Imetyksen sijaan pumpattua äidinmaitoa pullosta?

[mamiini]

Näköjään linkit ei toimi, mutta laita googleen imetyksen edut ja avaa sieltä kyseinen linkki. Tässä osia lainattuna.




Julkaistu 8.2.2000, päivitetty 19.5.2008 Savonia AMK

Imetyksestä on hyötyä niin lapselle kuin äidillekin. Äidinmaito on vauvalle parasta ravintoa, sillä se sisältää kaikki perusaineet, mutta ei mitään liikaa. Äidinmaito suojaa lasta infektioilta, allergioilta sekä vatsavaivoilta. Imetys myös edistää äidin palautumista synnytyksestä: kohtu supistuu normaalin kokoiseksi, synnytyksen jälkeisen verenvuodon riski pienenee ja paino putoaa helpommin.
Imetyksen historiaa ja taustaa

Ihminen on imettänyt jälkeläisiään aina, mutta imetyskestot jälkeläistä kohden ovat vaihdelleet historian kuluessa. Historiaa tutkimalla voidaan päätellä, että rintaruokinta on ollut ihmislapsen suoranainen elinehto. Ensimmäiset tarkemmat tiedot imetyksen käytännöistä ovat 1600 -1700 -luvuilta, jolloin lasta imetettiin usean vuoden ajan.

Suomessa imettäminen oli alhaisimmillaan 1960- ja 1970-luvuilla. Vuonna 1972 vain 7 % lapsista sai rintamaitoa kauemmin kuin kuusi kuukautta. Imetysohjauksen tehostaminen sekä neuvoloissa että synnytyssairaaloissa paransi tilannetta ja 1970-luvun loppupuolella imettäminen alkoi taas yleistyä.

Äitiyslomien pidentyminen 1980-luvulla ja yleinen kiinnostus luonnonmukaiseen elämäntyyliin vaikuttivat myös imetyksen lisääntymiseen ja imetyskestoihin. Nykyään olemme tilanteessa, jossa lähes kaikki äidit ainakin kokeilevat vastasyntyneen rintaruokintaa.

Imetyksen merkitys voidaan ymmärtää ajattelemalla imetyksen kuuluvan yhtenä osana siihen jatkumoon, joka alkaa hedelmöityksestä. Keinotekoinen jatkumoon puuttuminen on tarpeetonta ja luonnonvastaista. Lapsen kannalta rintaruokinta on täydellisesti vauvan tarpeita vastaava tapa huolehtia hänen ravitsemuksestaan. Lapsi vaikuttaa osaltaan siihen, että rintamaitoa muodostuu. On kuitenkin hyvä muistaa, että imetyksen epäonnistuminen ei voi eikä saa pilata vanhemmuuden ja äitiyden kokemusta.

Luonnonmukaista imetystä ohjaavat vahvat biologiset perusteet on sivuutettu ja nykyistä imetys- ja rintaruokintakäytäntöä ohjaavat kulttuurivaikutteet. Kulttuurimme suosii tehokkuutta, erillisyyttä ja yksinäisyyttä. Esikuvat ja mallit imetyksestä ovat puutteellisia ja imetyskielteisiä asenteita suosivia. Siksi on tärkeää kysyä: Millainen tieto- ja arvoperusta ohjaa tämän päivän imetyskulttuuriamme? Missä menemme imetyksen suhteen?
Imetyksen edut vastasyntyneelle

* äidinmaito on lapsen parasta ravintoa: siinä on kaikki
tarvittavat perusaineet, mutta ei mitään liikaa
* suojaa infektioita vastaan
* suojaa allergisoitumiselta
* edesauttaa fyysistä ja henkistä kehitystä
* on rentouttava ja nautinnollinen yhdessäolon hetki
* luo läheisyyden ja turvallisuuden tunnetta
* ehkäisee välikorvantulehdusta
* vähentää vatsavaivoja hyvän ja täydellisen
imeytymisen takia
Imetyksen edut äidille

