Imetyksen lopettaminen vauvan ollessa 1kk

Kuinka huono äiti olen, kun en imettänyt lastani kuin yhden kuukauden? Maitoa tuli tosi hyvin, mutta en vain pystynyt imettämään. Syy imettämisen epäonnistumiseen on luultavasti se, että minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena. Vauvan oleminen rinnalla aiheutti suurta ahdistusta. En ikinä imettäessäni pystynyt edes katsomaan lapseeni, itkin vain. Tunne oli sanoinkuvaamattoman inhottava, ja kyse oli kuitenkin siitä ah-niin-ihanasta läheisyydestä. Keskustelin asiasta terapeuttini ja neuvolan terkkarin kanssa ja sain "siunauksen" imettämisen lopettamiseen. Lopettamisen jälkeen suhde vauvaani muuttui positiivisesti. Läheisyys ilman rintaa vauvan kanssa tuntui todella hyvältä ja tuntuu toki edelleen (vauva nyt 6kk).

Minulta edelleen puolitututkin kyselevät, että "riittääkö maito" ym, hymyillen vastaan, että riittää toki, lapseni saa kyllä ruokaa.

Kannatan imetystä, mutta omalla kohdallani se ei ikävä kyllä onnistunut.

 

Et sä tuon takia huonon äidin "arvonimeä " saa.

 

Et sä tuon takia huonon äidin "arvonimeä " saa.

Uskoisin kyllä monelta palstalaiselta sen saavani...

 

Et ole huno äiti, älä turhaan syyllistä itseäsi. Mä en edes aloittanut imetystä. Enkä tunne mitään syyllisyyttä siihen.

 

ei tuo tee huonoa äitiä. pääasia, että lapsi saa maitonsa.

 

Tuollaisessa tapauksessa ymmärrän kyllä, vaikka olenkin "imetysintoilija".

 

Tärkeintä on että sinä ja lapsesi voitte hyvin ja olette onnellisia.... Viis siitä kauanko imetit...

 

Se on vaan jännä juttu, että miten imetyksestä kysyy melkein vieraatkin ihmiset. Ite ainakin koen sen tosi henkilökohtaisena juttuna, ei tulis mieleenkään keneltäkään kysyä. Ja vaikka tiedän, että tein oikean ratkaisun imetyksen lopettaessani, on silti ajoittain huono omatunto. Entä jos nyt olen lapselleni aiheuttanu suuren alttiuden allergioihin ja sairauksiin ym. Noh, kaipa ne allergiat ym on kovin yksilöllisiä. Ja ainakin toistaiseksi voin huokaista helpotuksesta, lapseni on terve ollut.

 

et todellakaan ole huono äiti! pääasiahan on, että sinä ja lapsi voitte hyvin ja että lapsi saa ruokaa! älä todellakaan pode huonoa omaatuntoa asiasta vaan nauti äitiydestä ja vauvasta, vaikka et imetäkään.

 

Kuinka huono äiti sellainen sitten mielestäsi on, joka imettää vain 2 viikkoa? Tuskin tuomitsisit häntäkään, miksi siis itseäsi? Ja minä olen sellainen äiti, joka imetti vain 2 viikkoa. Ja tiedän, on vaikeaa kertoa niille puolitutuille ettei enää imetä, lähemmille on vähän helpompi kertoa. Mutta minä ainakin hyväksyin sen tosiasian, että minun vauvani oli onnellisempi pullosta ruokittuna (ei osannut imeä kunnolla, eikä saanut tarpeeksi maitoa rinnasta). Ja sehän se tärkeintä on. Sinunkin vauvasi varmaan vähät välittää siitä tuleeko maito tuttipullon tutista vai rinnanpäästä, kunhan sitä maitoa vain tulee, kun on nälkä. Ja varmaan hänkin tykkää tästä ratkaisustasi enemmän, koska nyt äiti ei itke kun hän syö, äiti voi hymyllä kertoa, että hän on ihana kuin syö. Vauva katsoo sinun kasvoistasi millainen hän on. Mitä hän joutuisi ajattelemaan itsestään, kun aina syödessä sinä itkisit? Teit EHDOTTOMASTI OIKEIN!

