P
pikkupioni
Vieras
Mulla oli ihana ystävä, hengenheimolainen. Luin juuri meidän kirjeenvaihtoa, vanhoja meilejä ajalta jolloin hän vielä oli elämässäni. Tuli taas ihan hirveä ikävä.
Ystävyys loppui niin oudosti, en edes oikein ymmärrä miksi. Olimme molemmat sinkkuja, sitten hän tapasi miehen jonka kanssa alkoi seurustella. Hän oli umpirakastunut ja minä tosi onnellinen hänen puolestaan. Tuolloin hän ehdotti minulle erästä tuttavaansa sokkotreffeille, mutta nämä treffit eivät koskaan toteutuneet. Myöhemmin hän erosi ja minä tapasin sattumalta tämän taannoisen sokkotreffiehdokkaan. Siitä kehkeytyi vuosisadan rakkaustarina - menimme lopulta naimisiin ja saimme pienen pojan. Olemme yhä onnellisesti yhdessä.
Jo seurusteluni alkuvaiheessa ystäväni alkoi ottaa etäisyyttä, käyttäytyi minua / meitä kohtaan oudosti ja joskus vihamielisesti. Kun mieheni kertoi hänelle, että olemme yhdessä, hän alkoi itkeä. En ymmärtänyt ollenkaan mistä on kyse, enkä ymmärrä edelleenkään. Olen vaan ihan hirveän surullinen tapahtuneesta. Edelleen kaipaan ystävääni paljon...
Ystävyys loppui niin oudosti, en edes oikein ymmärrä miksi. Olimme molemmat sinkkuja, sitten hän tapasi miehen jonka kanssa alkoi seurustella. Hän oli umpirakastunut ja minä tosi onnellinen hänen puolestaan. Tuolloin hän ehdotti minulle erästä tuttavaansa sokkotreffeille, mutta nämä treffit eivät koskaan toteutuneet. Myöhemmin hän erosi ja minä tapasin sattumalta tämän taannoisen sokkotreffiehdokkaan. Siitä kehkeytyi vuosisadan rakkaustarina - menimme lopulta naimisiin ja saimme pienen pojan. Olemme yhä onnellisesti yhdessä.
Jo seurusteluni alkuvaiheessa ystäväni alkoi ottaa etäisyyttä, käyttäytyi minua / meitä kohtaan oudosti ja joskus vihamielisesti. Kun mieheni kertoi hänelle, että olemme yhdessä, hän alkoi itkeä. En ymmärtänyt ollenkaan mistä on kyse, enkä ymmärrä edelleenkään. Olen vaan ihan hirveän surullinen tapahtuneesta. Edelleen kaipaan ystävääni paljon...