* imetys edistää äiti-lapsi -suhteen kehittymistä
* antaa lapselle hellyyttä ja turvallisuutta sekä
tyynnytystä
* on rentouttava ja nautinnollinen yhdessäolon hetki
* itsetunto kohoaa, äiti tuntee itsensä korvaamattomaksi
* elimistön palautuminen synnytyksestä nopeutuu: kohtu
supistuu normaaliin kokoonsa, synnytyksen jälkeisen
verenvuodon riski pienenee ja paino putoaa
helpommin
* viivästyttää munasolun irtoamista
* rinta-, kohtu- ja munasarjasyöpäriski pienenee
* maito on aina mukana
* maito on aina sopivanlämpöistä ja puhdasta
* on käytännöllinen: säästää aikaa ja rahaa
Imetyksen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä

* positiivinen asenne imetystä ja lasta kohtaan
* motivaatio
* raskaus, synnytys ja lapsivuodeaika
* asiatiedot imetyksestä jo raskausaikana
* tuki ja kannustus: isä, omat vanhemmat, ystävät ja
sukulaiset, hoitohenkilökunta
* äidin aikaisempi imetyskokemus
* rauhallinen ja turvallinen imetystilanne
* riittävä lepo
Lähteet

Armanto ja Koistinen. Toim 2007. Neuvolatyön käsikirja. Tammi. Helsinki.

Deufei M, Montonen E & parviainen M. 1996. Rinnalla. Suomen Koskinen K. 2008. Imetysohjaus. Edita. Helsinki.

 

[mamiini]

Julkaistu 19.5.2008, päivitetty 19.5.2008 Savonia AMK

On tärkeää, että vauva saa ternimaitoa eli kolostrumia mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. Kolostrum mm. nostaa vauvan verensokeria ja sisältää vasta-aineita erilaisia taudinaiheuttajia vastaan. Äidinmaidon erittyminen riippuu siitä, kuinka paljon rintarauhasta stimuloidaan. Mitä useammin vauva imee rintaa, sitä enemmän maitoa erittyy. Imemisen seurauksena äidin aivolisäke alkaa tuottaa kahta hormonia: prolaktiinia ja oksitosiinia. Prolaktiini käynnistää maidon erityksen ja oksitosiini säätelee maidon herumista. Artikkelissa on esitetty piiroskuvan avulla maidon eritykseen vaikuttavat hormonit.
Ensitapaaminen ja varhaisimetys sairaalassa

Vaikka synnytys olisi ollut kuin pitkä, uuvuttava matka, väsymys on poissa, kun vastasyntynyt nostetaan äidin vatsan päälle. Aluksi vauva rauhoittuu ja kerää voimia synnytyksen aiheuttamien rasitusten jälkeen. Sinä ja miehesi voitte rauhassa tutustua häneen, jutella ja hyväillä. Lämpimälle ihollesi peitettynä lapsen energiankulutus on mahdollisimman pieni, ja näin hänen verensokerinsa pysyy korkeana.

Levättyään vähän aikaa vauva alkaa etsiytyä rinnalle: hänellä on nälkä. Venytellen ja katsekontaktia hakien hän alkaa ryömiä rintaasi kohti. Vastasyntyneellä on ns. hamuamisrefleksi: käsin tunnustellen ja päällään nokkien hän löytää rinnan ja alkaa imeä. Kannattaa antaa vauvalle riittävästi aikaa toimia itse. Jos on tarvetta, kätilö toki auttaa vauvaasi ja sinua hyvän asennon löytymisessä ja tarkistaa, että imemisote on oikea. Näin vauvasi voi imeä niin pitkään kuin haluaa.

Rinnassa on valmiina ternimaitoa eli kolostrumia. Se on monella tapaa arvokasta vauvalle ja siksi on tärkeää, että hän saa sitä niin aikaisin kuin mahdollista. Kolostrum nostaa hyvin verensokeria, mikä on tarkoituksenmukaista, sillä valvottuaan elämänsä pari ensimmäistä tuntia vauva nukahtaa.

Vastasyntyneen ja hänen vanhempiensa kiireetön ensitapaaminen on arvokas. Koettuaan heti onnistumista vauvansa tarpeiden tyydyttämisessä vanhemmat jatkossakin luottavat enemmän omiin kykyihinsä lapsensa parhaina hoitajina. Vastasyntynyttä ei tulisi erottaa äidistään ilman perusteltua syytä.

Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista esimerkiksi äidin tai vauvan poikkeavan voinnin vuoksi. Tällöin ensitapaaminen toteutetaan niin pian kuin tilanne sen sallii. Myös syntymän jälkeen tapahtuva hengitysteiden puhdistaminen imulla sekä kylvetys ja muut hoitotoimet häiritsevät vauvan etsiytymistä rinnalle.
Rinnan rakenne

Ymmärtääksesi kunnolla maidon nousun ja herumisen mekanismit sinun tulee ymmärtää rinnan anatomiaa ja fysiologiaa:

Maitorauhanen on muodostunut neljästä eri kudostyypistä: rauhaskudoksesta (varsinainen rintarauhanen), sidekudoksesta ja rasvakudoksesta sekä rintaa peittävästä ihosta. Maito muodostuu pääasiassa rauhaskudoksissa eli alveoleissa. Itse nännipiha on nänniä ympäröivä pigmenttialue, joka raskausaikana usein tummenee. Nännipihan alueella on runsaasti talirauhasia.

Raskauden aikana rinnat kasvavat keltarauhashormonin vaikutuksesta. Estrogeenin ja progesteronin saavat aikaan uusien maitorakkuloiden muodostumisen. Kummassakin rinnassa on noin 15-20 rauhaslohkoa. Sisempänä rinnassa sijaitsevat maitorakkulat, joissa maito muodostuu. Maito kulkeutuu rinnanpäähän maitotiehyitä pitkin. Maitoa rinnat alkavat erittää vasta synnytyksen jälkeen.

Kolmannesta raskauskuukaudesta lähtien alkavat rintarauhaset erittää jo vähäisiä määriä kolostrumia. Kolostrumin määrä lisääntyy nopeasti synnytyksen jälkeen. Pienikin määrä kolostrumia riittää vastasyntyneen ravinnoksi, sillä se sisältää suuria määriä proteiineja ja vasta-aineita.

Istukan irrottua, saa prolaktiinin tuotanto aikaan varsinaisen maidonerityksen. Oksitosiini puolestaan saa aikaan rintarauhasen ja nännipihan lihassyiden supistumisen, joka edistää rinnan tyhjenemistä.

Jotta maidoneritys voisi jatkua, on lapsen imettävä rintaa säännöllisesti, jotta rinnat saavat hermoärsytystä, joka ylläpitää hormonieritystä.
Maidon nousu- ja herumismekanismit

Raskauden aikana äidin veressä olevat istukan tuottamat suuret estrogeeni- ja keltarauhashormonipitoisuudet estävät maidon erityksen. Maidonerityksen ensimmäinen vaihe alkaa jo raskauden puolivälissä. Tällöin alkaa erittyä ternimaitoa eli kolostrumia.

Varsinainen maidonnousu (maidonerityksen toinen vaihe) tapahtuu 2-5 vuorokauden kuluttua istukan syntymästä ja se johtuu keltarauhastason, vähemmässä määrin estrogeenitason, laskusta.

Maidon erittyminen perustuu ns. kysynnän ja tarjonnan lakiin: mitä useammin vauvasi imee rintaa, sitä enemmän maitoa erittyy. Vauvan imemisen viesti välittyy hermosoluja pitkin aivolisäkkeeseen, joka alkaa tuottaa kahta hormonia:

PROLAKTIINIA, joka käynnistää maidonerityksen (maidon nousu)
OKSITOSIINIA, joka saa maidon virtaamaan (maidon heruminen)

Prolaktiinin tehtävänä on käynnistää maidoneritys. Prolaktiinin määrää lisää lapsen imemisen aiheuttama nännipihaan kohdistuvaa ärsyke. Kun rinta alkaa tyhjentyä ja prolaktiinia on ehtinyt siirtyä äidin verenkiertoon, alkaa uuden maitomäärän muodostus rinnassa. Prolaktiinin vaikutus alkaa vasta imetyksen loppupuolella, jolloin jää aikaa muodostaa uutta maitoa maitorakkuloihin.

