ilokaasusta, oliko hyvä?

Kertokaas vähän ilokaasusta, oliko siitä apua? Olen hiukan karsastanut sitä kun aina vaan kuulee että tuli otettua liikaa ja sitten tuli oksennus... Niin mihin se oikein vaikuttaa? Vetääkö se pään ihan pöllyyn vai auttaako se oikeesti niihin kipuihin? Missä vaiheessa siitä on eniten hyötyä? Onko se enemmän avautumisvaiheeseen sopiva?

 

en saanut puudutusta ja jossain vaiheessa ennen loppurutistuksia käytin ilokaasua, varmaan jotain ennen kuin oli auki 7 cm. Kätilö ei valvonut ilokaasun käyttöäni, kun ei juurikaan ollut paikalla, enkä muista saaneeni mitään opastusta asiaan. Mieheni yritti ottaa minulta ilokaasun pois, kun sanoin että olen aivan kännissä ja puhuin aivan sekavia. Oksentelin kyllä ja sitten olin loppusynnytyksen tajuttomana (en nyt sano että johtui ilokaasusta). En osaa sanoa oikeasti ilokaasusta mitään, kun en yleensäkään muista tuosta synnytyksestä juuri mitään. Kirjoitin tämän vastauksen vain ja ainoastaan siitä syystä, että jos käytät ilokaasua, niin vaadi että kätilö opastaa sinut sen käyttöön ja valvoo myös että et saa itseäsi sillä aivan sekaisin.

 

Kyllä se ns. kivulta katkaisee kärjen, mutta siitä tulee jotenkin "ulkopuolinen" olo. Lisäksi mulla tulee oksennus siitä monta kertaa.
Joku tuossa sanoi, että kätilön pitää opastaa sen käytössä. No mulle kätilöt opasti sen ihan oikein, eli oikeassa kohdassa hengitin sitä, mutta käskivät koko ajan vetää ihan täysillä sitä. Ja oksennus siitä seurasi. Tuskin enää ilokaasua käytän, hyöty aika pieni ja se ulkopuolinen, hämärä olo ja oksennus, niitä en synnytyksessä kaipaa.

 

Mulla se auttoi todella hyvin, JOS vaan osasi aloittaa sen imemisen tarpeeksi ajoissa, ennen kuin supistus oli kunnolla päällä, eli vähän ennen kuin supistus tulee, sitä pitää alkaa imemään. Ekat henkoset oli kyllä huvittavia, kun olisi kännissä ollut . Muutenkin kyllä tuli aika raukea olo, kun lopulta olin niin kipeänä, että se ilokaasupiippu oli koko ajan suussa (ja suuta kuivasi sen takia). En oksennellut eikä tullut ilokaasusta mitenkään paha olo, mulla siis hyvät muistot.

 

joo yhdyn edelleiseen siitä että ilokaasu teki hieman ulkopuolisen olon ja sitä ei ollut ihan mukana kaikessa mitä ympärillä tapahtui .itse opin hyvin ajoittamaan kaasun niin että vei terän pois kivulta.mulla se vaikutti myös niin että en muista "kaasuajasta" oikein mitään.tai lieneekö se yleistä muutenkin synnytyksessä ettei ihan kaikkea niin tarkaan muista...
mulla ei tuyllut huono olo ollenkaan mutta ekat henkoset pyöritti kyllä häijysti.eli varovasti kannattaa ottaa alkuun.

mulla oli eka 50% ilokaasu ja jossain vaiheessa kätilö käänsi prosentit 100 ja sit ehdottikin jo epiduraalia....

 

mua ainakin ilokaasussa auttoi se että sai hetkeksi muuta ajateltavaa. Oli joku toinen asia mihin keskittyä kuin ne kamalat supistukset.
Välillä tuli vedettyä sitä niin kauheasti että hetken aikaa vaan pyöri, mutta sekin oli siinä tilanteessa vain autuasta.

Mun kokemus ilokaasusta oli siis hyvä, mutta tiedän myös henkilöitä, jotka ovat joutuneet hetkelliseen huumeiden tapaiseen kaaokseen vedettyään ilokaasua.

Toisille ei siis taida sopia. Ikävä kyllä sitä sopivuutta ei tiedä ellei kokeile..