 

Se on vaan jännä juttu, että miten imetyksestä kysyy melkein vieraatkin ihmiset. Ite ainakin koen sen tosi henkilökohtaisena juttuna, ei tulis mieleenkään keneltäkään kysyä. Ja vaikka tiedän, että tein oikean ratkaisun imetyksen lopettaessani, on silti ajoittain huono omatunto. Entä jos nyt olen lapselleni aiheuttanu suuren alttiuden allergioihin ja sairauksiin ym. Noh, kaipa ne allergiat ym on kovin yksilöllisiä. Ja ainakin toistaiseksi voin huokaista helpotuksesta, lapseni on terve ollut.

Aivan, ja mitä allegioihin tulee , se on hyvin yksilöllistä.
Itse olen - tällä hetkellä - aivan tukossa allergiaoireiden takia, siitepöly-katupöly-eläin ja ruoka-aineallergiat on todettu mutta vaikka en lapsiani imettänyt he eivät ole allergisia millekkään ja ikää on 11v ja 4v. Joten yksilöllistä se on.
Teet niinkuin itse parhaaksesi näet se on ainut oikea ratkaisu

 

Toivottavasti saat käytyä ne ikävät asiat läpi, että ne eivät seuraa sinua koko elämääsi mitenkään painostavana. :hug:

 

Kuinka huono äiti sellainen sitten mielestäsi on, joka imettää vain 2 viikkoa? Tuskin tuomitsisit häntäkään, miksi siis itseäsi? Ja minä olen sellainen äiti, joka imetti vain 2 viikkoa. Ja tiedän, on vaikeaa kertoa niille puolitutuille ettei enää imetä, lähemmille on vähän helpompi kertoa. Mutta minä ainakin hyväksyin sen tosiasian, että minun vauvani oli onnellisempi pullosta ruokittuna (ei osannut imeä kunnolla, eikä saanut tarpeeksi maitoa rinnasta). Ja sehän se tärkeintä on. Sinunkin vauvasi varmaan vähät välittää siitä tuleeko maito tuttipullon tutista vai rinnanpäästä, kunhan sitä maitoa vain tulee, kun on nälkä. Ja varmaan hänkin tykkää tästä ratkaisustasi enemmän, koska nyt äiti ei itke kun hän syö, äiti voi hymyllä kertoa, että hän on ihana kuin syö. Vauva katsoo sinun kasvoistasi millainen hän on. Mitä hän joutuisi ajattelemaan itsestään, kun aina syödessä sinä itkisit? Teit EHDOTTOMASTI OIKEIN!

Mä olen aina ollut täydellisyyteen pyrkijä, siksi tuo imetyksen epäonnistuminen varmaan niin paljon harmitti. Kyllä mä oikeasti nyt jo ihan sujut asian kanssa olen. Ja tuohon tuomitsemiseen. Mä oon vahvasti sitä mieltä, et jokainen tekee melkeinpä asiassa ku asiassa niin, ku itse parhaaksi näkee. Siis lain ja yleisen moraalikäsityksen puitteissa =) Tuntuu vaan, et imetys on aiheena sen verran usein pinnalla, et välillä ihan pistää ahdistamaan. Mutta, kuten sanoit, eiköhän me kumpikin ihan oikein tehty =)

 

Tuollaisessa tapauksessa ymmärrän kyllä, vaikka olenkin "imetysintoilija".

Samoin.

Olen itsekin joutunut lapsena hyväksikäytön uhriksi, onneksi se oli yksittäinen kerta ja olen tainnut päästä siitä yli. Seksuaalinen väkivalta on ihan sitä alinta kastia.

:hug:

 

Toivottavasti saat käytyä ne ikävät asiat läpi, että ne eivät seuraa sinua koko elämääsi mitenkään painostavana. :hug:

Kiitos =)
Olen kyllä lapsuuden tapahtumien takia käynyt monta vuotta terapiassa ja luulin jo päässeeni asiasta yli. Raskaus nosti muistot voimakkaana pintaan, eikä paha olo loppunut synnytyksenkään jälkeen. Raskausaika ja vauvan pari ekaa kuukautta olivat erittäin raskasta aikaa henkisesti, mutta nyt on muutama kuukausi mennyt tosi hyvin. Olen pystynyt nauttimaan ihanasta pienestä lapsestani.

 

Et ole huono äiti Tärkeintä on että vauva saa sitä ravintoa (vaikka sitten pullosta) ja se että äidillä on hyvä läheinen suhde vauvaan. Mä en ala omia imetyksiäni tässä selostamaan koska en jaksa nyt sitä jupinaa mikä täällä syntyy, mutta tärkeintä on onnellinen ja tyytyväinen äiti, silloin vauvakin voi hyvin.