Hermovälitteistä imetyksen käynnistämistä kutsutaan herumisrefleksiksi. Herumista säätelee oksitosiinihormoni, jota erittää aivolisäkkeen takalohko, kun lapsen imemisestä aiheutuva ärsytys rinnanpäässä välittyy äidin keskushermostoon. Maidon erityksen voi laukaista jo pelkkä imetyksen valmistelu, imettämisen ajattelu, vauvan ääni, itku tai näkeminen. Oksitosiini siis aikaansaa maidon virtaamisen pikkutiehyistä kohti nänniä ja ulos rinnasta. Erittyneen maidon määrä riippuu ennen kaikkea siitä, miten paljon rintarauhasta stimuloidaan.

Imetyksen aikana äidin elimistössä tapahtuu samanlaisia reaktioita kuin seksuaalisen kiihottumisen yhteydessä. Äiti voikin tuntea imettäessä seksuaalista mielihyvää. Tämä saattaa synnyttää helposti syyllisyyden tunteita, jotka voivat joskus olla niin voimakkaita, että äiti luopuu rintaruokinnasta. Evoluutio on kuitenkin järjestänyt imetyksen nisäkäsemoille mahdollisimman miellyttäväksi, jotta he mielellään imettäisivät poikastaan ja näin turvaisivat pienelle mahdollisemman hyvän alun elämälle.
Maidon erittymiseen vaikuttavat hormonit
Maidon erittymiseen vaikuttavat hormonit
Maidoneritykseen vaikuttaa

1. Luota itseesi imettäjänä ja vauvasi parhaana hoitajana. Mikäli tunnet itsesi epävarmaksi, lue aiheesta eri kirjoista ja keskustele muiden äitien ja neuvolasi terveydenhoitajan kanssa. Myös sairaalan synnytysvuodeosastolle samoin kuin imetystukiryhmiin voit ottaa yhteyttä jo ennen vauvan syntymää. Pidä mottonasi: "yrittänyttä ei laiteta".

2. Kun vauva on syntynyt, pidä häntä paljon lähelläsi. Vauva pysyy lähelläsi rauhallisempana, mikä puolestaan vähentää huoltasi vauvan voinnista. Prolaktiinin erityksen lisäämiseksi tarvitaan nänniin kohdistuva imeminen.Koska vauva imee ensimmäisinä vuorokausina tiheästi, saat hänet myös nopeasti rinnalle, kun hän sitä tarvitsee.

3. Järjestä imetyshetket rauhallisiksi. Kiire ja huoli samoin kuin kipu estävät maitohormonien erittymistä. Mieti etukäteen, mikä on vauvan syntymän jälkeen tärkeintä: sekö, että elämä jatkuu ennallaan vauvasta huolimatta vai se, että vauva saa parhaat eväät elämänsä taipaleelle. Vauva-aika (= imetysaika) on loppujen lopuksi lyhyt hetki elämästäsi.

4. Huolehdi myös omasta ravinnon- ja nesteensaannistasi. Jos jaksat ja ehdit, tee etukäteen pakastimeen valmiiksi helposti lämmitettäviä ruoka-annoksia. Myös kaupasta saa hyviä valmisruokia, kunhan lisäät itse annoksiin vihanneksia ja hedelmiä. Yletön nesteiden nauttiminen ei sinänsä lisää maidontuotantoa, mutta sinun on hyvä juoda vettä tai sokeritonta mehua noin kaksi litraa päivässä janon tunteesi mukaan.

5. Lepää ainakin aluksi aina kun se on mahdollista, imettäessäsikin. Vauva syö ympäri vuorokauden kuukausia, joten lepo päivälläkin on lähes välttämätöntä. Pyri jättämään kaikki turha työ pois. Esimerkiksi turhaa on
- pissavaipan vaihto joka syötöllä (vaippojen imukyky on uskomaton)
- vauvan pyllyn rasvaus (turha rasvaus vähentää ihon omaa rasvantuotantoa)
- puseron, housujen tai lakanan vaihto pienen pulautuksen jälkeen
- kodin siistiminen vain tavan vuoksi
- vieraiden vastaanottaminen, jos ajankohta ei ole perheellesi sopiva

Osittain on sinusta itsestäsi kiinni, muodostuuko kokemuksesi vauva-ajasta murheiden täyttämäksi ajaksi vai uusia voimia antavaksi elämänvaiheeksi.
Lähteet

Armanto ja Koistinen. Toim. 2007. Nauvolatyön käsikirja. Tammi. Helsinki.

Deufei M, Montonen E & Parviainen M.1996.Rinnalla. Suomen Kätilöliitto.

