H
hölmö ap
Vieras
Näin eilen vanhaa rakasta ystävääni vuosien takaa, ei olla nähty ainakaan 8-9v kunnolla ja oli kuin ennen vanhaan... Mitä nyt elämä on kohdellut meitä molempia rankalla kädellä.. Juteltiin ja muisteltiin vanhoja ja tuli ihan hirveä ikävä... Meitä ollut isompi kaveriporukka naisia ja miehiä, minä joskus seukkasin yhden kanssa... Sen piti olla vaan kännisten hauskanpitoa, mutta sitten niitä tunteita tuli kuvaan molemmilla ja takana oli sellasta, että jotenkin hävetti myöntää, että ollaan tosissaan. Tämä mies kun ihan oikeasti oli ollut lähes kaikkien kanssa eikä kukaan ottanut häntä tosissaan... Väitti aina olleensa ihastunut minuun, mutta joo...
Me siis treffailtiin ja kaikki oli ihanasti kunnes mä tulin raskaaksi... Ikää oli 21v eikä ammattia eikä miehelläkään mitään käsitystä miten tulevaisuudessa eletään jne.. Hän innostui ajatuksesta, että me saadaan vauva, vaikka ei uskaltanut kunnolla seurustella mun kanssa, pelkäsi kai kuten minäkin... Mä en innostunut vauvasta, halusin käydä koulut loppuun jne, hän sanoi jos teen abortin niin hän ei enää koskaan voi olla mun kanssa... Mä itkin ja tein abortin ja olin aivan rikki ja kaipasin tukea... Ei hän sitä osannut antaa ja miten olisi voinutkaan, kun mä tuhosin kaiken... Mun huono itsetuntoni tuhosi mein suhteen, mä jännitin hänen uusia kavereitaan uudella paikkakunnalla enkä uskaltanut mennä sinne, mikä tietty sai hänet kuvittelemaan etten välitä jne...
Mä sähläsin omiani ja hän omiaan kunnes löysi rakkauden.. Sen saman naisen kanssa yhä yhdessä, heillä talo, firma ja 2 tyttöä.. Ja mulla niiin hullu ikävä häntä ettei tosikaan
Oon kerran mein lopullisen eron jälkeen nähnyt hänet niin ettei tämä nainen ole ollut mukana ja silloin hän tuli heti luokseni ja päädyttiin sänkyyn.. Sen jälkeen nähty ohimennen ja viimenen kerta hän sanoi mulle " En kadu sitä mitä tapahtui, rakastan sinua aina."...
Vanhan ystävän näkeminen sai ajatukset täysin menneeseen ja siihen ajatukseen, mitä jos olisin uskaltanut... Ei niille asioille enää mitään voi, hän onnellinen naisensa ja lapsensa kanssa, minä onnellinen yh-äiti myös... Ei kai ole oikeita ongelmia, kun pitää vanhoja muistella
En tiedä miksi tämän teille kerron, oli vaan pakko jonnekin kirjottaa mitä fiiliksiä mulla on... Kiitos, jos jaksoit lukea ja ymmärsit mitä yritin kirjoittaa, ajatukset niin sekavia että tekstistä ei varmasti paljon ymmärrä..
Me siis treffailtiin ja kaikki oli ihanasti kunnes mä tulin raskaaksi... Ikää oli 21v eikä ammattia eikä miehelläkään mitään käsitystä miten tulevaisuudessa eletään jne.. Hän innostui ajatuksesta, että me saadaan vauva, vaikka ei uskaltanut kunnolla seurustella mun kanssa, pelkäsi kai kuten minäkin... Mä en innostunut vauvasta, halusin käydä koulut loppuun jne, hän sanoi jos teen abortin niin hän ei enää koskaan voi olla mun kanssa... Mä itkin ja tein abortin ja olin aivan rikki ja kaipasin tukea... Ei hän sitä osannut antaa ja miten olisi voinutkaan, kun mä tuhosin kaiken... Mun huono itsetuntoni tuhosi mein suhteen, mä jännitin hänen uusia kavereitaan uudella paikkakunnalla enkä uskaltanut mennä sinne, mikä tietty sai hänet kuvittelemaan etten välitä jne...
Mä sähläsin omiani ja hän omiaan kunnes löysi rakkauden.. Sen saman naisen kanssa yhä yhdessä, heillä talo, firma ja 2 tyttöä.. Ja mulla niiin hullu ikävä häntä ettei tosikaan
Oon kerran mein lopullisen eron jälkeen nähnyt hänet niin ettei tämä nainen ole ollut mukana ja silloin hän tuli heti luokseni ja päädyttiin sänkyyn.. Sen jälkeen nähty ohimennen ja viimenen kerta hän sanoi mulle " En kadu sitä mitä tapahtui, rakastan sinua aina."...Vanhan ystävän näkeminen sai ajatukset täysin menneeseen ja siihen ajatukseen, mitä jos olisin uskaltanut... Ei niille asioille enää mitään voi, hän onnellinen naisensa ja lapsensa kanssa, minä onnellinen yh-äiti myös... Ei kai ole oikeita ongelmia, kun pitää vanhoja muistella
En tiedä miksi tämän teille kerron, oli vaan pakko jonnekin kirjottaa mitä fiiliksiä mulla on... Kiitos, jos jaksoit lukea ja ymmärsit mitä yritin kirjoittaa, ajatukset niin sekavia että tekstistä ei varmasti paljon ymmärrä..
