun ekan flunssan sairasti. Toinen tuli heti perään. Rotavirukseen sairastui tuossa 1v 2kk ikäisenä. Muuten terve eikä ole allergioita. Keskonen oli joten nuoi pituus ja paino käyrät on mitä on. Hyvin kuitenkin kasvanut vaikk ahoikka onkin. Huono syömään edelleen.

Kuopus on 7 kk ja imetän edelleen iltisin ja aamuisin. Täys imetyksellä mentiin 5kk. Rotaviiruksen hänkin sairasti veljensä perässä, eli n2,5 kk ikäisenä. Tosin onneksi lievänä, mutta sairaalaan silti jouduttiin. Pituutta neidille on hyvin tullut, mutta paino on vähä alakantimissa.

Mulla on kokemusta niin hyvässä kuin huonossakin tuosta imetyksestä. Paineita en ottanut missään vaiheessa asiasta. Tosin appivanhemamt ovat pitäneet oikeen luentoa aiheesta, jos roikkuu koko ajan tississä niin ei maito riitä. Kyllä oma maito riitti ihan hyvin, koska neiti nukkui koko yötkin ja oli muutenkin tyytyväinen.

minusta imtyksestä voohotetaan ihan liikaa. Toki ilman muuta kannattaa yrittää, mutta jos ei jaksa niin antaa sit homman olla. Onhan se parasta ravintoa lapselle, mutta ei imetyksen pituus ole äidin mitta. Rakkaus on tärkeintä mitä lapsi äidilta ja isältään voi saada. Tyytyväinen ilme ja pieni hymy on paras palkka. Sama se miten se ruoka masuun menee, pääasia että saa olla vanhempein lähellä pieni vaavi.

No osa tekstistä tais olla vähä aihaan ohi, mutta tulipahan kerrotua omia tarinoita....

 

Lapseni oli alusta alkaen sekä korvikkeella että rintamaidolla, ensin tissiä niin paljon kun sieltä tuli ja sitten korvikkeella loput että sai vatsansa täyteen. 3 kk tätä kesti jolloin oma maito loppui kokonaan.
Tyttö kasvoi hienosti ja kasvaa edelleen eikä mitään normaalista poikkeavaa ole ollut. Hän on nyt 1,3v. Minäkin podin joskus aluksi pahaa mieltä siitä kun maitoa ei tullut eikä se taatusti edesauttanut maidon herumista. Sitten onneksi ymmärsin tärkeimmän, eli sen että lapsi saa vatsansa täyteen ja on tyytyväinen. Ihan turha siitä on kantaa huonoa omatuntoa jos maitoa ei tule, sitä ei kaikilta kertakaikkiaan vaan tule vaikka kuinka yrittäisi. Olisihan se paljon helpompaa jos sitä tulisi, säästyisi maidon ostolta, lämmittämiseltä ja pullojen keittelyltä joten minulle ei kannata kenenkään tulla sanomaan sitä, että kaikilta tulee maitoa jos vaan haluaa, suutun siitä todella. Huomasin, että varsinkin miehet olivat kovin tietoisia siitä että sitä maitoa tulee jos haluaa, uskon välittömästi kun mies, joka on imettänyt itse tulee sen minulle kertomaan.

 

Minä en stressannut kuin muutaman kerran "suihkutissi-ilmiöstä" ja ehkä joskus väsyneenä siitä, että vauva halusi rintaa tunnin välein. Mutta muuten kyllä imetys tuntui todella luonnolliselta ja kaikki kolme vauvelia vieroittivatkin itse itsensä rinnasta. Yöimetyskin loppui kivuttomasti. Imetin jokaista lasta 8 kk ja se tuntui sopivalta. Olen täysin tyytyväinen "tulokseen"; kolme tervettä lasta, mutta vain esikoisella näytti toimivan tuo imetyksen pöpöiltä suojaava vaikutus (eka flunssa 9 kk iässä).