Koskinen K. 2008. Imetysohjaus. Edita. Helsinki.

 

[Onnelmatapaus]

Ap, teet vain niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Ja ilman huonoa omaa tuntoa. Iloinen ja onnellinen äiti on vauvalle tärkeintä.

 

[hankey2]

Ap, teet vain niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Ja ilman huonoa omaa tuntoa. Iloinen ja onnellinen äiti on vauvalle tärkeintä.

Näin on ja listaan vielä lisään sanat hyvinnukkunut ja hyvinsyönyt.

 

[kerttu]

Näin se menee kun oma napa on tärkeämpi kuin vauvan. Omista jutuista ei tingitä, vauvan parhaasta kylläkin. Sad.

 

[vieras äiti]

Pumppasin maidon esikoiselleni n. 5 kuukauden ajan. Maitoa riitti, vaikka en imettänytkään ja vuorokaudessa tuli pumpattua n. litran verran. Neuvolassa eivät moralisoineet, vaan olivat iloisia, että jaksan pumpata ja näin lapsi saa rintamaitoa (imetys ei siis onnistunut). Muutamaan otteeseen huomasin pitkiä katseita kun jossain "vauvatapaamisissa" kaivoin lapselle tuttipullon esiin, mutta kukaan ei koskaan tullut sanomaan mitään. Jos jonkun kanssa tuli puhetta pullottelusta ja pumppaamisesta niin lähinnä kommentit olivat hämmästeleviä ja kannustavia tyyliin "mahtavaa, että olet jaksanut pumpata noinkin pitkään, itse en olisi jaksanut".

Ja kun aina sanotaan sitä, että kiintymyssuhde tulee paremmaksi ku imettää niin sitä en ymmärrä. Minä olen ainakin kokenut pullosyöttökerrat hyvin läheisiksi vauvan kanssa, koska onhan vauva siinäkin sylissä ja tillittää isoilla silmillään luottavaisesti syöttäjäänsä. En siis näe päätöksessäsi yhtään mitään pahaa - teet niinkuin teille on parasta, etkä anna toisten tulla kertomaan, että mikä heidän mielestään on teille parasta, sinä tiedät ja tunnet tilanteenne parhaiten. Vauva-ajasta pitäisi nauttia, eikä sen pitäisi olla jatkuvaa hampaiden kiristelyä Tämä on minun mielipiteeni.

 

[.]

Minäkin pumppasin vauvalle maitoa yhdeksän kuukauden ajan. Kyseessä ei tosin ollut oma valinta, vaan vauva oli ensimmäiset päivät keskolan puolella, eikä oppinut koskaan imemään. Alkuun ei jaksanut imeä aina edes pullosta, saati rinnasta ja lopulta sitten ei enää viitsinyt. Kotiinpäästyäkin oli tärkeintä saada vauva kasvamaan, ja pullolla se onnistui ja tiesi vauvan saavan tarpeeksi ruokaa.
Rankkaahan se oli. Käytössä oli sähköpumppu, tosin kovaääninen. Nyt jos olisin samassa tilanteessa, hankkisin hiljaisen.
Kukaan ei todellakaan kritisoinut pumppausta, päinvastoin, tärkeintähän on että vauva saa äidinmaitoa.

 

[r]

Luultavasti ajan mittaan vauva ei huoli sitten rintaa enää koska saa pullosta niin paljon paremmin. Eihän se haittaa jos päätöstä tehdessä kuitenkin tiedostat kaikki "riskit", ettei sitten kaduta jälkikäteen. Mutta lisäksi sanoisin, että pientä vauvaa on NIIN erilaista imettää kuin esim. omaa päätään kannattelevaa, saati jo oman kroppansa hallitsevaa esim. ryömivää tai konttaavaa. Saati sitten kun vauva eleillään ja liikkeillään kiittää läheisyydestä ja tissistä, tai ottaa sen omin käsin käsiensä väliin. Itsekin inhosin ehkä 3 ekaa kuukautta imettää, mutta sitten nautin täysin rinnoin imetyksestä siihen asti kun lopetettiin vauvan ollessa 11kk.