 

Kokemusta kolmesta synnytyksestä, joissa tyrkytettiin ilokaasua, kun ei muka muuta ollut saatavilla. Eka kerralla en osannut hengitellä sitä oikein eli ei mitään vaikutusta. Toisella kerralla sain jo vähän parempaa opastusta mutta ei se kipuun mitään auttanut teki vain huonon olon. Kolmannella kerralla osasinkin sitten jo hengitellä sitä ihan oikein, karsean huono ja sekava olo. Muistan vain että puhuin kätilölle ihan sekavia ja itkin. Kipuun sillä ei ollut mitään vaikutusta. Mutta veihän se ajatuksen pois kivusta, kun sitä täytys hengittää aina tiettyyn aikaan. Huono vaihtoehto mun kohdalla ainakin.

 

Ei mitään apua kipuihin, muta toisaalta en kyllä hengitellyt kuin pari kertaa kun heti alkoi etoa ja päätin jättää väliin.

 

Mulla kolmessa synnytykessä ikokaasu ollut ainoa lääkkeellinen kivunhoito. Ilokaasusta tulee kyllä "pöhnä", mun mielestä samanlainen olo kuin hyvässä nousuhumalassa Ei ole mulla vienyt muistia, mutta ajantaju kyllä on hämärtynyt. Kipuihin on auttanut ihan kiitettävästi, tehnyt supistuksista siedettävät. Mun mielestä ilokaasun suurin haitta on se, että sitten ei ole ponnistusvaiheeseen ollut mitään kivunlievitystä. Ponnistusvaiheessahan ilokaasua ei enää saa, että pystyy kunnolla keskittymään ponnistamiseen.

Ilokaasu on aika harmitonta ainetta, joten kannattaa kokeilla sopiiko se sulle.

 

Olen vetänyt ilokaasua molemmissa synnytyksissä ainoana kivunlievityksenä pahimpii supistuksiin ja hyvin on toiminut. Olen sitä suosinut kun ei sillä pitäisi olla vauvaan haittavaikutuksia ja olo on ollut hyvä( en ole kertaakaan oksentanut) vaikka sitä hengittelin molemmilla kerroilla todella pitkään- tuntitolkulla ennen epiduraalia. En yleensä käytä kotioloissa mitään särkylääkkeitä ja olen kaikin puolin lääkevastainen, mutta synnytykset on ainut kerta elämässäni että muistan lääkkeen todella olleen tarpeen ja toimineen.

Eihän se ota jos ei annakaan. kokeilet miltä sinusta tuntuu, eiks jee?

 

Kantsii kokeilla kaasua, mut pidä välis taukoa ettei tule oksettava olo. Tulee siit se pöhnä. Mul ei taas ne agua rakkulat auttanu yhtään, teki vaan laitto kipeää. Mut jokainenhan on yksilöllinen, joillekin sopii toisille ei.

 

Käytin itse kaasua synnytyksessäni ja auttoihan se. Kannattaa pyytää avustusta sen hengittelemiseen ja alkaa "harjoittelemaan" ennekun on kamalan kipee (tietää millainen olo tulee ja kuinka paljon sitä kannattaa vetää).
Itse en muista paljoa synnytyksestä (mieheni puheiden mukaan ilokaasu kyllä auttoi) mutta tikkien ompelussa (jälkikäteen) henkäilin ilokaasua (kun kätilö ei paljoa puudutellut) ja silloin auttoi paljon.
Kannattaa kokeilla!

 

Mulla ainakin ilokaasusta oli apua. Ei poista kipua, mutta auttaa keskittymään hengittämiseen. Ja kyllähän se päähän menee =) .

Mua opastettiin että olisi hyvä hengittää 10 rauhallista hengenvetoa ennen supistusta ja sitten supistuksen ajan ja sitten tauko. Miehestä oli apua kun kellotti mun supistuksia ja sanoi että nyt voisit alkaa taas hengitellä. Eihän ajoitus aina tietenkään ihan nappiin mennyt.

Pahoivoinnista vielä sen verran että ei välttämättä johdu ilokaasusta. Mulla ainakin lensi laatta ennen kun kerkesin edes ilokaasua kokeilla.

 

Ensisynnyttäjänä ilokaasu ei mulla toiminut, kun olin niin yllättynyt kovasta kivusta. Myöhemmissä synnytyksissä siitä on ollut mieletön apu.

