V
välillä helpottaa
Vieras
Vastaanpa suoraan ja romantisoimatta aloitusviestiisi: ei välttämättä helpota.
Tämän kuopukseni kanssa olen samassa tilanteessa kuin sinäkin. Hän on jo 5 kk. Välillä on parempia jaksoja, ja enää imettäminen ei käy kipeää kuten ensimmäiset 3 kk joka kerta, mutta silti toinen rinta on välillä veresruvella auki. Hain ja sain imetystukea, mutta otteen korjaamisesta ei ollut apua.
Minulla oli ensimmäisen kuukauden jälkeen rinnat kipeät myös imetysten välillä, vaikka varsinaista tulehdusta ei ollutkaan. Luontoäiti ilmeisesti yritti toppuutella touhua. Meillä ei vaihtoehtoja kuitenkaan ollut, kun vauva ei oppinut eikä opi pullolle millään. Tuttiakin vain puree ja sylkee. Minun rintaani ei sentään pure ja kisko kuin vasta kun suurin virtaus alkaa olla ohi.
Nyt on uudet haasteet, kun ensimmäinen hammas tuli. Olen oppinut livauttamaan sormen vauvan ikenien väliin syötön loppuvaiheilla, joten sitä lopetusriuhtaisua ei tule niin kovana. Silti nänni välillä repeää, kun vauva on niin kovin kärsimätön ja saattaa käsillä työntää rintaa kauemmas ja suun ote lipeää kivuliaasti nännin reunamille.
Vauva on kasvanut superhienosti täysimetyksellä ja on melkoinen pätykkä. Koen kuitenkin itse, että tämä jatkuva oma kipuilu ja jopa seuraavan imetyksen pelkääminen on vaikuttanut meidän väliseen suhteeseemme. Olen ärtyisä, pelokas imetyshetkiä kohtaan, ollut välillä kovassakin stressissä ja univelassa, ja syytä haen vuoroin itsestäni ja väsyneenä vauvastakin. Tietysti on ihana ajatus, että vauva saa minulta kaiken tarvitsemansa ravinnon, mutta ehkä olisin lempeämpi ja leikkisämpi äiti vauvalleni jos läheisimmät hetkemme eivät olisi niin täynnä jännitystä. Nyt olen toiveikas lisäruuan suhteen, jos se saisi syöttövälejä pidennettyä ja vauvan suun motoriikkaa kehitettyä. Toistaiseksi on mennyt vain katkonaisemmaksi, kun suolisto kipuilee uutta ruokaa.
Tee niin kuin Sinusta parhaalta tuntuu! Sinusta vauva saa voimansa, ja jos itse olet kovin väsynyt ja kipeä, niin ei vauvakaan voi parhaalla mahdollisella tavalla. Uskon tämän oman koetelmani jälkeen, että tärkeintä on hyvinvoivat vanhemmat, ja joskus sen läheisyyden voi paremmin taata kun ei imetä.
Tämän kuopukseni kanssa olen samassa tilanteessa kuin sinäkin. Hän on jo 5 kk. Välillä on parempia jaksoja, ja enää imettäminen ei käy kipeää kuten ensimmäiset 3 kk joka kerta, mutta silti toinen rinta on välillä veresruvella auki. Hain ja sain imetystukea, mutta otteen korjaamisesta ei ollut apua.
Minulla oli ensimmäisen kuukauden jälkeen rinnat kipeät myös imetysten välillä, vaikka varsinaista tulehdusta ei ollutkaan. Luontoäiti ilmeisesti yritti toppuutella touhua. Meillä ei vaihtoehtoja kuitenkaan ollut, kun vauva ei oppinut eikä opi pullolle millään. Tuttiakin vain puree ja sylkee. Minun rintaani ei sentään pure ja kisko kuin vasta kun suurin virtaus alkaa olla ohi.
Nyt on uudet haasteet, kun ensimmäinen hammas tuli. Olen oppinut livauttamaan sormen vauvan ikenien väliin syötön loppuvaiheilla, joten sitä lopetusriuhtaisua ei tule niin kovana. Silti nänni välillä repeää, kun vauva on niin kovin kärsimätön ja saattaa käsillä työntää rintaa kauemmas ja suun ote lipeää kivuliaasti nännin reunamille.
Vauva on kasvanut superhienosti täysimetyksellä ja on melkoinen pätykkä. Koen kuitenkin itse, että tämä jatkuva oma kipuilu ja jopa seuraavan imetyksen pelkääminen on vaikuttanut meidän väliseen suhteeseemme. Olen ärtyisä, pelokas imetyshetkiä kohtaan, ollut välillä kovassakin stressissä ja univelassa, ja syytä haen vuoroin itsestäni ja väsyneenä vauvastakin. Tietysti on ihana ajatus, että vauva saa minulta kaiken tarvitsemansa ravinnon, mutta ehkä olisin lempeämpi ja leikkisämpi äiti vauvalleni jos läheisimmät hetkemme eivät olisi niin täynnä jännitystä. Nyt olen toiveikas lisäruuan suhteen, jos se saisi syöttövälejä pidennettyä ja vauvan suun motoriikkaa kehitettyä. Toistaiseksi on mennyt vain katkonaisemmaksi, kun suolisto kipuilee uutta ruokaa.
Tee niin kuin Sinusta parhaalta tuntuu! Sinusta vauva saa voimansa, ja jos itse olet kovin väsynyt ja kipeä, niin ei vauvakaan voi parhaalla mahdollisella tavalla. Uskon tämän oman koetelmani jälkeen, että tärkeintä on hyvinvoivat vanhemmat, ja joskus sen läheisyyden voi paremmin taata kun ei imetä.