 

Meillä tissiteltiin jopa 1, 6 kk asti . Arvaatte lähipiirin motkotuksen, mutta niistä viis, kun sekä lapsi että äiti nauttivat.
Minusta imetys oli helppoa ja ihanaa.
Meillä ei ollut tutteja, tuttipulloista puhumattakaan. Lapsi oli erittäin terve ja tyytyväinen vauva.
Päivähoito aloitettiin tuolloin puolitoistavuotiaana, silloin alkoi sairastella vähän.
Vieroitus meni yllättävän kivuttomasti, kuitenkin. Pari itkuyötä ja kiukkuista päivää oli ja sen pituinen se !
Muut vieroittavat nyt tuteista ja jopa yöpulloista. Meillä nukutaan tyytyväisenä ja hyvin.
Imetin lapsentahtisesti. Olen ylpeä kun sain imettää !!!!!!

 

meillä syödään tissiä vieläkin poika nyt 1v 2vkoa ja sais pikkuhiljaa ruveta lopettelemaan ku poika ottanu tavakseen "purasta" (joskus enemmän joskus vähemmän) aina syömisen lopetettuaan.. itse en ole kokenu mitään stressiä kummankaan muksun kohdalla imetyksestä!! =)

 

Mie stressasin kauheasti imetystä, tai lähinnä sitä että riittääkö se maito, saako neiti tarpeeksi, kun oli niin nopea syömään ja kovin pienikokoinen.. Mitä on kyllä vieläkin. osittain saattoi liittyä kylläkin synnytyksen jälk. masennukseen nuo tuntemukset. Joten lopetin imetyksen kun neiti oli n 4kk. En kyllä mitään ole huomannut. neiti on ollut terve kuin pukki. Kahta pientä nuhaa(ilman kuumetta) ja vauvarokkoa lukuunottamatta ei mitään ole sairastanut. ikää kohta 1v3kk.. Tosin vaikeahan se on sanoa että mikä tilanne ois nyt jos oisin kauemmin imettänyt, mutta en mä ainakaan ole huomannut että siitä mitään haittaa olis ollut.. Ainakin äidin stressi syömisestä helpottui ja neiti sai vähemmän hermostuneen äidin..
Mutta näin jäkikäteen ajatellen niin stressasin varmaan ihan suotta.. Tuskinpa olisi lapsi nälkään kuollut rintamaidolla..

 

Olipas mielenkiintoista pohdiskella omaa imetystään näin kahden imetyksen välissä. Siis jos tämän tulevan kakkosen kanssa imetys onnistuu. Esikoisen kanssa se onnistui hyvin ja hän vierotti itse itsensä 11½ kuukauden iässä, samaan tapaan toivoisin asian menevän toisenkin lapsen kanssa.

Muuten en osaa sanoa imetyksen vaikutuksista näin jälkikäteen, mutta meillä tyttö on pysynyt kyllä tosi terveenä muutamaan nuhaa ja yhtä vatsatautia lukuunottamatta. Tähän saattavat imetyksen lisäksi/ohella/sijasta vaikuttaa myös maitohappobakteerit joita syötiin heti vauvasta asti ja syödään edelleen tai sitten ihan isältään peritty korkea vastustuskyky. Minä olen sairastanyt elokuusta asti jo kolme jonkinsortin lentsua (raskausaikana erityisen alhainen vastustuskyky), mutta miehelle ja lapselle ne eivät ole tarttuneet. He ovat muutenkin paljon harvemmin kipeinä kuin minä.

Imettäminen oli siis miellyttävää ja mukavaa ja nautin siitä suunnattomasti. Silloin sen vaikutus lapseen oli vatsaa täyttävä, rauhoittava ja unettava, mutta nämä vaikutukset olisi varmasti saavutettu myös muilla keinoin. Sen pidempiaikaisista vaikutuksista ei ole kiistatonta omakohtaista kokemusta.