Olen selvinnyt sen avulla ilman puudutusta, vaikka rankkaa on ollutkin. Minun kohdallani se on ns. taittanut kivulta kärjen (kuten sanonta kuuluu) ja tehnyt sen verran pöhnäisen olon, ettei kipua ole tavallaan jaksanut ja pystynyt tuntemaan koko kamaluudessaan.

Myös ponnistusvaiheessa olen vetänyt ilokaasua ja siitä on ollut aivan verraton apu siinäkin. Minulle on ollut aivan sama, onko olo puolitajuton vai ei, kunhan kivun määrää on saanut pienemmäksi. Toisaalta järki on pelannut koko ajan, kun on muistanut välillä tsempata itseään vaiheesta toiseen.

Kannattaa kokeilla ja ottaa ainetta tarpeeksi ajoissa ennen supistusta, että siitä saa avun.

 

Eka hönkäisy toi kännisen olon, siinä se sitten olikin. Ei auttanut kipuihin. Toi huonon olon.

 

Itse olen käyttänyt ilokaasua kummassakin synnytyksessä. Esikoista tehdessä kätilö selitti mulle hyvin ilokaasun käytön. Se auttoikin tovin, jonka jälkeen sain epiduraalin. Tokassa synnytyksessä käytin myös ilokaasua. Se auttoi hyvin. Päätin kuitenkin kokeilla ilokaasua epiduraalin lisäksi aivan loppuvaiheessa synnytystä kun vauva valui synnytyskanavaan eli ennen ponnistusvaihetta. Se auttoi minulla siihen sietämättömään kipuun, johon ei edes auttanut epiduraalikaan.

Suosittelen lämpimästi. Pyydä hyvä ohjaus kätilöltä. Itse aloitin hengittelemään ennen kuin supisistuksen alussa ja lopetin kun supistus oli huipussaan. Siitä on maltettava luopua vaikka tuntuisi hyvälle. Mulla oli loistava olotila koko synnytyksen ajan, ei mitenkään ulkopuolinen. On kuitenkin muistettava: mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

Tsemppiä vaan synnytykseen! Itsellä kolmas synnytys edessä elokuussa ja olen ajatellut samat kivunlievitys menetelmät ottaa.

 

Mie rakastin ilokaasua. Pärjäsin tuntikausia sillä, oksennus tuli kerran kun pitoisuutta nostettiin kerralla liikaa mutta helpotti olo heti kun laskettiin alemmas ja nostettiin hissukseen. Auttoi tosi hyvin ja odotan seuraavassakin niin tapahtuvan. Suosittelen edes kokeilemaan koska joillakin toimii ja joillakin ei, kokeilematta ei voi tietää.

 

Yllätyin tosissaan, miten vaikeaa se kaasun hengittäminen siitä naamarista oli. Mulla tökki se yhtenään ja useimmiten mun piti jatkaa hengittelyä ilman naamaria. Piti yrittää siis hengittää tooooooooosi tasaisen rauhallisesti, että sieltä tuli mitään. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

En sitten muuta kivunlievitystä ottanut, mutta menihän ne supistukset siinä kun mä koitin päästä edes jonkinlaiseen rytmiin sen vehkeen kanssa...

 

Mulla ei auttanut kipuun lainkaan yrjöt sain kyllä aikaseks liekö johtunut ilokaasusta tosin kivutkin oli astronomiset

 

mulla se oli aivan samantekevä, ei vaikuttanut mitenkään. Ei tullut paha olo, mutta ei myöskään parantanut oloani.

 

Mun mielestä se oli parempi kuin ei mitään.
Sen kanssa saa vaan olla tarkkana ja tosiaan hengittää rauhassa, mäkin meinasin aina välillä ottaa sitä sillai nopeesti ja lyhyesti niin meni se läppä aina tukkoon.
Mulla teki oksettavaa oloa ja kerran menin hämärän rajamaille (luulin oikeasti kuolevani kun vaan vajosin ja vajosin ja korvissa soi).
Mulla sitten toinen spinaali epäonnistui niin että synnyttelin sitten lopussa ilokaasun voimlla vaan. Eihän siitä siinä vaiheessa ollut oikein muutakuin henkistä tukea enää.
Mutta kyllä sitä kannattaa kokeilla.

