ikävimmät ja ilkeimmät kommentit 4 tai 5 raskaudesta kun olette kertoneet?

sain jo aikamoisia kommentteja nelosta odottaessani lestabusseista, ehkäisyn käytöstä ja seuraava on sitten poika jne.
kerroin kaikille, että nelonen ei ollut suunniteltu, mutta otetaan ilolla vastaan.
ei taida mennä enää viidennestä läpi, vaikka samoin kävi nytkin. taidan siis jättää sen kertomatta ja naureskella, että ajateltiin vielä tehdä yksi kun tekotapa tuntui niin mukavalta :O
miten olette asiasta kertoneet vai oletteko vain antaneet ajan hoitaa tehtävänsä?
miten neuvolassaon otettu vastaan? nelosesta ei terkkari edes onnitellut vaan kysyi mitä nyt aiotte tehdä..

ja kerrottanettakoon täälläkin, että kondomit ja ehkäisypuikot on olleet käytössä ja mietittiin jo kierukkaa tai sterilisaatiota.

 

Oletko se sama, joka eilen pohti, mahdatko olla raskaana?

 

juu on kuultu lestabussit, ja maailman täyttämiset yksin jne.... mutta lähinnä ne on olleet vitsejä, en oo jaksanut ottaa niitä vittuiluna tai muuna....

 

Oletko se sama, joka eilen pohti, mahdatko olla raskaana?

Kyllä olen sama
mustun kunhan tähän ehtii tottua ja menee hiukan pidemmälle...

 

sain jo aikamoisia kommentteja nelosta odottaessani lestabusseista, ehkäisyn käytöstä ja seuraava on sitten poika jne.
kerroin kaikille, että nelonen ei ollut suunniteltu, mutta otetaan ilolla vastaan.
ei taida mennä enää viidennestä läpi, vaikka samoin kävi nytkin. taidan siis jättää sen kertomatta ja naureskella, että ajateltiin vielä tehdä yksi kun tekotapa tuntui niin mukavalta :O
miten olette asiasta kertoneet vai oletteko vain antaneet ajan hoitaa tehtävänsä?
miten neuvolassaon otettu vastaan? nelosesta ei terkkari edes onnitellut vaan kysyi mitä nyt aiotte tehdä..

ja kerrottanettakoon täälläkin, että kondomit ja ehkäisypuikot on olleet käytössä ja mietittiin jo kierukkaa tai sterilisaatiota.

Mä naureskilin siskolle jo komannestakin, että onnittelenko vai pahoittelen!

 

juu on kuultu lestabussit, ja maailman täyttämiset yksin jne.... mutta lähinnä ne on olleet vitsejä, en oo jaksanut ottaa niitä vittuiluna tai muuna....

Neljännen kohdalla sanottiin ettei mun yksin tarvitse koko sukua täyttää.
mulla on 15 serkkua joilla vain yhdellä on yksi lapsi.
heitin siihen takaisin, että pakko kun ei muut kerta osaa sukua jatkaa.
ja kummankaan suvussa ei ole näin montaa lasta kuin mummuilla (toinen nyt 80v ja toinen 70v) joilla on ollut molemmilla 7 lasta.

 

Ei mitään erityisen ikävää, muttei kolmannen lapsen jälkeen ole juuri tullut onnittelijakaan. Osa sukulaisista ei ole onnitellut neljännestä lapsestamme ollenkaan, vierailusta puhumattakaan.

 

Meillä neljä lasta ja ei kyllä neljännestä tullut mitää ikävää heittöa...

 

No meillä kaikki oli aluksi aikas ihmeissään, etenkin kun kuulivat et raskaus on jo puolessa välissä (sain siis itsekin tietää vasta siinä vaiheessa)... Itse kun olin tilanteesta kovin järkyttynyt, niin mua kyllä kaikki alkuhämmennyksen jälkeen tukivat ja kannustivat hyvin, eikä sit kauaa kestänyt kun osasin jo itsekin iloita meidän salamatkustajasta!

