Tänään menin kassalle siksi aikaa kun toinen työntekijä meni kahville. Kassalle tuli mummo jonka ostokset tekivät 14,25?. Mummo antoi kympin jonka sisältä pöydälle tippui toinen kymppi, ja sanoi "oho, tuli vahingossa kaksi" ja otti toisen niistä pois. Sitten antoi kolikkokukkaronsa minulle ja sanoi että kaiva sieltä loput. Otin sen loput 4,25? sieltä ja laskin ne vielä mummolle uudelleen että näkee etten ottanut kolikoita liikaa niinkuin aina teen jos joku oman kukkaronsa antaa käteeni (kukkarossa oli siis pelkkiä kolikoita). Mummo lähti ja kassalle tuli toisia asiakkaita.
5 minuutin kuluttua mummo tuli tuohtuneena takaisin ja huusi isoon ääneen että otin häneltä 50? setelin mutten antanut yhtään rahaa takaisin. Selitin sitten hänelle että ette antaneet kuin kympin ja käskitte ottaa kolikkokukkarosta loput 4,25? ja kysin vielä muistaako hän että hänen antamansa kympin sisältä tippui toinen kymppi, jonka hän muisti mutta väitti myös antaneensa 50? setelinkin jota siis ei todellakaan antanut. Koska mummo vain väitti ja väitti niin otin kesken päivä raportin (onneksi oli vasta aamupäivä) ja laskin kassan siinä mummon katsellessa, näytin nauhalta minkä verran rahaa kassassa pitäisi olla ja kassasta lapun jossa lukee pohjakassan määrä, ja kassa siis täsmäsi aivan sentilleen ja se oli mummonkin myönnettävä kun tarkkaan laskujani seurasi.
Laskemisen jälkeen kuitenkin alkoi taas huutamaan että "kyllä sinä saat sen viiskymppisen pitää, mutta tähän kauppaan en tule enää ikinä". Ja totesi että "minä annoin sen kympin ja loput kolikoina". Ja minä siihen että niinhän annoitkin, kympin ja loput kolikoina!!! Jolloin mummo tajusi itsekin mitä oli sanonut ja lähti huutaen ja haukkuen.
Pahus että harmittaa, eihän tuollaiselle dementialle mitään voi, mutta todella harmi jos hänelle jäi oikeasti sellainen käsitys että häntä nyt ollaan kusetettu :/ Hoki myös että "minä nostin viime viikolla pankista rahaa ja sain 50? setelin ja sen piti olla lompakossani, missä se muka on kun ei siellä toisessa lompakossakaan kotona ollut, kyllä minun on täytynyt se sinulle antaa" :headwall:
5 minuutin kuluttua mummo tuli tuohtuneena takaisin ja huusi isoon ääneen että otin häneltä 50? setelin mutten antanut yhtään rahaa takaisin. Selitin sitten hänelle että ette antaneet kuin kympin ja käskitte ottaa kolikkokukkarosta loput 4,25? ja kysin vielä muistaako hän että hänen antamansa kympin sisältä tippui toinen kymppi, jonka hän muisti mutta väitti myös antaneensa 50? setelinkin jota siis ei todellakaan antanut. Koska mummo vain väitti ja väitti niin otin kesken päivä raportin (onneksi oli vasta aamupäivä) ja laskin kassan siinä mummon katsellessa, näytin nauhalta minkä verran rahaa kassassa pitäisi olla ja kassasta lapun jossa lukee pohjakassan määrä, ja kassa siis täsmäsi aivan sentilleen ja se oli mummonkin myönnettävä kun tarkkaan laskujani seurasi.
Laskemisen jälkeen kuitenkin alkoi taas huutamaan että "kyllä sinä saat sen viiskymppisen pitää, mutta tähän kauppaan en tule enää ikinä". Ja totesi että "minä annoin sen kympin ja loput kolikoina". Ja minä siihen että niinhän annoitkin, kympin ja loput kolikoina!!! Jolloin mummo tajusi itsekin mitä oli sanonut ja lähti huutaen ja haukkuen.
Pahus että harmittaa, eihän tuollaiselle dementialle mitään voi, mutta todella harmi jos hänelle jäi oikeasti sellainen käsitys että häntä nyt ollaan kusetettu :/ Hoki myös että "minä nostin viime viikolla pankista rahaa ja sain 50? setelin ja sen piti olla lompakossani, missä se muka on kun ei siellä toisessa lompakossakaan kotona ollut, kyllä minun on täytynyt se sinulle antaa" :headwall:
