Iltahuudot

[Alina]

Meidän vauva on kohta 2 kk vanha. Lähes koko elämänsä ajan meillä on ollut ns. iltahössötystä, eli vauva hamuaa ja hamuaa, imee ja taas imee suorastaan raivokkaasti nokkien. Lopulta simahtaa unille.

Nyt jonkun aikaa (alle viikon) tuo nokkiminen on loppunut. Sen sijaan vauva on alkanut huutaa kovasti ja kovaäänisesti. Rauhoittumaan hänet saa lähinnä voimakkaalla heiluttamisella. Tissin saattaa ottaa hetkeksi suuhun, mutta yleensä alkaa itkeä rinnallakin. Huutoa kestää n. 15 minuuttia (eilen), jonka jälkeen vauva syö normaalisti ja on rauhallinen sekä selvästi väsynyt. Sitten alkaa nosteleminen omaan koppaan ja takaisin ylös - mutta tähän ei enää raivokas huuto sisälly.

Olen hieman hämilläni. Miksi iltahuudot alkoivat vasta nyt, pahenevatko ne, mitä asialle voisi tehdä? Kaikkialla olen kuullut, että tämä johtuisi yliväsymyksestä. Eilen yritin laittaa vauvan yöpuulle jo puoli seitsemältä kun hän aloitti haukotella, mutta heti kun yöpuku oli päällä ja tissi suussa, alkoi huuto. Ja yleensä nukkumaan on menty n. tuntia aiemmin...

Nukuttamiseen menee kokonaisuudessaan n 1 1/2 h, joten hieman rasittavaa.... Yöt kyllä sujuvat hyvin.

Voiko tämän ikäisellä jo kova kehitys vaikuttaa? Vauva on alkanut samoihin aikoihin aktiivisen juttelun ja hymyilyt.

Samoihin aikoihin hän myös lopetti vaunuissa nukkumisen. Siitäkään ei tahdo tulla enää mitään.

Onko vastaavia kokemuksia, neuvoja, ajatuksia?

 

[ap]

Eikö kenelläkään ole vastaavia havaintoja?

 

[aino]

Voisiko vaavilla olla vatsavaivoja? Liiasta imemisestä niitä seuraa lisää (jos on vatsa jo täysi) joten kierre on valmis.
En oikein valitettavasti osaa tämän enempää auttaa..

 

[ap]

Vatsavaivoja oli, mutta ne tuntuvat pikemminkin vähentyneen. Ja huutoa kestää tosiaan vain tietty aika, jonka jälkeen vauva nukahtaa ja nukkuu hyvin. Kiitos kuitenkin sinulle!

 

[Josefiina]

En osaa tohon iltahuutoon auttaa, mut vaunuissa nukkuminen oli meilläkin välillä vaikeeta, mutta nyt taas nukutaan päivittäin melkein 3 tuntii 30 minuuttii. Eli voi olla ohimenevää. Toivotaan ainakin.

 

[kokemusta]

Hei!
Meillä poika on reilun 4 kk. Kahden kuukauden iässä alkoi meilläkin iltahuudot, niitä kesti aina reiluun kolmeen kuukauteen. Mitään selvää vaivaa ei ollut, ja loppuviimein kategoroin huudot ""taisteluksi unta vastaan"". Eli vaikka unen tarvetta ennakoi kuinka aikaisin, ei huudoilta yleensä vältytty. Kun iltatoimet tehtiin ja huone pimeni, vauva tajusi että yö on tulossa ja aloitti huudon. Meillä auttoi syliin ottaminen ja kantelu, mutta huuto alkoi yleensä uudestaan kun laittoi takaisin sänkyyn. Eli annoin yleensä huutaa sängyssä, makasin itse vieressä ihan kiinni ja pidin lähellä. Tällä tavalla huuto kesti vain vähän aikaa. Pahimmillaan huuto kesti meillä kaksi tuntia, lyhyimmillään 10 minuuttia. Lopulta vauva rauhottui syömään, ja nukahti siihen.

