iltarukouksesta

Moi!
Luetteko lapsellenne iltarukouksen? Jos tai jos ette, niin miksi? Ja minkä ikäisinä olette alkaneet lukemaan? Kiinnostaisi myös lasten suhtautuminen asiaan. Meillä ei olla ainakaan vielä luettu. Ollaan varmaan tällainen aika perusneutraali perhe uskontoasioiden suhteen. Kuulutaan kyllä kirkkoon mutta käydään siellä lähinnä häissä, hautajaisissa ja joskus joulukirkossa. Lapsemme on kyllä kastettu ja meidät vihitty kirkossa. Minun kotona ei luettu iltarukousta lapsena tai en ainakaan muista... Täytynee kysyä joskus äidiltä. Hyvää helatorstaita! =)

 

Meillä luetaan lasten kanssa iltaisin "Levolle lasken Luojani...". Tämä iltarukous on tuttu omasta lapsuudestani ja siksi sen olen halunnut omilleni opettaa. Minusta iltarukous on hyvä ja turvallinen tapa päättää päivä ja laskea levolle

 

meillä poika 3v ja luetaan iltarukous! Se on turvallinen ja rauhallinen tapa "päättää" touhukas päivä. rukouksena on Jeesus rakas siunaa meitä..

tuota Levolle lasken Luojani rukousta emme mieheni kanssa halunneet opettaa, koska siinä on jos sijaltain en nousisi yms!

tuon minkä meillä luetaan oppi poika todella nopeasti ja jos on esim. mummon luona yökylässä niin lukee itse kun mummo ei juuri sitä osaa. on kuulemma väärä rukous tuo Levolle..

 

Meillä iltarukous on TOSI tärkeä hetki. Lapset 10v ja 8v osaavat oman rukouksensa ulkoa ja sanovat sen loppuun asiota, mistä ovat sinä päivänä kiitollisia. Jos äiti meinaa luistaa sessiosta, niin lapset kyllä muistavat! Kolmevuotias kuopus seuraa toimitusta sivusta ja joskus sanoo omia kiitoksen aiheitaan.

Minun lapsuudenkotonani äiti opetti ihanan iltarukouksen, jonka koin turvallisena päätöksenä päivälle. Miehen kotona uskonnollisia tapoja ei ollut, mutta kyllä hän sujuvasti huolehtii lastemme iltarituaaleista siinä missä minäkin.

 

Juu, tottakai iltarukous luetaan. Sitä samaa ("Tule Jeesus lapses luo..."), mitä jo minäkin lapsena rukoilin. Loppuun tietysti isin, äidin jne siunaaminen!! Pienempikin lapsi (2.5-v) osaa rukouksen.
Meillä mies kuuluu kirkkoon, minä en. Mutta minä se taidan olla meidän perheen "uskis".

 

Meillä luetaan iltarukous, mielestäni se on hyvä tapa päättää päivä. Lapset pitävät vieläkin iltarukousta tärkeänä varsinkin jos on päivän aikana sattunut jotain ikävää esim. riitaa kavereiden kanssa. Vanhin lapsi jo 16v. Meillä myös tuo Rakas Jeesus siunaa... Itse luin lapsena levolle laske luojani, pidin sitä jotenkin pelottavana joten en opeta sitä lapsilleni.
Lapset oppivat kivoja rukouksia seurakunnan päiväkerhossa jotka vastasivat lapsen ikää.

 

Meillä luetaan iltarukous aina kun muistetaan. Kolmevuotias tykkää iltarukouksen lukemisesta, vaikkei varmaan vielä ymmärrä sen tarkoitusta. Rukouksena on "rakas Jeesus siuaa meitä..." Minä myös olen lapsena oppinut Levolle laskeun Luojani, mutta se on vaikeatajuisempi eikä niin "lapsiläheinen" rukous. Siksi olen itse päätynyt opettamaan tuon rakas Jeesus -rukouksen.

 

Meillä luetaan "levolle lasken Luojani..." Sen olen itse oppinut lapsuudenkodissani ja se tulee selkäytimestä. Se "...jos sijaltain en nousisi..." kohta on kyllä vähän pelottava ja mielessä onkin ollut vaihtaa iltarukousta. Rukousten kirjassa on jokin sellainen, missä sanotaan "...päivän touhut taakse jää, minua jo väsyttää...tms" ja se meidän pitäisi opetella. Vielä on kuitenkin jatkettu tuolla vanhalla kaavalla.