 

multa kysy veljen vaimo lapsetomia sillon vielä.
etteks te osaa käyttää ehkäsyy...
ensi alkuun menin hieman hämilleni...kunnes sain sanottuu et sillon ku vauvaa yritetään, ei käytetä ehkäsyä.
ei kauheen hyvältä tuntunu siinä hormooni tilanteessa

 

Oletko se sama, joka eilen pohti, mahdatko olla raskaana?

Kyllä olen sama
mustun kunhan tähän ehtii tottua ja menee hiukan pidemmälle...

Mä olen missannut syyn, miksi olet apee?

No, heitämpä tähän, että minä olen sulle kade! Vaikka tiedän, ettei paljon onnitteluita tulis. Veetäkö se kenellekkään kuuluu!

 

Neljättä tässä odotellaan,eikä kellekään olla vielä kerrottu. Saas nähdä miten käy...Kolmannen jälkeen työkaverit hieman piruili, mutta eipä haittaa. Muut on miehiä, joilla ei lapsia ollenkaan ja olen ainut nainen ryhmässä, joten...

 

Meille on tulossa yllärinelonen. Tosin kolme ekaa syntyi samalla kertaa eli ovat kolmoset. Kolmoset saatuamme moni (lähes kaikki) sanoivat, että nyt on sitten lapsiluku kerrasta täynnä. Niin mekin ajattelimme vaikka en koskaan voinut olla asiasta täysin varma, mutta ajatus oli ettei lisää tule. Sitten tuli tämä ylläriraskaus, totaalinen ylläri. Ja ihmisten suhtautuminen on ollut aivan kamalaa, suoraan sanottuna. Yksi tai kaksi on onnitellut asianmukaisesti, ilman, että äänestä tai ilmeistä voi lukea toisenlaiset ajatukset. Mutta suurin osa ei joko onnittele ollenkaan tai ilme kertoo ihmetyksestä tai tulee sääliviä kommentteja. Joo kyllä, raskasta on ollut kolmosten kanssa enkä itsekään hyppinyt kattoon uutispommin tipahdettua, mutta meidän elämä tämä on ja nelonen mahtuu meille ja lapset on innoissaa kun saavat pikkusiskon/veljen. On kyllä ikävää kun meille intiimi ja tärkeä asia kommentoidaan mieltäpahoittavasti.

Kolmoset saatuamme eräs sukulaisen äiti - ei siis meille mitään sukua sanoi "osanottoni" tavattuani hänet kaupungilla ja kun hän kuuli, että me olemme se perhe, johon syntyi kolmoset. Siis ei mitenkään zoukilla heittänyt vaan ihan tosissaan heitti rouva turkki (hyi!) päällänsä.

 

Aika vähän ikävää kommenttia on tullut kyllä.
Ja mä luulen että nuo ikävät kommetit johtuu kyllä jokaisen omista ongelmista.
Sillä enpä usko että kukaan viitsii sanoa pahasti jollei ole oma lehmä jotenkin ojassa...

Iso osa on naisiltä jotka itsekin haluaisivat lisää lapsia mutta syystä taikka toisesta eivät saa.

KOlmosten äidille,elä sure-teillä on kovasti kateellisia...Onhan kolmoset sen verran harvinaisia ettei ihan joka toisella ole.
JA sitähän suomalaiset ovat,katellista väkeä!!

 

jo kolmannesta ja myös neljännestä tuli vitsailuja että jaa kohta sitä ollaan suurperheellisiä ja pikkubussin ostoon sitä nyt sitten jne.Ja kauan lasta yrittäneet kaverit sit no on se kumma kun toiset lisii koko ajan ja meillä ku ei....neljännest yks ns ystävä tokas ku ite oli saanu just neljännen ku aloin mä odottaa ni että pitää matkia joka asiassa!huh sanon minä...

