Ikävä ja kaipaus menneeseen

[Ellivelli kauravelli]

On se vaan kumma, miksi se kaipuu entiseen on aina suhteen päättyessä olemassa. Itseään saa tässä muistuttaa, että se toinen vaan lupaili turhia - petti lupauksensa loppuajasta jatkuvasti, jäi valehtelusta monta kertaa kiinni. Koko suhteen ajan mentiin hänen sääntöjensä mukaan ja kun lopulta aloin vaatia omia oikeuksiani, niin suhde ajautui kriisiin ja nyt sitten mietitään voidaanko vielä jatkaa.

Tyhmä olen jos jatkan. Ei se siitä miksikään muuttuisi, kuitenkaan.

Silti meinaa välillä olla ikävä rakkaudentunnustuksia ja pitkiä keskusteluja, niitä hyviä aikoja.. Kaikkea sitä mitä meillä aluksi oli. Lopuksi ei ollut oikeastaan enää mitään, silti irtipäästäminen ja luovuttaminen tuntuu vaikealta. Tämä taitaa olla sitä pelkoa yksinjäämisestä.

 

[Mansikkasuu]

Niinhän se on. Jokaisen suhteen päätyttyä pitää vain säilyttää pää kylmänä ja jalat maassa. Tietysti rakastuminen on ihanaa ja parisuhteesta on sinkuksi jäädessä ikävä hellyyttä ja toisen läsnäoloa. Kuitenkin olen yhä edelleen sitä mieltä, että yksin on parempi olla kuin jos toisen kanssa on suurin osa ajasta tappelua, mökötystä, riitelyä tai muuten pahaa mieltä.

Anna olla tuon vanhan suhteen. Jos ikävä mieheen iskee, niin keksi itsellesi muuta tekemistä. En tarkoita, että heti pitäisi etsiä uutta miestä, vaan tarkoitan sitä, että mitäpä jos vaihteeksi kun vielä kesääkin on jäljellä, niin tapaat kavereitasi tai juttelet heidän kanssa puhelimessa. Keksi vaikka joku uusi harrastus (itse aloin loppukesästä uimaan järvessä ja yritän jatkaa sitä nyt viikoittain, jotta vesien kylmettyä vähitellen aloitan elämäni ensimmäistä kertaa avantouinnin!). Esimerkiksi liikuntaharrastuksen aloittaminen vapauttaa kehosta mielihyvää aiheuttavia endorfiinejä, joka auttaa jaksamaan työelämässä ja tuo pirteyttä elämään.

Yksi vaihtoehto voi olla myös lemmikin ostaminen, jos olo tuntuu yksinäiseltä. Lemmikkejäkin löytyy eläinkaupoista mitä vaan perinteisestä akvaariosta siiliin.

Muista kaikesta huolimatta, että vaikka ero on raskasta aina ja sureminen kuuluu asiaan, niin vähän kerrallaan olo helpottaa. Et sinä jää pysyvästi yksin. Kun opit rakastamaan itseäsi ja arvostat itseäsi, niin et anna jatkossakaan kenenkään tallata sinua maahan, vaan osaat vaatia, että sinua kohdellaan hyvin.