 

[Champion]

Mun serkun vaimo ei saanut imetystä onnistumaan ja lypsämällä ja pullosta juottamalla vauva sai VAIN äidin maitoa puoli vuotta. Lypsi vielä sairaalaankin myytäväksi!! Nostan hattua, itse en olisi jaksanut

 

[mm]

Itse en jaksaisi pumpata mutta jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Rutiinit ovat kyllä minusta yliarvostettuja pikkuvauvojen kohdalla. Kyllähän imetykseenkin tulee "rutiini" että pikkuhiljaa oppii lukemaan vauvasta milloin on tarpeeksi nälkä ja milloin taas riittävän kylläinen. Pullon/korvikkeen käyttö lisäksi sotkee tätä. Itse olen kolme lasta imettänyt ja kolmannen kohdalla ei ole enää tarvinnut paljon miettiä, muuta kuin että allergioiden takia joudun olemaan itse dieetillä ettei vauva saa oireita. Olemme kokeilleet erikoiskorvikkeita 6kk jälkeen mutta pullorumba imetyksen lisäksi on minusta ollut tosi raskasta! En voi kuvitellakaan että jaksaisin vielä pumpata maitoni mutta minulla onkin enemmän kuin yksi lapsi...

 

[vieras]

Mulla oli kanssa samantapaisia hankaluuksia kuin sulla ap.

Mä imetin ehkä noin 1 kerta päivässä. Loput pumppasin ja annoin pullosta. Joskus meni monta päivääkin, että en imettäny vaan pumppasin. Mutta viikottain myös imetin. Eli ei tullu viikon taukoa.

Sitten tasan 3 kk ikäisenä jotenkin vain tuntui siltä, että kokeillaan imettää. Vauva alkoi imemään heti hyvin ja ilman rintakumia. Aiemmin oli onnistunu vain kumin kaa.

Sitten pumppaus loppui kokonaan ja imetin vain. Sai kyllä välillä pulloa.

Nyt vauva on 7 kk ja esim. kaikki yöt pärjätään rintamaidolla. Päivisin imetän 3 kertaa noin.

 

[r]

En jaksanut lukea ketjua läpi, mutta nuo ap:n tunteet tunnistan hyvin itsessäni esikoisen kanssa. Mua huoletti ihan hirveästi, kun en tiennyt kuinka paljon lapsi saa rinnasta maitoa. En uskaltanut luottaa siihen että vauva saa tarpeeksi, vaan annettiin pullosta NANnia varmuuden vuoksi. Korvien välistä löytyy syy, mutta sitä on tosi vaikea itselleen muuttaa. Kun pitäisi vaan uskaltaa USKOA ja LUOTTAA että vauva saa rinnasta tarpeeksi, eikä miettiä millilitroja. Tuo jatkuva miettiminen ja epävarmuudessa eläminen tekee imetyksestä kireää ja raskasta puuhaa. Vaikka se vaikeaa onkin, niin yritä opetella luottamaan itseesi imettäjänä. Yritä ajatella, että minä pystyn siihen ja lapseni saa parasta mahdollista ravintoa parhaalla mahdollisella tavalla! Pumppaaminen on tosi raskas lisätyö, jonka voisit välttää kokonaan. Pumppaamalla maidon tulo saattaa myös heiketä tai loppua kokonaan, joten jos sille tielle lähdet, niin on aika todennäköistä että viimeistään kuukauden kuluttua lapsesi saa pelkkää purkkimaitoa. Tsemppiä!

 

[vieras]

Itse en jaksaisi pumpata mutta jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Rutiinit ovat kyllä minusta yliarvostettuja pikkuvauvojen kohdalla. Kyllähän imetykseenkin tulee "rutiini" että pikkuhiljaa oppii lukemaan vauvasta milloin on tarpeeksi nälkä ja milloin taas riittävän kylläinen. Pullon/korvikkeen käyttö lisäksi sotkee tätä. Itse olen kolme lasta imettänyt ja kolmannen kohdalla ei ole enää tarvinnut paljon miettiä, muuta kuin että allergioiden takia joudun olemaan itse dieetillä ettei vauva saa oireita. Olemme kokeilleet erikoiskorvikkeita 6kk jälkeen mutta pullorumba imetyksen lisäksi on minusta ollut tosi raskasta! En voi kuvitellakaan että jaksaisin vielä pumpata maitoni mutta minulla onkin enemmän kuin yksi lapsi...

