Hei,
Iloitsin liian aikaisin: eilen (kyllä, juhannusaattona kaiken lisäksi) alkoivat kovat kivut ja tuli todella paljon verta ja muutakin. Soitin päivystykseen ja sanoivat, että on vain annettava sen tapahtua ja otettava kipulääkettä. No minulla ei sitä ollut, mutta ei se kipu ylitsepääsemättömäksi onneksi mennyt.
Mutta niin, näin sitten kuitenkin kävi. Halusin kertoa teille, kun olen täällä muutenkin näitä asioita käynyt läpi.
Se surettaa, että ehdin nähdä sikiön sykkeen, mutta toisaalta olen siitä iloinen.
Ehdin nähdä tämänkin lapseni "elävänä". On se kuitenkin niin parempi. Ei mikään keskenmeno ole enempää tai vähempää kuin yhden elämän menetys.
Tottakai se on helpompaa, kun se tapahtui näin aikaisin(Noin 7 rv) , mutta onhan se sikiö kuitenkin itselle lapsi.
Kiitos kaikille myötäelämisestä ja voimia tulevaan ja onnea!
Iloitsin liian aikaisin: eilen (kyllä, juhannusaattona kaiken lisäksi) alkoivat kovat kivut ja tuli todella paljon verta ja muutakin. Soitin päivystykseen ja sanoivat, että on vain annettava sen tapahtua ja otettava kipulääkettä. No minulla ei sitä ollut, mutta ei se kipu ylitsepääsemättömäksi onneksi mennyt.
Mutta niin, näin sitten kuitenkin kävi. Halusin kertoa teille, kun olen täällä muutenkin näitä asioita käynyt läpi.
Se surettaa, että ehdin nähdä sikiön sykkeen, mutta toisaalta olen siitä iloinen.
Ehdin nähdä tämänkin lapseni "elävänä". On se kuitenkin niin parempi. Ei mikään keskenmeno ole enempää tai vähempää kuin yhden elämän menetys.
Tottakai se on helpompaa, kun se tapahtui näin aikaisin(Noin 7 rv) , mutta onhan se sikiö kuitenkin itselle lapsi.
Kiitos kaikille myötäelämisestä ja voimia tulevaan ja onnea!