 

Imetin lastani 9 kuukautta. Siitä huolimatta hän sairastelee jatkuvasti (aloitti elokuussa päiväkodin ja siitä lähtien ollut lähes koko ajan jotain sairautta, jos ei muuta, niin nenä vuotaa). Lisäksi myös hän on allerginen useille ruoka-aineille, joten voin vain todeta, ettei pitkä imetys välttämättä aina johda terveeseen lapsuuteen. Meillä ei tupakoida tms mikä aiheuttaisi noita ikävyyksiä. Lapsi hakee immuniteettinsa sairastamalla, niin minä ajattelen.
Toki voin sanoa, ettei hän juurikaan ollut sairaana yhtä nuhakuumetta lukuunottamatta imetysaikana. Vauva-aikamme olisi kuitenkin ollut paljon helpompi, jos olisin lopettanut imettämisen aikaisemmin (ajattelin silloin, että pitkä imetys on lapselle tosi hyväksi): hän reagoi koko ajan rintamaitoni kautta esim syömääni viljaan ja juomaani maitoon, joten hän oli todella levoton ja itkuinen ensimmäiset 9 kuukautta, minä ajattelin sen olevan ns normaalia...Eikä ruoka-aineiden sopivuudesta saatu mitään selvää, kun tissimaito sotki soppaa.

Tämä on minun mielipiteeni, ja tilanteet ovat todella erilaisia itse kullakin... Meillä tilanne oli tämä

 

Mulla poika nyt 1v 3kk ja ei ole ikinään imenyt rinnasta maitoa, ei huolinut ja sit ei edes tullu vaikka kuinka yritin. oli 1v. neuvolassa 11.5 kg 78 cm. eli ei mun mielestä vaikutusta!

 

niin ja mulle sanottiin neuvollassa että mielummin tuttelia (meillä nan) kuin että äiti stressaa!

 

Juttelinpa tuossa aiheesta pari pv sitten kaverin kanssa. Hänellä ranskal mies, anoppi oli kuulemma kauhistellut kun kaveri oli kertonu imettävänsä mahdollisimman pitkään. Pitkä imetysaika tuntuu olevan tapana vain Pohjoismaissa ja kehitysmaissa. Minä imetin vuoden ikäseks kun mukula ei pulloa, korviketta eikä tuttia huolinut, ei ollut paljon vaihtoehtoja. Enkä todellakaan potenut huonoa omatuntoa kun aloitettiin kiinteät 4kk iässä. Alkoipahan lapsi nukkua paremmin, sain minäkin lepohetkiä. Aion toki tulevaakin imettää, katsotaan miten hänen kanssaan käy. Ehkä vedetään täysimetyksessä 6kk ehkä ei, stressata en aio!

 

ensimmäistä imetin 3kk. Poika ei osannut imemisotetta joten käytössä oli rintakumi. Lopunviimein poikani vaan itki rinnalla, joten en ottanut stressiä vaan lopetin imetyksen. Kakkonen taas osasi imetyksen loistavasti ja ajattelin, että tätä jatkukoon niin pitkään kun onnistuu.Luovutin maitoa äitipolillekkin ja yhtäkään stressiä en ottanut. Tytön ollessa 7kk hän ei suostunut syömään kuin sillain, että me molemmat makasimme ja se oli aika hankalaa äiti-lapsi kerhossa. Toinen pätevä syy oli se, että tyttäreni pureskeli rintojani terävillä hampaillaan ja se sattui!! Näin siis meillä. Maaliskuussa tulee kolmas, saas nähdä, että miten hänen kanssaan...

 

Mulla kolme lasta, ekaa imetin 4 kk, tokaa 9 kk ja kuopusta 10 kk edelleen. Pulloa olen antanut lisänä jos on siltä tuntunut.

Luulen että pidempi imettäminen on vaikuttanut suhteeseemme sillä lailla, että pidempään imetetty tyttö viihtyy edelleen kuusivuotiaana hyvin sylissä, kun taas esikoispojalla on aina ollut jotenkin vaikea rauhoittua sylissä. Varsinkin jos lopettaa imettämisen siksi, että ajattelee että lapsi on vaikea, niin tämä varmaan vaikuttaa siihen miten suhtautuu lapseen.