No mulla on taas niin, että ensimmäisen kahden kanssa imetys on onnistunut hyvin. Nyt kolmannen kohdalla olen kohdannut ensimmäiset hankaluudet imetyksen kanssa ja välillä on pakko pumpata pulloon. Helpompi minulle näin.

 

[..]

Mulla oli esikoisen kanssa ihan sama olo imetyksen suhteen. Se oli tosi vaikeata, en ymmärtänyt yhtään mitä tapahtui, tuntui että olin vain jumissa tissieni kanssa. Pullosta ruokkiminen oli helpompaa, tosin se korvikkeen kanssa puljaaminen, pullojen keittely ja pettymys imetyksen sujumattomuudesta ottivat koville. Ymmärrän hyvin tuon tunteesi siitä, että pullojen kanssa tavallaan tietää missä mennään ja rintojen kanssa joutuu arpomaan enemmän ja on itse paljon enemmän kiinni. Esikoista osittaisimetin 1 1/2 kk ja sitten siirryttiin pelkkään pulloon, sillä muuten olisin ollut täysi hermoraunio. Olo helpottui kotona, mutta aika monta kuukautta sai ihmisten ilmoilla liikkuessa vastata kysymykseen "eksää annakaan tissiä". Joo, annoin, mutta meinasi pää hajota ja lapsi huusi, mitenkäs sun tissit jaksaa... Pahaa mieltä oli varmaan puolen vuoden ajan, helpotti sitä mukaa kun lapsi alkoi syödä muutakin kuin maitoa.

Nyt toisen lapsen kohdalla osasin jo paljon paremmin varautua imetykseen. Ekat 15 päivää nyt takana ja helvetinmoisia ongelmia ekan viikon ajan, itkin jo miehelle että tämä on ihan samaa paskaa kuin esikoisen kanssa, eikä tästä tule mitään. Nyt olen kuitenkin alkanut saada kiinni imetyksestä. Tiedän milloin lapsella on nälkä ja milloin vain lutkuttelee tissiä nukkuesaan. Tiedän milloin vauvan voi tarvittaessa irrottaa tissiltä ilman huutoa. Tiedän, että jos pitkänkin imetyksen jälkeen on huutoa, voin antaa pullosta korviketta lisäksi.

Olen myös osannut rentoutua imetyksen suhteen. Enää en stressaa, että tuleeko maitoa, saako lapsi heti tissistä kiinni, kauanko tässä pitää istua jne. Heitän sohvalta sohvatyynyt veke, räppään digiboksilta jotain hömppää ruutuun ja vetäisen kyljelleni vauvan kanssa. Vauva syö 10-40 minuuttia ja boksilta löytyy kyllä katsottavaa siksi aikaa. Vierailla ei ole asiaa meille vielä pitkään aikaan, koska itse heilun tissit paljaina, sohvalle rantautuneena... Mies on tukenut todella hyvin ja antanut minun itkeä itkuni, mutta myös kehunut hyvin sujuneista syötöistä ja on sitä mieltä, että tärkeintä että lapsi syö, mutta hienoa jos saa niin paljon äidinmaitoa kuin mahdollista.

Jos sulla imetys sujuu periaatteessa hyvin, eli se ei satu, niin etenkin öisin tissin tarjoaminen vauvalle edesauttaa maidon tuloa. Vauva kun on tehokkaampi kuin pumppu ja yösyötö ovat tärkeitä maidon tulon kannalta. Yöllä sitäpaitsi voi itsekin nukahtaa samalla kun vauva syö tissiä. Päivällä voit ihan hyvin pumpata ja miksei yölläkin, jos jaksat. Itse en jaksaisi pumpata öisin. Mutta älä turhia stressaa, riittää että vauva kasvaa.

 

[pumppailija]

Tästä ei varmaan ap:lle enää ole apua, kun hetki aikaa kirjoituksista mutta jos joku muu myöhemmin eksyy ketjuun niin kerron oman tarinani.