Raskasta iltahuutojen kanssa oli, ja ihmeellistä alussa, koska meillä vauva ei ollut aikaisemmin itkenyt juuri mitään. Mutta lohdutukseksi voin kertoa, että meillä ainakin helpotti kun ikää tuli vähän lisää. Jaksamista sinne, ja muista, kyllä maailmaan ääntä mahtuu!

 

[Kevät]

Meillä auttoi makkarin pimentäminen. Jostain syystä piti olla iiihan pilkkopimeää että uni tuli. Ja ei mitään hälyä mistään. Sitten kun silmät oli jo olleet 20 min kiinni, sai taas avata telkkarin olkkarin puolella (tässä siis seinä välissä).

 

[Hilma]

Meillä alkoi iltashow samoihin aikoihin. Tyttö on nyt 2,5 kk ja parisen viikkoa on ollut iltakänkkäränkkää. Aikaisemmin vain vatsakivut itkettivät, välissä oli rauhallinen kausi ja nyt sitten kismittää iltaisin. Samaan aikaan aiemmin kasiin-ysiin nukkunut neito rupesi heräämään kuuden jälkeen. Aarrgghh... Muuten yöt menee kivasti, parilla syötöllä.

Illansuussa alkaa pahantuulisuus lisääntyä, mitenkään päin ei ole hyvä - paitsi sylissä ja silloinkin ehdottomasti täytyy kävellä. Välillä kelpaa olla sitterissäkin jos vauhtia on riittävästi. Rinnan tarjoaminen raivostuttaa oikein erityisesti. Jos tyttö ehtii kiihdyttää itsensä oikein kunnon raivoon, rauhoittaminen onkin työn takana. Joskus vain vaununkopassa keikuttaminen auttaa.

Tyttö nukahtaa pääsääntöisesti vasta iltakymmeneltä. Luin jutun yliväsymyksestä ja yritin aikaistaa iltoja, mutta eipä siitä mitään tullut. Tuntuu, että ""pakkorytmittäminen"" tässä iässä on aika mahdotonta. Ja toisekseen pelkään, että se johtaa juuri siihen nukuttamisteatteriin, jota haluaisin välttää. Siis että keikutaan pinniksen laidalla tuntitolkulla, nostellaan edestakaisin jne.

Toistaiseksi olen vain hyväksynyt sen, että illalla muutama tunti on känkkäilyä. Kaitpa tämä tästä omalla painollaan ratkeaa. (Vinkkejä otetaan silti tietty vastaan.)

 

[Ap]

Kiitos kaikille vastauksista! Yllättävän vähän niitä on tullut; onko ongelmani siis niin harvinainen?

Hilma,

Minä olen yrittänyt juuri tuota ajoituksen tarkistamista. Heti kun väsymyksen merkkejä on ilmassa, olen aloittanut nukutuspuuhat. Eilen väsymys alkoi aivan samaan aikaan kuine edellisenäkin iltana eli puoli seiskalta. Eilen varsinainen huuto jäi lyhyeksi, mutta nukutusaika sama puolitoista tuntia. Muuten pahantuulisuus ihan samaa luokkaa kuin aikaisemmin. Ja se siitäkin huolimatta, että vauva nukkui viimeiset päiväunet tosi myöhään.

Niin, ja nyt vauva sitten päätti vielä syödä yölläkin tiheämmin vaikka oli tankannut ihan tavalliseen tapaan illalla.

 

[meillä myös itkua]

Meidän tyttö on 3,5 kk. Nyt noin viikon ajan on iltaisin neiti pitänyt aivan mahdottoman itkukohtauksen. Saattaa itkeä tunnin ennen nukkumaanmenoa, rauhoittuu vain jos otetaan syliin ja kuljeskellaan ympäri asuntoa. Huuto jatkuu heti jos joutuu takaisin sänkyyn. Käytännössä väsyttää itsensä sitten uneen kun on huutanut tarpeeksi. Tämä toimitus tapahtuu vasta noin kello kymmenestä tai yhdestätoista eteenpäin eli aika myöhäiseksi menee joka ilta. Aiemmin nukahti ilman mitään ihmeempää tohinaa syötön jälkeen kun vain laitettiin sänkyyn niin hetken saattoi pyöriä ja ehkä hieman inistä mutta kun silitteli niin jo tuli uni. Ollaan laitettu huone aivan pimeäksi, ostettiin jopa uudet pimentävät verhot mutta ei tunnu vaikuttavan asiaan. Tuntuu että show on vain ainoastaan taistelua nukkumaan menoa vastaan, neiti potkii jalkoja siihen tahtiin kuin musta uhmaikäiset tekee osaltaan touhu on vielä huvittavaa mutta jos tätä jatkuu vielä kauan niin johan tämä alkaa rasittamaan. En tiedä pitäisikö yrittää laittaa jo aiemmin nukkumaan, jos se auttaisi, jos on nyt ylikierroksilla/yliväsynyt. Toinen asia on, että tyttö nukkuu illalla usein vielä 0.5-1 tunnin unet seitsemän tai kahdeksan aikaan eli en tiedä pitäisikö yrittää karsia tuo uni pois, mutta miten?!