Nyt kolmen lapsen kokemuksella ajattelen suurin piirtein niin, että ekat 4-6 kk on äidille enemmänkin työtä, mutta siitä eteenpäin kun lapsi on isompi, se on myös hauskaa. Lapsi osaa arvostaa imetyshetkiä ja osoittaa kiitollisuutta, mikä lämmittää äidin mieltä. Lisäksi kun mukana on jo kiinteät, ei tarvitse enää stressata niin paljon maidon riittävyydestä, eikä imettäminen ole niin tiheätä.

Meillä imettäminen ei ole vaikuttanut terveyteen mitenkään näkyvästi. Flunssat ja korvatulehduksetkierteet on kärsitty jo alle puolivuotiaana, mutta epäilen että korvan rakenteella on ollut vaikutusta tähän. Allergioita ei kyllä ole ollut.

 

\

Luulen että pidempi imettäminen on vaikuttanut suhteeseemme sillä lailla, että pidempään imetetty tyttö viihtyy edelleen kuusivuotiaana hyvin sylissä, kun taas esikoispojalla on aina ollut jotenkin vaikea rauhoittua sylissä. Varsinkin jos lopettaa imettämisen siksi, että ajattelee että lapsi on vaikea, niin tämä varmaan vaikuttaa siihen miten suhtautuu lapseen.

Nyt kolmen lapsen kokemuksella ajattelen suurin piirtein niin, että ekat 4-6 kk on äidille enemmänkin työtä, mutta siitä eteenpäin kun lapsi on isompi, se on myös hauskaa. Lapsi osaa arvostaa imetyshetkiä ja osoittaa kiitollisuutta, mikä lämmittää äidin mieltä. Lisäksi kun mukana on jo kiinteät, ei tarvitse enää stressata niin paljon maidon riittävyydestä, eikä imettäminen ole niin tiheätä.

Meillä imettäminen ei ole vaikuttanut terveyteen mitenkään näkyvästi. Flunssat ja korvatulehduksetkierteet on kärsitty jo alle puolivuotiaana, mutta epäilen että korvan rakenteella on ollut vaikutusta tähän. Allergioita ei kyllä ole ollut.

Olen myös tehnyt havaintoa tästä asiasta, että 3 vuotias jota osittain imetin 5kk, ei koe syliin rauhoittumista niin luontevana tapana kuin 1v3kk joka on nyt vajaan kuukauden ollut tissittömänä.
Esikoinen on muutenkin jotenkin "kaukaisempi" kuin sylissä kiehnäävä kuopus. Kuopus rauhoittuu ventovieraidenkin syliin, painaa vain pään rintaa vasten

Myös meillä on molemmilla ollut korvatulehdukset, tällä täysin imetetyllä vieläpä aikaisemmin kuin esikoisella. Kuopus lehmänmaidolle allerginen (oksenti jo sairaalassa korvikkeen), sekä vehnälle.

Hiljaa mielessäni joskus mietin millaista olisikaan jos olisi osannut asennoitua imetykseen paremmin jo esikoisen kanssa, ja saanut sen sujumaan paremmin. Kuopuksen imetyksen onnistumisesta, kaikista ongelmista huolimatta (itsellä mahatauti ja paha allergiakohtaus, eriaikaan molemmat, -> imetystauko ja maidon uudelleen nostatus, pojan allergiat, suihkutissit,rintatulehdus jne.), olen todella iloinen. Kuulin kyllä ympäriltä kommentteja kuinka "noin iso poika käy vielä tissillä", mutta vieroitus meni pojan tahtiin. Ja siis koen imetyksen tosi helpoksi ja mukavaksi. Ja jos vielä pieniä tulee, niin olen valmis paiskomaan nuo ekat kuukaudet töitä!!

 

\

Meillä tissiteltiin jopa 1, 6 kk asti . Arvaatte lähipiirin motkotuksen, mutta niistä viis, kun sekä lapsi että äiti nauttivat.
Minusta imetys oli helppoa ja ihanaa.
Meillä ei ollut tutteja, tuttipulloista puhumattakaan. Lapsi oli erittäin terve ja tyytyväinen vauva.
Päivähoito aloitettiin tuolloin puolitoistavuotiaana, silloin alkoi sairastella vähän.
Vieroitus meni yllättävän kivuttomasti, kuitenkin. Pari itkuyötä ja kiukkuista päivää oli ja sen pituinen se !
Muut vieroittavat nyt tuteista ja jopa yöpulloista. Meillä nukutaan tyytyväisenä ja hyvin.
Imetin lapsentahtisesti. Olen ylpeä kun sain imettää !!!!!!