 

Mulla auttoi niinä hetkinä kun laitettiin kohdunkaulapuudutteita, oli jotain mihin keskittyä niin piikkien pisto ei tuntunut niin pahalta. Ja tosiaan ajoissa otettava, heti kun tuntee ett supistus ois tulossa. Mä lopetin heti kun alko olla nousuhumalainen olo. Ei tullut paha olo, mutta suuta kuivasi niin vettä ja mehua meni sitten supistusten välissä aika reilusti. Pahimmissa kivuissa taisin vaan huutaa ja puristaa litteää puukapulaa kädessä. Ei siitä ilokaasusta taida pahimpiin kipuihin olla apua, mutta kannattaa kuitenkin kokeilla!

 

Minulla ilokaasu ei vaikuttanut kipuihin, eikä se aiheuttanut pahoinvointiakaan. Vedin ilokaasua ohjeiden mukaan ja vain sen määrän, kuin kätilö oli neuvvonut.

Olo oli niin tukala, että kun supistus vaan jatkui ja jatkui ja olin jo ottanut suositellun määrän ilokaasua, niin jatkoin ilman kaasumaskia samanlaista hengittämistä kuin maskin kanssa. Huomasin pian, että on ihan sama hengittääkö ilokaasua vai ei, kunhan hengittää voimakkaasti.

Voin siis suositella ilokaasun kokeilemista, jotta opii hengittämisen ja keskityy näin enemmän hengittämiseen kuin kipuihin. Sitten voikin alkaa hengittelemään ilman maskia, siitähän ei tule pahanolontunnettakaan niin helposti Hengitin siis ilokaasua ihan kohtuudella, mutta ei siitä tullut mitään pöhnän tuntuakaan.

Petidiini-piikkikään ei huumannut minua mitenkään. Oli ihan yhtä tyhjän kanssa ottaa se, enkä omakohtaisen kokemuksen vuoksi sitä suosittelekaan. Epiduraali- ja spinaalipuudutteet olivat taas todella tehokkaita (toinen ensimmäisessä ja toinen toisessa synnytyksessäni). Voin suositella puudutuksia ainakin, jos synnytys on pitkä ja syntyy univelkaa. Puudutteiden avulla pystyin jopa nukkumaan pari tuntia ja sitten ponnistusvaiheetkin menivät helposti. Jotkut kritisoivat puudutteita, siksi, että ne veisivät ponnistamisen tarpeen. Minä aloin ponnistamaan siinä vaiheessa, kun tuli pientä ponnistamisen tarvetta ja kivut alkoivat vähän palaamaan puudutteen jälkeen. Näin ponnistusvaihekaan ei tuntunut kovin kivuliaalta kun puudutteestakin saattoi olla jotain apua. Ponnistaminen auttoi ponnistusvaiheen kipuihin samoin kuin voimakas hengittämiseen keskittyminen auttoi avautumisvaiheen kipuihin.

 

Kolme synnytystä olen läpi painellut ja jokaisessa on ollut osansa ilokaasulla.
Hemmetin hyvä aine. Alussa kun supparit oli viel helpompia niin en ekaan meinannu osata henkiä sitä mutta kun kivut alkoi olee kovia niin ei pollu ongelmaa etten ois henkiny. Autto jonkun matkaa mutta mulla oli tarpeeton aine avautumisvaiheen lopussa. Silmät kiinni vaan ja ilokaasua naamariin...

Olo oli kuin kännissä mutta se ei kestänyt pitkään. Mulle aiheutti aistiyliherkkyyden. Kuulin ihan selvästi kun neste lorisi tippaletkussa, hullua mutta totta. Korvan juuressa ei koskaan oo niin lujaa huutanu RADIOO NOOVAAA! =) Mitään pahoinvointia ei ollut.

Jos vielä sinne saliin pääsen niin ilokaasu on viimonen letku jonka sieltä pois saa viedä.

 

Mä olen käyttänyt molemmissa synnytyksissä ilokaasua. Joku sanoi et tulee ulkopuolinen olo ilokaasusta. mut mä koin et silloin pystyn just kuunteleen itseäni vaikka letkun kohinat kuuluikin tosi selvästi. Naamari on kyllä mullakin vihon viimeinen kapistus minkä synnytyksessä saa pois viedä. Ukkokin voi lähteä vaik kalppimaan mut jos kaasu loppuis hyppisin seinille.