Iltarukous on tärkeä hetki niin lapsille kuin aikuisillekin. Lapset käyvät seurakunnan kerhossa ja itsekin olen aikoinani käynyt. Pidän kirkon ihmisistä ja ilmapiiristä, he ovat niin lämpimiä ja aitoja. Itse kiitän aina ennen nukkumaanmenoa, yritän muistuttaa itseäni, ettei mikään ole itsestäänselvää =) <br><br>

 

Meillä ei lueta iltarukousta (ei oo luettu kummankaan vanhemman kotonakaan).Kuulutaan kyllä kirkkoon ja lapset on kastettu.Kirkossa käydään lähinnä vaan häissä ja joskus jouluna tai perhekirkossa jos lapsilla on siellä esiintymisiä kerhon kanssa (ovat käyneet seurakunnan päiväkerhossa,täällä kun ei muita kerhoja ole).Meillä luetaan aina iltasatu.se on lapsille tärkeä ja se rauhoittumisen merkki.

 

Olen lukenut iltarukouksen joka ilta. Onni ei sitä vielä ymmärrä, mutta ajan kanssa. Halusin vaan ottaa jonkun rukouksen, ei mitään suurempaa uskonnollista syytä.
Meillä iltarukous on "Minä lapsi pienoinen..."

 

Meillä ei lueta rukouksia ollenkaan. Kumpikaan meistä vanhemmista ei usko mihinkään mitä tulis rukoilla.

 

\

Meillä ei lueta iltarukousta (ei oo luettu kummankaan vanhemman kotonakaan).Kuulutaan kyllä kirkkoon ja lapset on kastettu.Kirkossa käydään lähinnä vaan häissä ja joskus jouluna tai perhekirkossa jos lapsilla on siellä esiintymisiä kerhon kanssa (ovat käyneet seurakunnan päiväkerhossa,täällä kun ei muita kerhoja ole).Meillä luetaan aina iltasatu.se on lapsille tärkeä ja se rauhoittumisen merkki.

Tähän täyspeesi.

 

Meillä iltarukous luetaan joka ilta, aloiteltiin reiluna vuosikkaana. Omassa lapsuudenkodissanikin luettiin aina iltarukous, miehen kodissa ei tällaista perinnettä ole ollut. Minusta turvallinen tapa ennen nukkumaanmenoa.

 

Lapsuudenkodissani asuessani aina luin, ensin äidin kanssa ja myöhemmin itse. Jotenkin se sitten jäi satunnaiseksi tavaksi. Kun omat lapset synytyivät, luin jälleen niitä tuttuja Levolle laskeun luojani ja Minä lapsi pienoinen , Rakas Jeesus siunaa meitä ,Tule kanssani Herra Jeesus. Nyt iltarukoukset ovat taas jääneet jonkin ihmeen vuoksi. Ajattelinkin ottaa nyt kodin rukouskirjan ja valita sieltä poikien kanssa omat rukoukset, joita sitten voisi taas alkaa käyttämään.
Itse rukoilen kyllä satunnaisesti aamulla, päivällä tai illalla. Silloin kun on asiaa. Mutta paljon useamminkin voisi kädet ristitä ja saada hetken levollisuus ja voimia siitäkin. <br><br>

 

Luemme iltaisin Levolle lasken Luojani. Olen lukenut kyseisen iltarukouksen ihan vastasyntyneelle ja tietysti siitä eteenpäin. :flower:

 

\

Meillä luetaan "levolle lasken Luojani..." Sen olen itse oppinut lapsuudenkodissani ja se tulee selkäytimestä. Se "...jos sijaltain en nousisi..." kohta on kyllä vähän pelottava ja mielessä onkin ollut vaihtaa iltarukousta.

Minulla pelotti tuo kohta pienenä ja siksi olenkin sitä rukousta vältellyt omien lasten kohdalla.

Meillä lapset ei aina halua iltarukousta - en tiedä miksi. 7-vuotiaalle luen silloin tällöin "Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä...." Väilillä jatkamme rukousta siunaamalla kaikkia sukulaisia; käymme kaikki sedät, tädit, serkut ja kummit nimeltä läpi. Tämän litanian tarkoituksena on myös muistuttaa lapsia sukulaisistaan, jotka lähes kaikki asuvat kauempana.

Itselleni tuli pienenä ja vielä isonakin turvallinen olo rukoillessa. Sen tunteen haluaisin lastenikin kokevan =)

 

luen tai laulan iltarukouksen levolle lasken luojani..
luen sen siksi että pyydän Jumalaa pitämään poikaani huomassaan ja varjelevan hänen untaan ja elämän tietään ja samalla kiitän Jumalaa että saan pitää tuollaisen aarteen "itselläni" kuin poikani on.
poikani ei vielä ymmärrä rukouksen merkitystä eikä sen voimaa on vasta n3v.
en rukoile siksi että tyrkyttäisin hänelle uskontoani, hänen ei tarvitse rukoilla ja uskoa jos ei halua. jos joku päivä hän ei halua rukous hetkeä iltalaulujen tai satujen yhteyteen, rukoilen mielessäni tai myöhemmin yksikseni.
aikoinaan olin poikani menettää ja silloin rukoilin ja pyysin polvillani Jumalaa että saisin pitää poikani ja Jumala kuuli suuren pyyntöni ja suuressa armossaan vastasi pyyntööni ja sain poikani pitää. silloin opin miten valtava voima rukouksella on. ja silloin opin kiitollisuuden merkityksen ja joka päivä minä pieni ihminen kiitän Jumalaani. :heart:

 

\

Meillä luetaan lasten kanssa iltaisin "Levolle lasken Luojani...". Tämä iltarukous on tuttu omasta lapsuudestani ja siksi sen olen halunnut omilleni opettaa. Minusta iltarukous on hyvä ja turvallinen tapa päättää päivä ja laskea levolle

Meillä lauletaan "levolle lasken luojani "sekä luetaan sen päälle "Minä lapsi pienoinen, aamuin illoin rukoilen..." . Meillä on aina kotona pienempänä luettu laulettu iltarukous, se on siis sieltä perintönä. Koskaan ei mennä iltaisin nukkumaan, jos ei ole laulettu ja rukoiltu. Me ei olla mitään himouskovaisia, mutta lapsille puhutaan Taivaan Isästä yms.
Meillä on siis 6v., 3v. ja 2v. lapsukaiset. Laulettu on jo ihan pienestä vauvasta lähtien joka ilta!!

 

En lue koska en kuulu mihinkään uskontoon.Eli en usko jumalaan.

 

En lue. Turha pienen ihmisen päätä on sellaisella sekoittaa. Iltasatu tms nukkumarutiini tuo tarpeeksi turvallisuutta. Itse en kirkkoon kuulu, eikä lapsiakaan ole kastettu. Eri maiden uskonnoista ja uskomuksista ollaan keskusteltu ja aina ulkomailla ollessamme pyrimme käymään paikallisille tärkeissä paikoissa. Toki evankelisluterilaisen uskon perusasiat tulee lasten oppia voidakseen paremmin ymmärtää omaa kulttuuriaan, mutta ei siihenkään rukouksia tarvita. Että näin meillä.

 

Miten toi menee toi rukous "Rakas Jeesus siunaa meitä..."?

Meillä luetaan iltarukous, jostain parivuotiaasta. Nyt 2,5 vuotias osaa kaksi rukousta ulkoa. Meillä on tuo Minä lapsi pienoinen ja sitten "Jeesus olen pieni, kanna sylissä. Maailma on suuri, ole lähellä". Toi on helppo, lyhyt ja ihana! Niin ja kädet menee somasti ristiin...

Meillä rukous rauhoittaa yöunille, se on rutiini jota ilman ei osaa käydä nukkumaan. Aion opettaa molemmat lapset rukoilemaan, koska itse saan voimaa ja turvaa rukouksista.

Minäkin olen ollut koko ikäni "perususkovainen" eli en uskovainen ollenkaan vaan kuulunut vain kirkkoon kun se on niin tavallista ja käynyt kirkossa vain häissä. Viime vuosina vaan elämässä on ollut sellaisia tapahtumia ja kirkon apua on tarvittu mm. kodin siunaamisessa "pahojen henkien" häätämiseksi että usko on kyllä lujittunut! Miehellä sama juttu. Erosi jopa kirkosta muutama vuosi sitten mutta juuri viime vuosien tapahtumien johdosta liittyi uudestaan viime syksynä. Taitaa olla vaan nykyisin aika harvinaista - toi takaisinliittyminen

 

Sintturalle,

Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä.
Siivillänsä meitä peitä, älä meitä koskaan heitä.

 

\

Sintturalle,

Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä.
Siivillänsä meitä peitä, älä meitä koskaan heitä.

Meillä näin:

Rakas Jeesus, siunaa meitä. Anna meille enkeleitä.
Siivilläsi meitä peitä. Älä meitä koskaan heitä. Aamen.

 

Meillä alettiin rukoilla, kun kuopus oppi puhumaan. Lapsuudenkodissa opin itsekin rukoilemaan ja halusin opettaa sen lapsillekin. Se tuo turvaa ja aikuisena voi rukouksen perään lisätä asioita, jotka painavat mieltä. Meillä rukoillaan rukous: "Rakas Jeesus siunaa meitä..jne". Mieheni ei ole tottunut rukoilemaan, mutta lasten kanssa kyllä.

 

Meillä on luettu kanssa ihan vauvasta lähtien "Rakas Jeesus siunaa meitä..." Kun lapsi vähän kasvaa niin me rukoillaan yhdessä illalla tutun rukouksen lisäksi kiitokset ja mieltä painavat asiat. Lapsen on hyvä ja turvallinen saada tietää, että Taivaan Isän puoleen voi aina kääntyä kaikissa asioissa milloin tahansa. =)