Ikuinen vauvakuumeko?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja perusrouva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

perusrouva

Uusi jäsen
26.10.2012
4
0
1
OIh ja voih tätä oloa, vauvaa niin kovin kaipaisin masuuni köllimään, mutta miksi ihmeessä ja mistä kummasta tämä olotila oikein kumpuaa kun vieressä tuhisee 8kk ikäinen ja 2vuotias? Oikein sydämestä kivistää kun ajattelen jos en koskaan enää vauvaa saakaan. Ja hävettää edes myöntää mutta olen kateellinen raskaana oleville! Ei todellakaan saisi kun kaksi ihanaa pientä jo on. Ja en tähän hätään edes kolmatta haluaisi tavallaan, mutta joskus haluaisin kyllä, mutta saankohan? Miksi pitääkin näin tuntea, eikö voi vain olla onnellinen nykyiseen tilaansa, miksi pitää haluta koko ajan jotakin lisää? Vai onko tämä kuumeilu ihan tavallista naisille?
 
On varmaan monille. Meillä on allergikko, niin on saanut jo yhden kaksi vuotiaan kanssa valvoa niin paljon ja edelleenkin valvotaan, ettei tässä oikeasti oikein voi kuumeilla. Ei vaan jaksaisi hoitaa tämän lisäksi vielä muitakin yöllä saati päivällä.

Haaveilen silti lapsista, mutta jospa me yritetään päästä tässä ensin eteenpäin ja saatais joskus vaikka nukkua yöllä.

En itse ole kateellinen muille raskaanaoleville. Ihania ne on ja pienet lapset muutenki.
 
Mun lapset 3v ja pian 1v ja ihan samoja tuntemuksia. Olen todella onnellinen ja kiitollinen näistä kahdesta terveestä lapsesta, mutta silti on vauvakuumetta. Tänä syksynä muutamille tutuille syntynyt/syntymässä lapsia ja olen tosi kateellinen. Noloa.
 
Tuota vois sanoa raskauskuumeeksikin. Sitä kaipaa kaikkea sitä, mitä raskaus ja pieni vauva tuo mukanaan: hyysäämistä, ihastelua, huomion keskipisteenä olemista. Kun raskaus on ohi ja vauva isompi, tuo kaikki yleensä loppuu tai ainakin vähenee.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Siis juu, onnellinen olen näiden raskaana olevien puolesta, muttta sen masun katsomisen saa aina aikaan se pienen nipistyksen, että miksi minä en ole raskaana nyt! Ja se on ihan hölmöä. mäkin olen näiden kahden kanssa ollut välillä aika kovilla ja varmasti tulen olemaan jatkossakin, mutta silti. "ihana" kuulla etten ole ainoa =)
 
Tuota vois sanoa raskauskuumeeksikin. Sitä kaipaa kaikkea sitä, mitä raskaus ja pieni vauva tuo mukanaan: hyysäämistä, ihastelua, huomion keskipisteenä olemista. Kun raskaus on ohi ja vauva isompi, tuo kaikki yleensä loppuu tai ainakin vähenee.
Jep. Mulla ainakin on raskauskuume. HALUAN olla raskaana taas, haluan synnyttää, haluan olla ihan vastasyntyneen vauvan äiti...

HALUUUUUUUUUUUUUUN |O mutta järki sanoo että ei nyt, ei taas.

(kolmas lapseni on 4 kk ja 1 pvä)
 
Mä en just edes haluaisi sitä raskautta niin kokea, mutta sen pienen nyytin nuuhkutettavaksi....! Tuntuu että nämä kasvaa niin kovin nopeasti, ei kunnolla ehdi edes nauttia näistä hetkistä. Ehkä se on sitä esikoisen odotuksesta tuttua fiilistelyn ja ensikertalaisen ihanien tunteiden ja fiilisten hakemista tämä kuumeilu, mutta eihän niitä aikoja voi saada takaisin! PItää vain muistella=) Mutta silti, ah se tunne kun ensimmäisen kerran sen pienen saat syliisi, se on molemilla kerroilla ollut elämäni paras ja pakahduttavin hetki :`)
 
ehkä ihminen on rakennettu niin että aina pitää saada ja kokea aina jotain uutta, ei osaa nauttia yhtään siitä mitä on aikaan saanut ja olla onnellinen tästä nykyhetkestä.
 
Mä nautin kyllä ihan täysillä tästä nykyhetkestäkin. Isommista lapsistani tietty myös, mutten ehkä joka sekunnista kun heidän kanssaan pitää lähes päivittäin jostain myös vääntää...mutta vauvasta nautin joka ikinen sekunti. Neuvolassa totesin, että olen oikeasti ihan tajuttoman onnellinen, ja olen aidosti nauttinut joka hetkestä vauvan kanssa tähän asti (kun täytin jotain mielialakaavaketta ja juteltiin th:n kanssa samalla). Ja olen kovin ylpeä kolmesta ihanasta saavutuksestani. Silti - tai ehkä juuri siksi? - haluan tätä vielä lisää.

Jos mulla olisi rahaa mielin määrin, ja jos olisin nuorempi, niin tekisin vielä vauvoja vaikka kuinka.
 

Yhteistyössä