 

todella outoa suhtautumista ihmisiltä, eikö lapsi ole aina lahja, ilon aihe (kun siis ajatukseen tottuu, jos on ylläri raskaus...) vanhemmat hankkivat tasan niin paljon lapsia kuin itsestä tuntuu hyvältä, ei ole muiden asia alkaa esittelemään pahoitteluita tai irvailemaan ehkäisystä...

onnea kaikille kolmosta tai nelosta tai vitosta odottaville, älkää välittäkö niistä urpoista jotka eivät osaa olla onnellisia muiden puolesta...

 

todella outoa suhtautumista ihmisiltä, eikö lapsi ole aina lahja, ilon aihe (kun siis ajatukseen tottuu, jos on ylläri raskaus...) vanhemmat hankkivat tasan niin paljon lapsia kuin itsestä tuntuu hyvältä, ei ole muiden asia alkaa esittelemään pahoitteluita tai irvailemaan ehkäisystä...

onnea kaikille kolmosta tai nelosta tai vitosta odottaville, älkää välittäkö niistä urpoista jotka eivät osaa olla onnellisia muiden puolesta...

kiitos sinulle tästä kannustavasta viestistä :flower:

 

Oletko se sama, joka eilen pohti, mahdatko olla raskaana?

Kyllä olen sama
mustun kunhan tähän ehtii tottua ja menee hiukan pidemmälle...

Mä olen missannut syyn, miksi olet apee?

No, heitämpä tähän, että minä olen sulle kade! Vaikka tiedän, ettei paljon onnitteluita tulis. Veetäkö se kenellekkään kuuluu!

en ole apee vaikka on saattanut sattua kirjoitus virhe jossain. kun joskus harmaudun käytän "harmaa aapee" nimimerkkiä.
Olen vain aika tunnemyrskyssä tällä hetkellä. paljon on asioita mielen päällä..

 

Meille on tulossa yllärinelonen. Tosin kolme ekaa syntyi samalla kertaa eli ovat kolmoset. Kolmoset saatuamme moni (lähes kaikki) sanoivat, että nyt on sitten lapsiluku kerrasta täynnä. Niin mekin ajattelimme vaikka en koskaan voinut olla asiasta täysin varma, mutta ajatus oli ettei lisää tule. Sitten tuli tämä ylläriraskaus, totaalinen ylläri. Ja ihmisten suhtautuminen on ollut aivan kamalaa, suoraan sanottuna. Yksi tai kaksi on onnitellut asianmukaisesti, ilman, että äänestä tai ilmeistä voi lukea toisenlaiset ajatukset. Mutta suurin osa ei joko onnittele ollenkaan tai ilme kertoo ihmetyksestä tai tulee sääliviä kommentteja. Joo kyllä, raskasta on ollut kolmosten kanssa enkä itsekään hyppinyt kattoon uutispommin tipahdettua, mutta meidän elämä tämä on ja nelonen mahtuu meille ja lapset on innoissaa kun saavat pikkusiskon/veljen. On kyllä ikävää kun meille intiimi ja tärkeä asia kommentoidaan mieltäpahoittavasti.

Kolmoset saatuamme eräs sukulaisen äiti - ei siis meille mitään sukua sanoi "osanottoni" tavattuani hänet kaupungilla ja kun hän kuuli, että me olemme se perhe, johon syntyi kolmoset. Siis ei mitenkään zoukilla heittänyt vaan ihan tosissaan heitti rouva turkki (hyi!) päällänsä.

En mä usko että kenenkään ilme ilkeyttään tai pahantahtosuuttaan venähtää, mutta ihan niinkun sulla itselläskin, toi voi ensi kertaa kuultuna olla vähän semmonen uutinen joka pistää miettimään teidän jaksamista.

En usko että ne ensireaktiollaan tarkottaa mitään sen kummempaa kun te itsekään.