Minun avokkini puhuu minulle lähes aina hieman väheksyvään sävyyn, niin kuin en oikein ymmärtäisi tai osaisi mitään. Jos hän on hyvällä tuulella, sävy on enemmän hellän ja hyvänmieleinen opettaminen. Kumpikaan meistä ei ole typerä. Hän ei vain kestä sitä, että minä menestyn paremmin kuin hän opiskeluissa, musiikissa, kielissä, missä tahansa aivan ykshailee - asiassa. En todellakaan koskaan ole sanonut tai millään tavoin näyttänyt, jos olen josaain parempi kuin hän. Kehun aina häntä, jos hän ylittää itsensä tai onnistuu jossain - olen ylpeä hanestä! Minulla ei ole mitään kilpailutarvetta hänen kanssaan, haluan että han on ystäväni, jonka kanssa huolia ja iloja voi jakaa ilman ainaista kateutta. Hän on ylivertainen ainoastaan omassa äidinkielessään, jota minä olen oppinut samaan aikaan yliopisto-opiskelujen parissa asuessani "hänen maassaan" neljä vuotta.
Kerran kotona ollessamme hän vain ilkeili aivan kaikesta mitä sanoin. Koitin puhua kilttiin sävyyn, puhella ja kommentoida niitä näitä, en reagoida ilkeilyyn ja sillä tavoin "rauhoittaa" häntä. Mutta vittuilu ei vain loppunut. Samalle tasolle en halunnut painua. Vittuili ja riitely vain sulkee järjen äänen molempien päästä. Minua rupesi vain itkettämään. Hetken hiljaisuuden päästä kysyin hänelta rauhallisesti, miksi hän aina puhuu minulle kuin olisin joku riemuidiootti, joka ei ymmärrä mitään. Hän meni aivan hiljaiseksi, ja tuli hetken kuluttua pyytämään anteeksi. Kritiikki oli osunut aivan kohdalleen ja hän myönsi, että sitäpä hän teki, aivan ilman syytä.
Ongelmat suhteessamme eivät todellakaan tähän pääty. Mutta neuvoksi ensimmäiselle kirjoittajalle, että rauhallinen yksinkertainen selkeä kysymys, joka tiivistää ongelman, auttaa yleensä. Jos mies ei järkeä kuuntele, kirjoita hänelle kirje, jossa kerrot, miten koet hänen käytöksen. Saapahan jotain konkreettista, psysyvää todistussaineistoa sinun tunteista ja hänen käytöksestään pähkäiltäväkseen. Sanat unohtuvat niin helposti, on niin helppo olla kuuntelematta. Lycka till! Minullakin taitaa olla kirje kirjoitettavani omalle miehelleni...