 

[Hilma]

Enpä nyt nuolaise ennen kuin tipahtaa, mutta... aaaaaaaahhhh mikä ihanan rauhallinen ilta! Sain eilen illalla neidin taisteltua pitämään tuttia ensimmäisen kerran. Aiemminkin on yritetty, mutta siitä on aina seurannut pelkkää poissyljeskelyä ja rähinä. Nytkin rähistiin ensin, mutta lopulta tutin idea ilmeisesti alkoi kirkastua. Tänään heijasin prinsessaa sitterissa ja autoin samalla toisella kädellä tuttia pysymään suussa. Ja kuinka ollakaan imeskely auttoi rauhoittumaan ja pääsemään nukahtamiskiukun yli ennätyshelposti. Vartissa oli jo unten mailla puoli ysin maissa. Voi kun tässä oliskin meidän viisastenkivi...

 

[Ap]

Meillä taas eilinen oli pahempi kuin koskaan. Huuto alkoi jo n. 17 aikaan, kun vauva ei saanut nukuttua päiväunia. Ongelma on, ettei nukahda päivälläkään omaan sänkyyn, silloin en jaksa edes taistella vaan yleensä nukutan kantoliinassa. Eilen en kuitenkaan jaksanut kolmatta kertaa kannella. Isänsä nukutti liinaan, mutta unet jäivät lyhyiksi.

Illalla tuttuun aikaan huuto alkoi tauon jälkeen taas ja oli aika kovaa. Minullakin oli edistysaskel tutin kanssa. Vauva söi sitä ennätysmäisen pitkään ja rauhoittui jopa sen kanssa. Sitten onnistui normaalit taputtelut ja hyssytykset ja lopulta vauva nukahti. Ja onneksi nukkui erityisen hyvin. Äiti ei - muista syistä.

Meillä on kyllä varmaan edessä nukahtamisen opettelu. Ei kai sitä minään unikouluna voi pitää, jos yrittää saada vauvan nukahtamaan itse niin, ettei anna sen kuitenkaan jäädä yksin huutamaan? En vaan voi jatkaa näin. Epäilen, että osansa on sillä, ettei osaa nukahtaa omaan sänkyyn päivällä (emmekä ole sitä ""vaatineet""). Siksi illallakin niin vastentahtoista.

Toivottavasti teidän yöt nyt rauhottuivat Hilma! Itse en tiedä mitä ajatella tutista. En haluaisi alkaa sitä yöllä nostelemaankaan, kun meillä ei tutittomana ole heräilty kuin syömään....

 

[Hilma]

Pakko taas raportoida, että myös tänään tutti on pysynyt suussa nukahtamisen ajan ja rauha maassa. Nukahdettuaan neitonen pudottaa tutin eikä kaipaa sitä enää, kun on päässyt sikeiden makuun. Nukahtaminen tapahtuu olohuoneessa sitterissä, josta siirrymme sitten kaikki perhepetiin. Siellä ei ainakaan viime yönä (= ensimmäinen tutillinen nukutuskokeilu) kaipaillut tuttia vaan söi ihan vaan ne normaalit pari kertaa. Looking good... Kun ei vaan tosiaan tuosta tutista seuraisi uutta riesaa, kun sen makuun nyt näytään päässeen. Rauhaa myös teille ap:n perheeseen