Meillä ei ekan kanssa imetys ollut millään muotoa mahdollista (erityislapsi) ja silloin hänelle pumppailin maitoa sairaalaan. No nyt kakkosen kanssa imetys ei lähtenyt sujumana yhtään. Minulla ei ollut mitään kokemusta aiheesta ja vauvalla vaikeuksia tissiltä imemisessä. Lisäksi esikoinen omine juttuineen vie päivästä aikaa eikä mulla esim ollut aikaa mihinkään tuntien imetysmaratoneihin ja "pesimisiin" silloin alku viikkoina. Mulla oli pumppauksesta kokemusta niin aloin sillon jo heti aluksi sit tyhjentää tissit pumppaamalla, kun se imetys takkusi. Lopulta sit päädyin pumppaamaan kaiken maidon ja vauva joi sen pullosta. Vauva on nyt 2.5 kk ja edelleen mennään näin. Maitoa tulee ihan älyttömästi ja pakkanenkin on jo ihan täynnä. Eli kyllä se pumppauskin voi stimuloida rintoja niin, että se maito riittää eikä korviketta tarvita. Mulla on Amedan lactaline sähköpumppu, jolla voi tyhjentää kummankin rinnan samaan aikaan. Voihan tää maito tästä vielä lopahtaa mutta kyllä me useamman kuukauden "täysomillemaidoille" päästään. Voi olla, että jopa sinne 6 kk...

Noista rutiineista. Mäkin koen, että tää pumppaus jotekin istuu hyvin tähän meidän päiväohjelmaan ja päivät rullaa hyvin samalla rutiinilla. Mutta ei se tarkoita, että kaikki tapahtuu samaan kellon aikaan joka päivä. Vauva syö ja nukkuu just sillon kun se haluaa ja mä sovittelen asiat sen mukaan. Rutiini ehkä mulla tarkoittaa listaa asioista jotka on tehtävä mutta ehkä eri päivinä eri järjestyksessä. Mä pumppailen, kun lapset nukkuu. Samoin tää pumppailu tuo sen, että mieskin voi hoitaa vauvaa täysin eli esim öisin. Meidän perheelle tää ainakin tuo tarvittua joustoa päivään, kun mä pumppailen maitoa eikä tarvitse varautua täytin ennalta arvaamattomiin aikoihin tuleviin imetysmaratoneihin. Meillä tää on ainoa toimiva vaihtoehto niin että saadaan myös nuo esikoisen kommervenkit hoidettua. Tai no toimiva vaihtoehto olisi myös täysin ilman ongelmia sujunut imetys ja niin että se vauva osais vartissa aina imasta sen mitä tarvii. Se tuo lienee hyvin harvinaista?

Eli musta jokaisen pitää tehdä juuri niin kuin se itselle ja omalle perheelle on parasta. Neuvojia kyllä aina riittää. Mä en esim ymmärrä, miten joku voi tulla sanomaan tästä mun ratkaisusta että on vaikee ja ei toimi. Ei kukaan muu kuin minä itse tiedä tasan tarkkaan, mitä tää on meille ja toimiiko vai ei. Neuvolassa ovat onneksi suhtautuneet tähän mun ratkaisuun tosi hyvin. Sanovat vain, että vauva saa äidinmaitoa ja kasvaa hyvin, teillä on asiat tosi hyvin! Mä en koe, että tää ois jotekin mun itsekäs ratkaisu vauvan hyvinvoinnin kustannuksella. Tässä ratkaisussa mä saan hoidettua myös tuon esikoisen asiat hyvin, vauva saa äidinmaitoa ja koko perhe voi hyvin.

Eli tsemppiä kaikille, jotka uskaltautuvat tekemään erikoisia, valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja, jos ne omalle perheelle on ne parhaat ja oikeat. Jätetän mussuttajien kommentit omaan arvoonsa.

 

["vieras"]

En usko, että neuvolalla on mitään maidon pumppaamista vastaan. Yleensä aina korostetaan imetystä, mutta käytännössä tarkoitetaan äidinmaidon tärkeyttä vauvalle. Keskosvauvani ei oppinut imemään ollenkaan ja pumppasin maitoa 4 kuukautta. Kolme kuukautta maitoa tuli riittävästi ja sitten määrä vain väheni ja väheni. Ilmeisesti olisi pitänyt pumpata ahkerammin yölläkin. Jos sinulla tulee maitoa reilusti, niin äidinmaitoa voi myös luovuttaa synnytyssairaalalle.