Meillä mentiin vielä vahan pidemmälle. Esikoinen oli kaksi viikkoa vajaa 2-vuotias, kun lopetettiin!!! Neuvolassa oma hoitaja oli myönteinen mutta hänen poissa ollessa toinen oli jo ohjaamassa neuvolapsykologille, turha kai mainita ettei menty !!! Kuopuksen kanssa lopetettii hänen ollessa 1v2kk. Ja muuten, mun anoppi on Italiasta ja oli suorastaan kauhuissaan kun sai tietää esikoisen pitkästä imetyksestä!!! Mutta eipä tuo minua haitannut, eikä miestäkään.l

 

Lisään vielä että esikoiselle tuli ensimmäinen korvatulehdus vasta 2 ja puolivuotiaana, kun meni tarhaan. Pienemmällä ei ole vielä ollut yhtään. Hän nyt 1v3kk

 

Imetin ensimmäistä lasta reilut 12 kk ja toista noin 13 kk. Molemmat lopettivat itse tisuttelun, joten mitään vieroituksia ei ollut. Vanhemmalla lapsella puhkesivat ruoka-allergiat 1v 9kk iässä ja nyt nuoremmallakin (kohta 1 1/2 v) on alkanut olla samoja oireita. VAnhempi oli puolisen vuotta päiväkodissa eikä sairastanut tuona aikana kuin pari kertaa (nuhaa). Nuorempi on ollut vain kotihoidossa ja flunssaa ollaan podettu jo monesti. Imetin pitkään, koska se oli helppoaja vaivatonta sekä mukavaa (näin ei valitettavasti kaikilla ole). Kiinteät aloitettiin noin 5 kuisina.

Pitkä imetys tunnetaan myös muualla maailmalla, Aussi-tuttuni on imettänyt lapsiaan vähintään vuoden (vanhinta parisen vuotta) ja asia on kuulemma ihan tavallista siellä toisellakin puolen maapalloa. Voin kuvitella mm. Italian ja Ranskan asenteet, Ranskassa rinnat kuuluvat kuulemma aviomiehelle, ei vauvalle ja näin äidit eivät juurkikaan imetä (näin kertoi tuttavani, jolla oli kokemusta asiasta).

 

Meillä on kokeiltu sekä imetystä että pulloruokintaa ja lapset ovat kaikki kolme hyvin kasvaneita ja kehittyneitä. Mielestäni kokonaisuus kuitenkin ratkaisee: Tärkeintä on että lapsen tarpeista huolehditaan ja hän saa tarpeeksi rakkautta. Ensimmäistä imetin kaksi vuotta ja kahta pienempää kaksi kuukautta. Minulla heruminen oli todella huonoa, maitoa ei todellakaan ole koskaan ruiskunnut eikä paitakaan ole montaa kertaa rintamaidosta kastunut. Vauvan piti tehdä kovasti töitä, että maitoa alkoi herua ja vielä ensimmäisen lapsen kanssa imetys onnistui kun sai keskittyä vain häneen, mutta kun toinen ja kolmas syntyi, olivat imetystilanteet niin stressaavia, että heruminen loppui melkein kokonaan. Oli vaikea itselleen myöntää, että tämä ei nyt onnistu. Kolmannen lapsen kohdalla osasin olla jo lempeämpi itseäni kohtaan kun huomasin, että toinen lapseni oli kovasti tyytyväinen vaikkei rintaa saanutkaan kuin sen kaksi kuukutta. Jos äiti pystyy ja haluaa imettää lastaa, niin hieno homma. Kukaan ei voi kuitenkaan mennä toisen ihmisen kenkiin ja tietää mitkä kaikki syyt vaikuttavat siihen imettääkö äiti vai ei. Jos menee enemmän stressin puolelle, niin eihän siitä hommasta hyödy kukaan.